Ketä Suomen presidenteistä arvostat eniten?

[Freddie Freeloader]

Pitäkääpä mielessä, että ilman Mannerheimia ei olisi edes tarpeen käydä keskustelua sellaisesta entiteetistä kuin Suomen presidentti.

 

[sonnychiba]

Kekkosen aikana synnyin. Koiviston aikana kasvoin. Manu.

 

[Toejoen Veikko]

Et kai tällä nyt vain viittaa siihen Johan Bäckmaninkin tukemaan foliohattuiluun*, että virolaiset olisivat itse vapaaehtoisesti liittyneet N-Liittoon?

Virolaiset on väärä ilmaus, koska Viro oli 1930-luvun lopulla diktatuuri. Viittaan Viron valtiojohdon tammikuussa 1939 esittämiin lupauksiin yhteisestä puolustautumisesta idästä tulevaa vihollista vastaan ja tuossa linjauksessa tapahtuneeseen - 180 asteen - muutokseen. Kuten tuolloinen ulkoministeri Karl Selter puki tilanteen sanoiksi: ”Ilmeisesti ei tule puuttumaan puheita ja kirjoituksia Virosta Neuv.Venäjän protektoraattina, mutta kaikki ymmärtävät myöhemmin, että tämä protektoraatti on luonteeltaan sellainen, että vieläpä muutkin tahtovat sellaista itselleen."
Liittyminen tapahtui sitten kesällä 1940 presidentti Pätsin nimittämän hallituksen hakemuksen tultua Moskovassa hyväksytyksi.

Hieman jälkiviisastellen vain totesin, että olisin suonut Koiviston antavan nopeammin tukensa, sitähän Virossa odotettiin nimenomaan Suomen taholta kiusallisen kauan.

Ymmärrän mielipiteesi, mutta mielestäni Suomella ei ollut minkäänlaista velvollisuutta tukea Viroa valtiotasolla. Ymmärrän myös tietynlaisen jälkiviisastelun ja Koiviston sekä hallituksen syyttämisen, mutta Viron valinnat vuonna 1939 ja 1940 vapauttavat täysin Suomen valtion huonosta omastatunnosta.

Lisäksi sadat tuhannet virolaiset lähtivät vapaaehtoisesti Kaikkien Kansojen Ystävän puuhaleireille halki ja poikki Työläisten Paratiisia.

Esittämäsi kärsimysnäytelmä ei poista sitä, että tuohon tilanteeseen ajauduttiin Viron valtiojohdon linjavedon seurauksena.

Näiden taustavalaistusten myötä on mielestäni selvää, että Suomella ei ole vähäisintäkään syytä kokea minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa Koiviston ja hallituksen tekojen vuoksi. Viro oli pettänyt Suomen syksyllä 1939.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Pitäkääpä mielessä, että ilman Mannerheimia ei olisi edes tarpeen käydä keskustelua sellaisesta entiteetistä kuin Suomen presidentti.

Totta. Oli myöskin Svinhufvudin Ståhlbergin vuosina varsin merkittävä tekijä Suomen terveen rakentumisen tukijalkana. Ei muuten kirjoiteltaisi tälle palstalle ilman ketään edellä mainittua.

Kaikki Kekkoseen saakka ovat presidentteinä ansioituneita, mutta kyllä mielestäni Risto Ryti nousee kuitenkin hiuskarvan (heh heh) muita ylemmäs. Ei muistaakseni ollut kovinkaan innoissaan presidentin vakanssista, mutta kantoi kyllä vastuunsa erittäin arvostettavalla tavalla.

Joku helvetin muumimamma ja äänet? Kyllä tämän pitäisi olla julkinen äänestys...

 

[MustatKortit]

Virolaiset on väärä ilmaus, koska Viro oli 1930-luvun lopulla diktatuuri. Viittaan Viron valtiojohdon tammikuussa 1939 esittämiin lupauksiin yhteisestä puolustautumisesta idästä tulevaa vihollista vastaan ja tuossa linjauksessa tapahtuneeseen - 180 asteen - muutokseen. Kuten tuolloinen ulkoministeri Karl Selter puki tilanteen sanoiksi: ”Ilmeisesti ei tule puuttumaan puheita ja kirjoituksia Virosta Neuv.Venäjän protektoraattina, mutta kaikki ymmärtävät myöhemmin, että tämä protektoraatti on luonteeltaan sellainen, että vieläpä muutkin tahtovat sellaista itselleen."
Liittyminen tapahtui sitten kesällä 1940 presidentti Pätsin nimittämän hallituksen hakemuksen tultua Moskovassa hyväksytyksi.
.

