@Lunatico, olen iloinen siitä, että olet hengissä ja kirjoitat tälle palstalle. Sinuna laittaisin yhteystiedot. Jos hypoteettisesti asettaisin itseni tuon vastaanottajan asemaan (mikä on tietysti todella vaikeaa), ainakin itse tykkäisin, kun olisi rehdisti nimi ja puhelinnumero alla.
Hattu ilmaan sinulle ja tietysti lähipiirillesi siitä, että asiasi on saatu järjestykseen ja elämä on taas elämisen arvoista. Olemattomalla elämänkokemuksellani kehotan jatkamaan samaan malliin, mennyt on takana ja tulevaisuus edessä.
Kiitos
@Jaws! Näin olen ajatellutkin, meni syteen tai saveen, laitan yhteystietoni ja otan vastaan sen mitä sieltä tulee, jos ylipäätänsä tulee. En näe millään vaihtoehtoa "en omia tietoja", sillä silloin sulkisin hänen mahdollisuuden sanoa sanottavansa. Koska minä sanon omani, niin on hänelläkin oikeus mielestäni vastata halutessaan jotain.
@Lunatico voin näin yhden kollegan prosessin vierestä seuranneena sanoa, että laita se paperikirje asianomistajalle. Pitkään ja harkittu, moneen kertaan läpikäyty anteeksipyyntö. Suosittelen sen tekemään anonyymisti, koska siellä toisessa päässä voi olla melkolailla traumatisoitunut ihminen ja reaktio voi olla aivan mitä vaan voi ihmismieli keksiä. Mutta pääasia että haluat pyytää anteeksi ja uskon myös, että joskus anteeksiannon saat joskus. Sen takia suosittelen sitä anonymiteettiä kirjeessä, anteeksianto voi olla aika pitkissä puissa.
On varmasti traumatisoitunut, tai ainakin siihen on erittäin hyvät perustelut. Harva pystyy unohtamaan tuosta noin vain sellaisen, että joku ajaa alle kesken motarilla ajelun. Varmasti jää mieleen ja paha aavistus asiasta on se, että tällä rekkakuskilla on mennyt vuosia asian käsittelemiseen, se tuntuu pahalta. Anteeksiantoa en lähde edes hakemaan, vain hoitamaan oman ruutuni ja sen jälkeen olen tehnyt sen mitä tässä tilanteessa voi tehdä. Enempään en pysty ja tuli sieltä sitten mitä tahansa, se on kestettävä vaikka varmasti romahdus saattaa tulla. Varsinkin jos ja kun hänellä on mennyt vuosia asian ympärillä ja haitannut työntekoa jne. Silloin lyö meikäläisen maihin, se on selvä. Jos taas jopa anteeksianto tulisi, olisin silloin erittäin onnellinen, mutta sitä en hae tässä vaiheessa. Ehkä joskus sitten.
Olen Heimopäällikön kanssa tästä asiasta liki samaa mieltä.
@Lunaticon aihetta koskevia viestejä luettuani ymmärsin, että rekan kuljettaja tietää kuka Lunatico on, koska tämä on käräjien oikeudenkäynnin kirjallisessa menettelyssä hyvin ilmeisesti jo tuolle kuljettajalle selvinnyt.
Tältä osin en usko, että kirjeen allekirjoittaminen vaikuttaisi kovin negatiivisesti tässä asiassa.
Juu, kyllä hän tietää kuka olen. Tai nimen ja silloisen osoitteen ja varmaan henkilöturvatunnuksen ja sen sellaista. Ja varmasti sekin tiedossa, että veressä oli pilveä = narkomaani (tai ainakin epäillyt, että olen) vaikka toki en pilvipäissäni moista tehnyt. Ratti tuli silti, kun en kyennyt yksinkertaisesti vastaamaan mitään.
@Lunatico Miten tuon rekkakuskin kävi tuossa onnettomuudessa? Onko jäänyt jotain fyysistä tai henkistä vammaa? Jos siellä on asiat mennyt henkisten tai fyysisten vammojen vuoksi päin persettä, niin silloin hänen voi olla aika vaikea suhtautua kuulemaansa, että sinulla nykyään onni hymyilee elämässä. Muuten tosin rohkaisen ottamaan yhteyttä, koska tarvitset sitä selkeästi prosessisi läpiviemiseen. Taustalla vaan voi olla jotain sellaista, joka aiheuttaa ei-toivotun vastakaiun.
