Istun yksin huoneessa. Katse tiukasti monitoriin naulattuna.
Läppärin ruudun täyttää internet-selain jonka välilehdillä kahlaamista odottaa tiedon ja pseudotiedon viidakko, joka tunnetaan nykyään paremmin sosiaalisena mediana. Facebook, Twitter, muutama keskustelupalsta sekä näiden keskellä yksi tyhjä välilehti, jonka tarkoitusta en osaa avata. Aikuisviihdettä varten se ei ole. Käytän siihen eri selainta.
Pankkitilille on kertynyt säästöjä elämän eri osa-alueilta. Ei, en lotonnut Lielahden Citymarketissa, eikä ihan samoista summista tällä kertaa puhuta. Muutama tonni yleiseurooppalaista valuuttaa makaa ylimääräisenä pankkitililläni. Osa minusta lukee Jatkoajan sijoitus-ketjua sekä googlesta löytyviä piensijoittaja-blogeja ja haaveilee asuntosäästämisestä. Se osa, joka ahmii tietokirjallisuutta, kirjoittaa wikipediaan, noudattaa liikennesääntöjä sekä arvioi keskustelujen tasoa argumenttien vahvuuksien kautta. Mutta, se toinen osa minua, joka panee naisia, juo alkoholia, ajaa pyörällä ilman kypärää, syö epäterveellisesti ja trollaa internetin keskustelupalstoille, haluaa laittaa rahat lihoiksi ja lähteä reissuun. Kauas pois, sinne missä on lämmin.
Asuntosäästötilille saisin hyvinkin nopeasti kasattua ensiasunnon ostoon tarvittavan kymmenen prosentin osuuden kun tavoiteasuntona on reilun 120 000 euron yksiö tai kaksio itäisestä Helsingistä. Toisaalta jollain viidellä tonnilla tekisi jo varsin mukavan useamman kuukauden reissun itään tahi länteen. Molemmissa skenaarioissa lopputulema on kuitenkin ihan sama. Juon kaljaa ja väistelen vierasta kieltä puhuvia ihmisjoukkoja ulko-ovella.