Ymmärsin - ja arvasin kyllä jo etukäteen - mitä tässä haet takaa.

Käytännössä tarkoitat, että Viron poliittisen valtiojohdon päätökset olisivat rinnastettavissa siihen, että "virolaiset liittyivät vapaasta tahdostaan N-Liittoon".

Minun mielestäni tämän on suoraan verrannollista siihen, että väittäisin nyt pokkana ranskalaisten kansakuntana alkaneen vapaa-ehtoisesti Natsi-Saksan kumppaniksi, koska marsalkka Petain teki tunnetut diilinsä Berliinin kanssa ja hallitsi Vichyn Ranskaa.

Mielestäni näkemyksesi 1939 tapahtumista ei ole pelkästään virheellinen, vaan myös poikkeuksellisen pikkumainen ja näsäviisas, ottaen huomioon mitä virolaiset olivat joutuneet kestämään viimeiset vuosikymmenet N-liiton vihdoin romahtaessa.

Ja he aidosti kaipasivat juuri suomalaisten hyväksyntää, tämän on mm. Lennart Meri moneen otteeseen todennut.

 

[Toejoen Veikko]

Käytännössä tarkoitat, että Viron poliittisen valtiojohdon päätökset olisivat rinnastettavissa siihen, että "virolaiset liittyivät vapaasta tahdostaan N-Liittoon".

En tarkoita. Käsittääkseni virolaisten keskuudessa vallitsi laajalti halu puolustautua.

Mielestäni näkemyksesi 1939 tapahtumista ei ole pelkästään virheellinen, vaan myös poikkeuksellisen pikkumainen ja näsäviisas, ottaen huomioon mitä virolaiset olivat joutuneet kestämään viimeiset vuosikymmenet N-liiton vihdoin romahtaessa.

Mainitsemani tapahtumat on lainattu eturivin tutkijan teoksista ja siten niissä on hyvin vähän minun näkemyksiäni. Virolaisten kokemukset liitoksen jälkeen eivät siirrä syyllisyyttä Viron valtiolta Suomelle eikä Mauno Koivistolle. Virolaisten kokemat kärsimykset eivät myöskään poista niitä uhreja, joita virolaisista tukikohdista lähteneet puna-armeijan pommikoneet aiheuttivat Suomessa.

Ja he aidosti kaipasivat juuri suomalaisten hyväksyntää, tämän on mm. Lennart Meri moneen otteeseen todennut.

Niinhän he tekivät. Ja suomalaiset kaipasivat syksyllä 1939 sitä, että Viro olisi pitänyt kiinni lupauksestaan.

 

[MustatKortit]

...

Niinhän he tekivät. Ja suomalaiset kaipasivat syksyllä 1939 sitä, että Viro olisi pitänyt kiinni lupauksestaan.

Tämä on pelkkää retoriikkaa.

Max Jacobssonin Diplomaattien Talvisodassa - joka lienee oman genrensä todellisia merkkipaaluja paitsi terävänäköisyydessään, myös siinä kuinka hyvin kirjan näkemykset ovat kestäneet aikaa - käydään läpi sitä, kuinka käytännössä mahdoton Suomen ja Viron olisi vuoden 1939 vallitsevissa olosuhteissa ollut antaa mitään apua toisilleen.