Juu, nyt on tämän prosessoinnin aika. Ei hänelle tietääkseni fyysisiä vammoja tullut, niinkuin ei tullut minullekaan. Henkisiä tuli aivan varmasti, aivan kuten minullekin. Jos minulla meni yli kaksi vuotta siihen, että pääsin asian yli silleen ettei asia paina mieltä joka hemmetin päivä, on oletettavaa hänelläkin menneen sama aika.
Heimopäällikön kanssa olen tuosta anonyymiydestä eri mieltä. Mazaa tuossa jo toikin yhden perustelun asialle, kuski kuitenkin tiennee Lunaticon henkilöllisyyden tai ainakin saa sen halutessaan helposti selville eri asiakirjoista.
Toinen pointti näkemykselleni on se, että
@Lunatico on tietyssä mielessä hakemassa teolleen anteeksiantoa. Tai ainakin pyytää anteeksi tekoaan, mutta on myös valmis siihen, että kuski ei tekoa anteeksi ole valmis antamaan. Lunatico tuon kuitenkin tiedostaa ja on valmis riskin ottamaan. Jos nyt tämmöisessä tilanteessa lähtee anteeksipyyntökirjettä anonyymisti lähettämään, on anteeksipyyntö lähetetty ilman että anteeksipyydettävä voi asiaan reagoida. Siis jos toinen osapuoli ei oikeasti tietäisi kirjeen lähettäjän tietoja, tässä tapauksessahan asia ei ole noin.
Nyt jos sitten kirjeen lähettää anonyymisti, on asia omalta osalta ikään kuin paketissa ja tietyssä mielessä voi ajatella asian olevan loppuun käsitelty, kun on anteeksi pyytänyt kirjeellä. Eikä sen jälkeen asiaan muka enää tarvitse palata. Vastaanottaja sitten reagoi miten haluaa tai pystyy. Anteeksipyytäjä saattaa ajatella, että hän on anteeksi pyytänyt (ja voi jopa luulla, että myös saanut) ja siten hänellä on nyt puhdas omatunto.
Sanoisin tähän, että jos on halua tai munaa anteeksipyyntöä lähteä lähettämään, niin silloin pitää pystyä tekemään se suoraan omalla nimellä. Käsitin, että Lunatico on näin tekemässäkin, joten hatun nosto hänelle.
Tämä on näin äkkiseltään annettu oma mielipiteeni enkä sano, että on varmasti oikea tapa toimia. Ei varmasti ole mitään yksiselitteisen oikeaa ja helppoa tapaa tehdä tämäntyylisiä asioita.
Kyllä. Ajattelin ottaa riskin, tuli mitä tuli jos on tullakseen. En voi enää tässä vaiheessa asiaa jättää tekemättä, koska silloin se painaisi mun mieltä niin kauan, kunnes jotain asialle tekisin. Anteeksiantoa tosiaan en lähde edes hakemaan, vain hoitamaan oman ruutuni ja kun se on hoidettu, olen tehnyt kaiken sen mitä voin tehdä tässä ja nyt. Toki ilahtuisin suunnattomasti jos sieltä anteeksianto tulisi, mutta siihen en usko, en ainakaan tässä vaiheessa vielä.
Ja selvennykseksi vielä, ajoin onkia hänen osoitetiedot jostakin ja jos niitä en löydä, käsittääkseni hänellä on oma yritys joten laiten kirjeen vaikka sinne. Ja omalla nimellä, puhelinnumerolla, sähköpostiosoitteella ja katuosoitteella, näin annan reilusti hänellekin mahdollisuuden purkaa tuntoja viiden vuoden takaa. Kyllähän se pelottaa, se mikä sieltä tulee, mutta en voi pysähtyäkään enää, kun asian olen omaan päähäni esille tuonnut. Täytyy toivoa parasta ja pelätä pahinta, niinhän se menee...
