Onko Tuusbäri kirjoittanut teoksen "Synkkä yksinpuhelu"?
Ilmeisesti on. Todennäköisesti toimintaympäristö oli: synkkä, sateinen, pelottava, tuuli ulvoi, housut ja kännykkä olivat jo valmiiksi märät. Hän oli yksin ja häntä itketti koko ajan. Hän kuunteli merituulen voimistavaa kaunista humisevaa laulua, kunnes se jo sattui kipesästi korviin, enemmän kuin Cheek-perseposkimiehen soitanta aamuradiossa. Hämärä ja näläntunne toi mieleen perunakellarissa vinkuvat mutanaamaiset romanialaiset liftarityöt.
Ei! Tänään syön sittenkin vain pelkkiä kasviksia.
Nousevaa tuulta pakoileva harmaalokki esittää voimistetulla oktokoodikilellä raakkuvan kommenttinsa: kaakkoinen suunta, 22 metriä sekunnissa, 1757 piirua ja voimistuu illaksi.
Mies ei sitä kuule, vaan hän katsoo vaaleanharmaata lokkimeteorologin kloaakistaan tipauttamaa yksityiskohtaisempaa 19 grammista ja samalla 32 Gigaista informationmessagea tulevasta viikonlopusta ympäri maailman, joka valuu piraatticrocsien (Lue: Hong Kong 3,99 €) rei'istä varpaiden väliin.
Hmmm... kenties teen härkyllista yrttitsatsikia ja kirsikkatomatteja iltapalaksi.
Epäuskoisena fatalistina hän kumminkin tietää, että: lokinpaska sandaaleissa tarkoittaa HiFK:n voittoa ensi kauden mestaruussarjassa.
Räpäyttämätön arvostus, tuijotus, niukka kumarrus säänjumalalalle, joka jaksaa aina yllättää,
Kääntyminen sisäsuuntaan. Vaimea ähkäisy, kun henkseleillä varusttujen collagebysandereiden pohjalla ollut käsi siirtää raskaat kivekset oikesta lahkeesta tutumpaan vasempaan. Samalla migreenin sahalaita poistuu luomien alta kiitollisena, ampaisten vaimeasti huokaisten vaatekaapin seinän lävitse kohden bussipysäkin Rollaattori-Miljaa, joka on jo ehtinyt ihmetellä lähes hyvää oloaan.
Ei ihmettele enää.
Mies astuu takaisin sisälle, pistää terassin oven kiinni, korkkaa uuden Nobelanerin ja jatkoi herkkää hymyilyään rakastamallen äidilleen. Kultaisen äidin posket ovat aavistuksen kuopalla, ryppyiset, harmaat mutta silti hyvin kauniit. Hymyilevät tekohampaat ovat esillä sylissä, niin kuin ne ovat olleet jo 17 vuotta.
Äiskä, mua taas vähän panettaisi...