Kivaa, että on kivaa tutkia jutskia
Nuoria tutkijoita kiinnostaa sarjakuvan yhteiskunnallisuus, kuten #metoo – "Pelkät silmät voivat kuvissa seurata naisen takamusta" | Yle Uutiset | yle.fi
Ainakin joillakin on mahdollisuus, ei ole turhaan koulutusta nautittu. Minua hieman harmittaa, mutta oma vika, ihan ite oon onneni ohittanut.
Nämä ovat sikäli hupaisia, että eivät nuoret tutkijalikat yleensä mitään tunnu ymmärtävän sarjakuvien päälle, varsinkaan amerikkalaisten supersankarisarjakuvien (joita toinen näistä jutun tytöistä tutki). Kovasti vain vääntävät väkisin jotain sukupuolisuusdiskurssia tai metoo-tarinaa silmistä seuraamassa piirroshahmon persettä, mutta asiantuntemus on muuten ulkokultaista. Eivät ole ikänsäkään puolesta sitä sukupolvea, joka pienestä asti osti kioskilta Marvel-lehtiä ja jonka ei tarvitse etsiä netistä tai leffoista tietoa siitä, keitä ovat Rautamies, Kolossi, Wolverine, Möykky tai monet muut, DC-puolen hahmoista puhumattakaan.
Lueskelen juuri kirjailija-käsikirjoittaja Grant Morrisonin supersankarien historiaa ja olemusta kartoittavaa tietokirjaa Supergods, jossa asetetaan supersankarit historialliseen kontekstiinsa ja jossa Morrison ottaa esille myös supersankarien myyttisemmän ulottuvuuden, rinnastaen isoimmat supersankarit kuten Teräsmiehen pop-kulttuurisiksi moderneiksi jumalhahmoiksi,arkkityypeiksi jotka ovat korvanneet perinteisemmät uskomukset.
Vähän samaahan haki myös Morrisonin kollega, maanmies ja aikalainen Neil Gaiman kirjassaan American Gods, jossa vanhat jumalat (Odin ja muut) hakivat paikkaansa länsimaisen kulttuurin uusjumaluuksia vastaan. Ja onhan Elviskin jo nykyisin eräänlainen jumala, jolla on oma kirkkonsa ja joka on Rokin Kuninkaana ylevöitetty liki samanlaiseen asemaan kuin postuumit roomalaiset keisarit aikoinaan. Elviskin mainittiin Morrisonin kirjassa, koska Elvis oli sarjakuvafani ja hänen esiintymisasunsa sai vaikutteita Captain Marvel Jr -nimiseltä Fawcett-kustantamon hahmolta, jonka voimat puolestaan nojautuivat antiikin Kreikan jumalmytologiaan.
Mutta tuskin metoo-sarjakuvatutkijanaisia tämmöinen niin kiinnostaa, kunhan saavat vain sarjakuvista vahvistusta maailmankäsitykselleen jonka mukaan kaikkialla on patriarkaalista sortoa ja alistavaa miehistä katsetta. Sitten he voivat lueskella omia feministi-vaihtoehtovähemmistö-underground-sarjakuviaan jotka ovat helvetin rumasti piirrettyjä, vailla juonta ja ylipäätään vailla muuta sisältöä kuin ideologinen sisältö.