Meinasin saada kohtauksen, kun luin Shardin hyppineen Tappara kaulahuivin päällä. Onneksi nosti sen sentään kunnioittavasti ylös, ja reaktion syy on ymmärrettävissä. Mutta silti... huhhuh... itse en pystyisi tekemään tuota Ilveksenkään huiville.
Kyllähän se kadutti heti kun olin sen tehnyt, mutta tehty mikä tehty.
Olen huomannut, että kun purkaa raivoaan johonkin kohteeseen, se auttaa oikeasti. Esimerkiksi joskus olen mennyt raivoissani hakkaamaan halkoja. Yleensä vain paiskon jotain pientä rojua, pihalla ollessa voi heittää isompaakin tavaraa. Tästä saa kuvan että olen jonkin sortin kuumakalle jonka seurassa saa varoa, mutta en ikinä purkaudu muiden ihmisten läsnäollessa vaan olen itse tyyneys. Kaikki tapaukset ovat sattuneet yksinollessa. Yleensä suutun vielä pikkuasioista. Esimerkiksi vanhempien pihassa yritin työntää peräkärryä taaksepäin saadakseni autolle tilaa, mutta renkaan takana oli jotain eikä kärry liikkunut. Ähkin muutaman sekunnin kunnes poistin tukkeen paiskaamalla sen jonnekin. Tyhjästä parissa sekunnissa noussut raivo vaati vielä suurempaa purkamisen kohdetta, ja silmät sattuivat rikkinäiseen polkupyörään joka makasi muutaman metrin päässä. Tartuin siihen ja heitin menemään tuntien synkkää tyydytystä.
Onpas mukava kirjoittaa jotain turhaa paskaa joka ei kiinnosta ketään.