Viime viikolla päättyi työsopimus edellisen palkanmaksajan kanssa, ja uusi homma alkaa vasta 1.3. Olen siis teknisesti ensimmäistä kertaa elämässäni työtön. No, kyllä tämä kuusiviikkoinen silti ihan lomalta tuntuu. Lopputilikin vielä tulossa edellisestä paikasta, niin ei tarvitse rahattakaan olla.
Ajattelin nautiskella isosti. Käyn harrastekiekko- ja salibandyvuoroilla, luen murhakirjoja, katon aamuisin änäriä, hiihdän, teen safkaa, silittelen vaimoa, käyn kerrankin ajan kanssa länsirannikolla, katson telkkua. Loikoilen niin, että helmikuun loppupuolella alkaa kyllästyttää joutenolo. Seuraava loma on sitten kesällä 2025, joten nyt on mitä mainioin hetki hiukan huokaista. Viime vuosi oli aivan kamala, todettiin pysyväissairaus + työelämä oli aivan hanurista. Mutta sellaista se on - sairauteen on lääkkeet, ja työpaikankin sai vaihdettua oletettavasti huomattavasti itelle sopivammaksi. Tulee hieno kevät hei!