Jutustelin tuossa FB:ssa entisen opettajani kanssa. Kehui, että kirjoitan edelleen parempaa espanjaa kuin suurin osa hänen oppilaistaan lukiossa. Tuli hyvä mieli, edellisen kerran kun olen espanjaa kirjoitellut joskus vuosia sitten.
Fiilistä laskee vain se, että juuri kun olin saattanut itseni oikeaan mielentilaan ja yritin soittaa, että pääsenkö työhaastatteluun, puheluun ei vastattu. Eipä varmaan monelle muulle olisi iso asia, mutta mä olen lievästi sanottuna paniikissa ja lähes hysteerisessä tilassa aina kun joudun soittelemaan tuonkaltaisia puheluita. Tärisen kuin haavanlehti, unohdan hengittää ja hyvä etten itkuun purskahda silkasta jännityksestä.
Prkl.
