Parin päivän päästä mun miesystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä. 4,5 vuoden suhde päättyy.
Mitä mä nyt teen? Koskaan en oo ennen kokenut eroa, tai siis kumpikaan meistä ei ole. Eli siis oltiin toisillemme ne ekat. Ja ikää nyt mulla 25.
Vähän pelottaa tartunko miten pahasti pulloon, kun siitä vasta se itku ja pahaolo tosissaan tulee. Kamalaa ajatella, että joka ilta pitää mennä yksin nukkumaan ja sitten taas herätä yksin...
Kyynel :'(
Välimatkat on vaan ihmisen mielessä, jos oikeasti kumpikin välittää toisesta: Ei tosisuhteita kaiketi aloiteta ja lopetella senmukaan, mihin paikkaan planeetalla sattuu hetkeksi elämän virta viemään, vaan rakastavaiset palaa aina yhteen pisimmiltäkin matkoilta ja suurempienkin vesien takaa. Toisen odotus ja taivaanrantaan tähyäminen lämmittää yksinäisen mieltä, elämässä on yksi asia mikä pitää elossa ja hereillä, odotus.
Odotus, se uskollinen, palkitaan: Ei suurin sanoin, hurraahuudoin tai ylistyksin vaan hiljaisella lempeällä sylillä.
Ei pulloon, kirveeseen eikä epätoivoon pidä tarttua, sillä tämä sydämen asian selviää aivan itsekseen, ja sitä ihminen on lopuksi onnellinen koska selviää, rakastaako toinen syvästi sinua vaiko ei, jos ei ja ero erottaa, on sekin lopulta helpotus koska totuus on lopulta aina helpotus.
Minä en ole kukaan enkä mikään, mutta lohduttaisin sinua ja ketä tahansa vanhalla kiinalaisella sananlaskulla:
"Jos rakastat jotakin, laske se vapaaksi kuin lintu, jos se palaa luoksesi, se on sinun, ellei palaa, ei se koskaan ollutkaan"
Voimia ja elämänhalua sinulle hieno ihminen, joka jaoit tämänkin kirjoituksen minun tuntemattoman kanssa.