Eilen sattui pari tosielämän Kummeli-sketsiä, eikä siitä hauskimmasta päästä. Hukkasin yli viikko sitten lompakkoni (pyörälenkillä , selvin päin) kaikkine kortteineen ja sehän on lähes ikävintä, mitä sairauksien jälkeen voi ihmiselle nykyään tapahtua. Noh anyway, uutta pankkikorttia joutuu odottelemaan viikon verran, joten jouduin pitkästä aikaa raahautumaan oikein pankkiin saadakseni fyffeä viikonloppua varten.
Vanhoista kokemuksista viisastuneena tiesin, että paikalla kannatta olla hyvissä ajon ennen konttorin avautumista, koska paikalla on kuitenkin massoittain jäkäläpäitä, joita ei paljon koronarajoitukset kiinnosta. Noh, olin paikalla 10:02 ja sain vuoronumeron seitsemän, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Numeron yksi oli ehtinyt napata about satavuotias rollaattorilla liikkuva seniili joka oli ilmeisesti rahamiehiä, mutta muuten aivan kuutamolla. Seniili ei ensinnäkään kuullut mitään, mutta halusi kuitenkin tietää jokaisen tilinsä saldon ja tilitapahtumat viimeisen vuoden ajalta. Kirjallisina tietenkin ja joka tilin kohdalla muisti kysyä, maksaako tämä jotain. Kaikki tämä siis vähintään kahteen kertaan, koska patu ei kuullut mitään. Kiusaantunut pankkineiti sitten kailotti kovaan ääneen ukon kohtuullisen mittavia saldoja, kun kirjallisetkaan kuitit eivät kelvanneet. Seuraavaksi herra rupesi ihmettelemään, miksi ei ole tullut korkotuottoja ja uhos vievänsä rahansa toiseen pankkiin. Tässä vaiheessa muukin odottava yleisö alko kypsymään ja huutelemaan, et pidä pappa rahas tyynyn alla, niin saat paremman tuoton. Kaiken sähläämisen päätteeksi ilkeä vanhus halusi nostaa käteistä 800€, 10 kpl viiskymppisiä ja 15 kpl kakskymppisiä. Ja vaikka lehmänhermot omaava pankkihenkilö laski setelit koneella kahteen kertaan, niin tämäkään ei herralle kelvannut ja herra alko laskemaan tiskillä rahojaan seteli kerrallaan. Tämä koko soppa kesti noin 40 minuuttia ja muut odottavat asiakkaat Reverent mukaan lukien olivat täysin raivona. Tolle mulkulle olis ihan oikein, jos joku olis rullannu sen heti pankin ulkopuolella.
Case 2: Oltiin synttäreiden kunniaks kutsuttu kaiken tän koronakurjuuden piristeeks kutsuttu kaks pariskuntaa meille syömään ja istumaan iltaa. Mukaan tuli myös yks rouvan sinkkutyökaveri. Muut olivat sivistyneesti ajoissa paikalla, mutta toinen pariskunta saapui paikalle myöhässä ja jonkun verran pohjia ottaneena. Myöhästynyt pariskunta otti välittömästi tilan haltuunsa ja kailottelivat omia juttujaan ilman minkäänlaista mahdollisuutta normaaliin vuorovaikutteiseen keskusteluun. Me muut sitten kuunneltiin pari tuntia vaivaantuneina pariskunnan kertomuksia omasta erinomaisesta elämästään. Myöhemmässä vaiheessa pelattiin sitten pariskunta-Aliasta, joka luonnollisesti päätty pariskunnan känniriitaan ja häiriköiden poistumiseen, mikä toisaalta oli suuri helpotus ja loppuillan pelastus.
