Totta turiset!Intissä törmäsi 18–20 -vuotiaisiin fiksuihin potentiaalisiin tyyppeihin, jotka olivat saaneet omaan päähänsä ajatuksen, että on liian myöhäistä esim. lähteä muuttamaan (työ)elämän suuntaa, kun jo amis käyty ja ura aloitettu sillä puolella. Sitten yliopistolla ja omalla uralla taas olen törmännyt moneen 30+ -vuotiaana valmistuneeseen. Esim. Helsingissä on useita aikuislukiosta joskus 25-30 -vuotiaina ylioppilaiksi kirjoittaneita juristeja ja Espan toimistoissa 30+ -vuotiaita harjoittelijoita. Kun on päässyt ura putkeen ja saanut tutkinnon käpälään, ketään ei joskus vuosien päästä kiinnosta, minkä ikäisenä on sattunut valmistumaan (jos on ennätysnopeasti valmistunut, niin ihan kiva knoppitieto). Viimeinen asia, mitä itselleen kannattaa toitottaa, on että ”olen liian vanha”.
Itse pyrin ja pääsin vielä yli nelikymppisenä opiskelemaan Oulun yliopiston Tietojenkäsittelyopin laitokselle nuorten vasta ylioppilaaksi kirjoittaneiden sekaan - oli siellä toki muitakin varttuneenpia...
Olin koko ajan myös työelämässä kokoaikaisena, mikä kyllä asetti omat haasteensa niin työn kuin opiskelunkin suhteen, luennoilla ei kerinnyt käydä kovinkaan tiiviisti ja vain pakollisilla tuli oltua...
Suosittelenkin avarakatseisuutta tässä suhteessa kaikille, joilla on halua vielä kehittää itseään varttuneenpanakin. Rohkeasti kohti sitä, mikä kiinnostaa ja tuntuu mielekkäältä.