Pidän kyllä Nelli Matulasta ja hänellä on hyvä ääni sekä vielä parempi ulkoinen habitus, mutta hänellä on kieltämättä hyvin erikoinen tapa eläytyä musiikkiin. Jotenkin tuollainen hirveän vakavalta näyttävä meininki ei vaan uppoa meikäläiseen. Se vaikuttaa jotenkin liian jenkkimäiseltä tyyliltä vähän samaan tapaan kuin Krista Siegfridsin meininki hänen ollessaan suosionsa huipulla. Levyjä en omista, koska Matulan levy-yhtiö julkaisee niitä ainoastaan digitaalisessa muodossa, eivätkä ne oikeastaan eroa mitenkään nuorten radiokanavilla soivista biiseistä.
Behmin tyyli on enemmän minuun makuuni. Rauhallinen, ei liikaa melua itsestä ja silti tyylikäs. Hänen levyjään voisin harkita ostavani jonain kauniina päivänä.
Ellinoora taas on sellainen artisti, joka jostain syystä ärsyttää. Olen nähnyt pari hänen musavideoonsa eivätkä ne tehneet vaikutusta. Hänen biisinsä ovat musiikillisesti ihan ok, mutta lyriikat ovat sellaisia, etten vaan pidä niistä. Jotenkin tulee mieleen jonkinlainen satumaailma niitä kuunnellessa.
Behmin tyyli on enemmän minuun makuuni. Rauhallinen, ei liikaa melua itsestä ja silti tyylikäs. Hänen levyjään voisin harkita ostavani jonain kauniina päivänä.
Ellinoora taas on sellainen artisti, joka jostain syystä ärsyttää. Olen nähnyt pari hänen musavideoonsa eivätkä ne tehneet vaikutusta. Hänen biisinsä ovat musiikillisesti ihan ok, mutta lyriikat ovat sellaisia, etten vaan pidä niistä. Jotenkin tulee mieleen jonkinlainen satumaailma niitä kuunnellessa.
