Kun tää Suomen kesä on tunnetusti aivan liian lyhyt ja varsinkin meillä vuorotyöläisillä yhteiset vapaat kesäviikonloput ovat todella harvassa, niin kehiteltiin joskus vuosia sitten vaimon kanssa konsepti, jossa pääsis tapaamaan paljon kavereita samaan aikaan, jokilaivakierros. Homma on hyvin yksinkertainen. Pistetään hyvissä ajoin laajaan jakeluun ilmoitus tapahtumasta, aloitusajasta ja -paikasta. Sovittuna aikana halukkaat kokoontuvat Aurajoen alajuoksulla sijaitsevaan Wanhaan rahtilaivaan ja siitä sitten lähdetään taivaltamaan laiva kerrallaan kohti keskustaa. Ehkä tärkein sääntö on, että vain yksi annos alkoholia per laiva, eikä jäädä mihinkään jumittamaan. Laivoja kertyy vähän vuodesta riippuen toistakymmentä. Selvänäkin voi tulla ja moni on osallistunutkin niin tapahtumaan.
Tota traditiota pidettiin yllä aika monta vuotta ja parhaina vuosina porukkaa oli mukana varmaan liki kolmekymmentä. Toisaalta noin iso porukka aiheuttaa jo vähän viivettä, kun ekat ovat jo juoneet omansa, kun viimeiset vielä ovat jonossa. Jossain vaiheessa toi perinne vaan jäi, eikä olla sitä enää moneen vuoteen järjestetty vaimon kanssa. Onneks meiän jo lukioajoilta muodostuneen kaveriporukan, jonka nimissä ollaan pelattu satoja eri lajien höntsäliigamatseja, sielu jaksaa pitää perinnettä yllä ja järjestää saman kierroksen joka vuosi.
Mulla on muutama viime vuosi jääny työesteiden vuoksi väliin, mutta eilen pääsin pitkästä aikaa osallistumaan Ja oli kyllä tosi mukava turnee. Kiva oli nähdä vanhoja kavereita, joita muuten nykyään aika harvoin näkee. Ajattelin etukäteen, että tässä iässä tuskin jaksan koko kiertueen loppuun ja poistuisin jossain vaiheessa kotiin, mutta vitut. Loppuun saakka painettiin, vaikka loppusuoralla alko väsy vähän jo painamaan. Kaikki laivat tuli käytyä kuitenkin läpi, olisko niitä ollu muistaakseni 11 kpl.
Joskus silloin nuoruusvuosina kiertueen päätöksen kunniaksi pidettiin loppubanketti joko Olkussa tai Apteekissa, jossa kertailtiin kierroksen tapahtumia. Ikä on tehnyt tehtävänsä, eikä musta ollu enää jatkoille ja hoippuroin Donnalta kotiin. Luulen kyllä, että eipä kovinkaan moni muukaan seurueesta valomerkkiä nähny. Mut oli tosi kiva ilta.