Äärimmäisen harvoin tulee käytyä keskustan designliikkeissä. Joka kerta syynä on ollut työkeikka, kuten oli esimerkiksi eilen.
Joko olen ollut todella kauan jossain uutispimennossa tai sitten vaan maailmankuvani on täysin erilainen kuin niillä ihmisillä, jotka työskentelevät noissa keskustan pienissä putiikeissa, koska en vaan jaksa ymmärtää heidän pukeutumiskoodiaan. Ja nyt puhun siis miesten pukeutumisesta. Ja vielä tarkemmin määriteltynä: miesten ikähaarukassa 25 - 35 vuotta.
Hipsterit (sana ja muoti-ilmiö, joka minun tietoisuuteeni tuli vasta tänä keväänä) ovat vallanneet koko keskustan eikä minusta tuossa ilmiössä ole mitään sellaista ominaisuutta, jonka takia minun kannattaisi tuollaiseen älyttömyyteen itseäni huiputtaa tai suostua. En vaan kykene hahmottamaan sellaista päivää, jolloin pukeudun myös sisätiloissa johonkin hattuun, jonka design muistuttaa suurimpien taiteilijoiden huippukausinaan pitämiä baskereita, tai johonkin valtavaan ponchoon, joka on kirkkaan neonvärinen ja jonka koristeena on käytetty hippikuvioita ja erinäisiä Marimekon kuoseja, tai joihinkin kirkkaan keltaisiin (tai ylipäänsä mihin tahansa kirkkaaseen väriin) tossuihin, joiden ulkoasu on mukavuutta ja käytännöllisyyttä tärkeämpi.
Kaikkia näitä tämän muotivirtauksen edustamia vaatteita yhdistää järkyttävä hinta sekä niiden tekijöiden lähes fanaattisen kiihkeä ja pelottavan näkyvä ihannointi sekä Vihreitä että erityisesti Vasemmistoliittoa kohtaan.
Yritä nyt sitten puhua tuollaisten ihmisten kanssa jostain. En vaan keksi mitään sanottavaa, kun tuollaisiin pippaloihin kutsu käy.
Kannatan suomalaista designia, mutta ainoastaan sellaista, jota ymmärrän. Ja jonka hinta-laatu-suhde on järkeenkäypää.
Jostain väkkyrästä jakkarasta pyydetty 150 euroa on aivan liikaa.
