Hyvää yötä on englanniksi Good night. Sen voi lausua toivotuksena pimeään
...tai ripustaa julistukseksi valotilojen väliin. Ajankulku toistuu ja
suuntaa ääretöntä kohti. Kielten hahmottamat muodot eri ajoille voivat
hallita niiden laskemista, mutta tullessa yhteen myös vapauttaa ja
paljastaa kielessä, ja ajassa, tapahtuvan ihmetyksen ja
hallitsemattomuuden eleiden ja tilanteiden edessä.
Yö, auringonlasku ja auringonnousu tapailevat taivaalla ja maalla.
Punainen hehku pakenee taivaanrantaan ja valkeus, tai yö, työntyvät sieltä
-valo ei ympäröi mitään, se jännittyy horisonttiin. Kun kääntää päätä
hetkeksi, se onkin noussut korkeammalle, toisella hetkellä pilvet
kasaantuvat ja kameran läpi tummuus näyttää yön äkilliseltä
laskeutumiselta. Vuorokaudenajat tulevat toisiaan kohti, aika tiivistyy
tai muuttaa muotoaan silmissä, kuvakulmien valoisuuden mukana, tai
kääntäessä katsetta.
Korkealta paikalta voi tarkentaa katsetta yksityiskohtiin, rajata
aihelmia; tuo tutkiva etäisyys ei jähmety eikä purkaudu liikkeelle
huipulle pystytetyistä kammioistaan tai heittäydy vapaaseen pudotukseen,
vaan hälvenee säteittäin nojatessaan yksityiskohdissa tapahtuviin,
ennakoimattomiin muunnelmiin ja kadottaa kohteensa toistuviin häiriöihin.
Eri tilojen kohtaaminen ja viipyminen samassa ajassa ei sido niitä
toisiinsa tiukasti tai nielaise toista sisäänsä, hukuta vastustukseen tai
yhteismitalliseen muotoon. Tuuli kaappaa maiseman kielekkeellä seisovan
mukaansa ja heiluttaa aikansa kevyesti.