Tämähän on kaksisuuntainen tie, Viroon sitoutumalla Suomi olisi hirttäytynyt omaan mahdottomaan puolustuspolitiikkaansa.

edit. minun pointtini siis on se, että vuoden 1939 reaalipolitiikkaa ja sen syitä ja seurauksia ei missään tapauksessa saisi sotkea siihen, mitä tapahtui Baltiassa N-liiton hajotessa, vuosikymmeniä myöhemmin. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Ja kuten jo totesin, ymmärrän sinällään hyvin Koiviston näkökulman, hänhän ajoi ensisijaisesti ja varovaisesti Suomen etua. Vain ja ainoastaan retrospektissä on jäänyt vähän huono sivumaku Koiviston toimista Viron suhteen, kyllähän Manu kuitenkin hyvinkin nopeasti rupesi valmistelemaan yya-sopimuksen purkamista.

ps. tästähän tuli maanantain A-studiossa aika mielenkiintoinen juttu, kun Manun kansliapäällikkö Jaakko Kalela muisteli näitä tapahtumia. Löytynee myös Yle Areenasta.

 

[Musta Nuoli]

Ennen kuin presidenttiketju degeneroituu kokonaan pelkäksi Suomi vs. Viro 1939 -keskusteluksi, niin eikö näille Viro-, Suomi- ja NL-asioille ollut joku omakin ketju, jossa taannoin väiteltiin tästä asiasta varsin pitkän kaavan kautta?

Desantti Johan Bäckmanin ketjussa ainakin tästä oli polemiikkia, ja myös myyttiketju derailattiin samasta aiheesta.

Jos ei aiheelle omaa ketjua ole, niin joku "Suomen ja naapurimaiden ulkopolitiikka ennen toista maailmansotaa ja sen aikana"-ketju kannattaisi polkaista pystyyn, niin sinne voisi laajentaa myös suhteet muihin maihin (Ruotsi ainakin).

 

[Kerouac]

Tässä äänestämisessä on tietysti vähän se vaikeus, että kovin on eri tavalla historian suuri pyörä pyörinyt eri presidenttien aikana eikä maailmansotien syntyyn tai maailmanlajuisiin lamakausiin ole voinut Suomen presidentti vaikuttaa vähääkään ja täten kriisijohtajat saavat paljon (toki ansaitsemaansakin) gloriaa ikäänkuin poliittisesta kyvykyydestään huolimatta. Lisäksi on tietysti helpompaa asettaa presidentti historian raameihin sata kuin kymmenen vuotta kautensa jälkeen.

Siitä huolimatta olen mjr:n ja PTS:n linjoilla, ja punnitsin monista hyvistä vaihtoehdoista pisimpään Ståhlbergin ja Paasikiven välillä. Kummatkin presidentteinä sodan kokeneessa maassa ja maailmassa, eräänlaisina luotseina mihin suuntaan Suomi-pursi lipuu. Ja lopulta päädyin sitten Paasikiveen. Oivasti navigoitu lännen Skyllan ja idän Kharybdiin välistä.

 

[odwaz]

Taustoja syille on käsitelty aikoinaan laajasti Tarja Halonen -ketjussa. Sieltä löytyy myös oma yhteenvetoni Halosen presidenttiajasta, kun Halosen toinen kausi oli vähitellen päättymässä.

Joo, ymmärrän. Mutta jotenkin tuossakin listassa paistaa joissain kohdissa puolueellisuus(!) läpi. Ihan yksinkö se Halonen ne miinat kielsi? Ja olisiko NATO-kielteisyydessä pitänyt kääntää takkia, toisin päin olisi ollut ihan jees? Ja jokainen kärkipoliitikko kai vetää kotiin päin ja on häikäilemätön vallankäyttäjä, mutta kun negatiivisia asioita haluaa etsiä, niin.. Mutta ihan hyviäkin pointteja.

---

Tämä taas onkin juuri sitä ihme kuraa, mitä ajoin takaa. Ulkokultainen tätimäisyys, vittumainen muori, Tavja, ruma. Että politiikkaa, sano? Se lesbo tosta nyt jäi uupumaan.

 

[MustatKortit]

... Ihan yksinkö se Halonen ne miinat kielsi?..

Ei tietenkään, mutta Ottawan sopimukseen liittyminen on yksi tyhmimpiä suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksiä, hyvin moneltakin kantilta katsoen.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa (pl. EU) ja Halonen oli tuolloin presidenttinä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joo, ymmärrän. Mutta jotenkin tuossakin listassa paistaa joissain kohdissa puolueellisuus(!) läpi. Ihan yksinkö se Halonen ne miinat kielsi? Ja olisiko NATO-kielteisyydessä pitänyt kääntää takkia, toisin päin olisi ollut ihan jees? Ja jokainen kärkipoliitikko kai vetää kotiin päin ja on häikäilemätön vallankäyttäjä, mutta kun negatiivisia asioita haluaa etsiä, niin.. Mutta ihan hyviäkin pointteja.

