Täytyy tähän sanoa, että muutos lähtee oikeastaan aina itsestä. Ja siitä kuinka kovasti sitä muutosta haluaa ja on valmis siihen panostamaan. Itse pistin kaiken likoon siinä vaiheessa kun alkoi realisoitua se, että max. puoli vuotta tätä (silloista) elämää ja lappu on varpaassa. Halusin sen toisen mahdollisen vaihtoehdon, sen että olen tässä nyt. No muutoksen tuomat haasteet vei miestä aikalailla 1,5v, en oikein muista siitä ajasta mitään vaikka selvinpäin olikin 99% ajasta. Sitä ennen olin 99% pihalla kuin lumiukko eli muutos oli valtaisa.
Oikeastaan kaikki alko loksahtelemaan tuossa heinäkuussa 2012. Lääkitys vaihdettiin vanhaan tuttuun ja sillä sain asioita kuriin. Tuosta ajasta viime kevääseen eli vappuviikolle 2013 se sitten se todellinen lumipalloefekti alkoi kehittymään, ensin pikkuhiljaa ja sitten vauhtia olikin jo hieman enemmän. Jo syksyllä sain osa-aikaisen työpaikan, joka oli oikeastaan täydellinen next steppi. Kuntouttavasta (16h/vk) siirryttiin pienellä askeleella 23h/vk tahtiin. Nyt, puolivuotta myöhemmin, työtunteja on edelleen samat, mutta tosiaan monimuoto-opiskelu tuli lisäksi. Haaste on taas kova, mutta uskon ja luotan siihen, että selviydyn siitä haasteesta. Ja kun tämän 6kk aikana tajusin mikä ala se mun ala voisi olla tulevaisuudessa ja minkä alan hommissa haluaisin olla, niin hienoahan tämä on. Toki ei munkaan elämä ole täydellistä, sellaista tuskin kellään on. Suurimmat huolen aiheet on pahoissa jamoissa olevien äidin ja siskon elämäntyyli ja meininki yleensä. Huoliakin siis on eikä tässä laitumella ruususateessa pompita vaan tasaisesti mennään ja se on hyvä se.
Suurin ja painavin syy miksi päihdealalle läksin opiskelemaan ja töihinkin menin on se, että en halua kenenkään koskaan käyvän samaa tietä minkä itse kävin. Se tie oli sellainen jota en edes pahimmalle vihamiehelleni haluaisi. Mun piti käydä rekan alla jotta tajusin asioita. Tuurilla siis tässä ollaan, tai siksi, ettei mun aika vielä silloin syyskuussa 2010 ollut. Ja kyllä, enkeleitä oli silloin matkassa useampikin. Ja oikeastaa voi sanoa ihan rehellisesti, että olen jo voittanut enemmän kuin esim. yksikään Eurojackpotin suurvoittajat. Minä voitin elämäni takaisin ja sitä ei mikään raha maailmassa pysty tuomaan.
Jatkakaa vaan jätkät harjoituksia. Koitan silloin tällöin täällä käydä moikkaamassa teitä ja tiedä vaikka jos syksyllä innostuisi taas kunnolla kun KHL kuviot Jokereilla alkaa. Ja onhan noi futiksen mm-kisatkin kesällä :)
