Jotenkin kadehdin niitä ihmisiä, jotka voivat räplätä koko ajan puhelinta tai lukea autossa. Itselle tulee huono olo jos en seuraa maisemia vaan katselen alaspäin. Nukkuakaan en osaa autossa. Penkkariristeilyltä tullessa torkuin matkan Helsingistä kotikulmille (tuli nukuttua vain pari tuntia koko risteilyllä). Muuten en muista autossa nukkuneeni. Matkoilla minä vain istun, katselen ulos ja annan ajatusten juoksennella tarinoissa, totuuksissa ja mielikuvitusmaalmoissa.
Viimeksi muokattu: