Nuo ovat kyllä aika rankan kuuloisia jälleensyntymistarinoita. Aamuni tosin alkoi leveällä hymyllä kun luin tekstisi.Toisaalta katkiksen elämä ei välttämättä ole niin ankeaa. Mietitäämpäs hieman toisesta valosta asiaa...
Synnyt katkaravuksi jossakin Tyynenmeren lämpimässä ja kirkasvetisessä lahdessa. Ympärillä on tuhansittain lajitoverita...olo on heti kuin Tepsin matsissa...
On tyttö- ja poikakatkarapuja ja kaikki ovat alasti. Ryhmäsessioilta ei voi siis välttyä. Orgioista tekevät jännittävän tapahtuman satunnaisesti paikalla parveilevat petokalat. Voi vain toivoa, että muijarapuja jäisi enemmän koska se tietää enemmän pesää sinulle.
Elämä on merkityksetöntä mutta toisaalta myöskin totaalisen huoletonta. Hengailet välivedessä ja annat merivirtojen kuljettaa itseäsi uusiin paikkoihin. Voittaa keskimääräisen Jatkoaikanörtin merkityksettömän elon jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin kirjoitella mukahauskoja tarinoita palstalle puolipimeässä makuuhuoneen nurkassa. Se on jo säälittävää.
Kuolo korjaa meidät kaikki mutta onko sitten kaameampi kohtalo joutua ala carte-ravintolassa salaattiin vai kuolla johonkin sikainfluenssaan...tai viinasta johtuvaan haimatulehdukseen. Makuasioita sano. Sitäpaitsi katkaravun syö ravintoketjun huipulla oleva yksilö kun taas sinut pistelevät poskeen madot jossakin maan alla.