Tää on ehkä hullua, mutta laitan silti...
Parisen yötä sitten olin aivan viimetipoilla, että nukahda. Sitten kuulin kun avopuoliso puhui mulle. Säpsähdin ja kysyin, ett' "sanoiksä jotain?". "En" oli vastaus. Kysyin, että "ihanko varmasti??" ja vastaus oli, että "joo joo en sanonut, kuin niin?"
Tästä päästään sitten siihen varsinaiseen assiisseen. Emäntä myönsi hetken hiljaisuuden jälkeen, että se "puhui" mulle ajatuksissaan eli ts. mielessään... No sittenpä en enää ollutkaan nukahtamaisillani vaan virkistyin, koska asia alkoi olla jo todella spuukia. Toisin sanoen, kuulin kun avovaimo puhui mulle mielessään. Kuulin siis sen ajatukset... Se oli sananhelinää, sanat epämääräisessä järjestyksessä, mutta seassa oli ihan pointitkin ja selkeitä sanoja. Enää en muista mitä ne sanat oli mistä selvän sain, silloin kyllä muistin kun muija sitä kysyikin, mutta en tohtinut sanoa. Nyt harmittaa.
Asia ei ollut paha tms vaan ihan hyvä, mutta en muista perkele mitä ne sanat oli. Mutta siis tämä on tosi hullua. Jos mä alan tässä kuulemaan toisten ajatuksia niin alkaa mennä niin vitun nextille levelille ettei tosikaan.
Mistään flippauksesta ei ole kyse. Enkä mä sitä pelkää tms. Me ollaan emännän kanssa sellaisia sielujen sisaruksia. Meillä on sellainen samanlainen ilmasilta kuin esim. kaksosilla. Kyllä te tiiätte. Jos mua ahdistaa tai häntä niin toinen tuntee sen vaikka oltais toisella puolen kaupunkia. Sekin on aika hullua, mutta toisaalta mua se ei silleen yllätä. Oikeastaan mua ei yllätä enää mikään. Ei ole yllättänyt viime syksyn jälkeen enää mikään vaan ihmeissäni katsonut kun asioita tapahtuu ja palaset loksahtelee paikoilleen ihan uskomattomasti.
Tälläisestä elämästä mitä nykyään vietän, mulla ei ole ollut minkäänlaista kokemusta. Ei mitään tietoa. Siksi tää tuntuu ihan uskomattomalta. Se tietysti menee niin, että kun pistää elämänsä järjestykseen niin alkaa niitä hyvin asioita tapahtua. Mutta niitä on oikesti tapahtunut siihen tahtiin, että hyvä kun kyydissä pysyy. En valita. Mä nautin. Vihdoin se onni/onnellisuus tuli mun luokse. Tietysti kun rypenyt paskassa koko elämänsä, koko aikuisiän ja sitä rataa niin onhan tää hienoa kun vihdoinkin helpottaa. Sitä vaan äimänkäkenä fiilistelee ja pyörittelee päätään, että onko tämä edes todellista. Mutta ON SE! :)
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Kohta on juhannus ja me lähdetään maalle, niinkuin olen aina mennyt. Vajaa kaksi viikkoa ja alkaa pitkä, 5:n viikon loma. Sekin on hienoa, ansaittu loma :)