Tottakai siellä paistaa puolueellisuus, "tiedättehän taustani". Luonnollisesti Nato-jäsenyyden kaltainen asia on hyvin kompleksi ja erilaiset perustellut näkemykset ovat keskustelun arvoisia, mutta Halonen pyrki päämäärätietoisesti keskeyttämään kaiken Nato-jäsenyyteen liittyvän keskustelun heti alkuunsa. Halosen tapa suhtautua sotilaallista liittoutumista koskevaan keskusteluun oli lähes uskonnollisella tavalla kielteinen.

Väitän että maamiinat kieltävään sopimukseen liittyminen oli aivan keskeisesti Tarja Halosesta kiinni. Jos Halonen olisi epäröinyt edistää asiaa, sopimukseen ei olisi liitytty. Toki miinakieltoa kannatettiin joissakin porukoissa. Käsittääkseni miinat kieltävää sopimusta puollettiin kovasti Vihreissä ja laitavasemmalla, samoin demariporukoissa, koska Halonen oli vahvasti asian takana. Mitään erityistä pakkoa Suomella ei ollut liittyä sopimukseen. En tänä päivänäkään ymmärrä, mitä Halosen tarkoittamat maine- ja arvovaltatappiot olisivat Suomelle käytännössä merkinneet, jos sopimukseen ei olisi liitytty. Eipä tullut Suomelle määräaikaista paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossakaan, vaikka Halonen nyysi meiltä miinat. Halosen menettely oli absoluuttisen tarpeetonta ja typerää Suomen kannalta, monellakin tapaa katsoen.

Jokainen kärkipoliitikko vetää siinä mielessä kotiin päin, että poliitikon tehtävä on ajaa läpi edustamiensa kansankerrosten kannalta tärkeitä asioita. Tämä on aivan oikein, kun toimitaan pelisääntöjen puitteissa. No niin Halonenkin teki sotkeutuessaan silloisten valtaoikeuksien puitteissa muutamiin nimityksiin. Tulkitsen tapahtuneita asioita siten, että Halonen käytti valtaansa väärin. Ei myöskään pidä ihmetellä, että presidentin valtaa virkanimityksissä supistettiin, koska Halonen osoitti toiminnallaan tällaisen muutoksen tarpeelliseksi.

 

[Balrog]

Tarja Halonen on saanut kaksi ääntä? Anteeksi, mutta mitä vittua täällä tapahtuu?

Noitarumpu, erku ?

 

[MustatKortit]

En tänä päivänäkään ymmärrä, mitä Halosen tarkoittamat maine- ja arvovaltatappiot olisivat Suomelle käytännössä merkinneet, jos sopimukseen ei olisi liitytty...

Joo, tässä ollaan nyt asian ytimessä.

Asiaahan perusteltiin Halosen&co toimesta laajalti sillä, että Suomi oli aikanaan lupaillut liittyvänsä Ottawan sopimukseen tietyllä aikataululla ja jos tästä ei pidettäisi kiinni, menetettäisiin "luottamus" ja "maine".

Paradoksaalisesti pidän huomattavasti realistisempana sitä, että Suomi olisi juuri kieltäytymisellään kerännyt enemmän arvostusta.

Suomi ei ole mikään umpio, kyllä Euroopan ja muiden ulkomaiden diplomaatit tietävät hyvinkin meidän reaalipoliittisen tilanteemme, siis mitä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseemme tulee.

Jos Suomi olisi jättänyt liittymättä Ottawan sopimukseen, tilanteeseemme olisi suhtauduttu ymmärryksellä.

 

[TosiFani]

K. J. Ståhlberg sai ääneni. Suomen kannalta oli onni, että eduskunta valitsi hänet Mannerheimin sijaan presidentiksi. Maamme vastakkainasettelu vuoden 1918 sodan jälkeen olisi ollut huomattavasti pahempaa, mikäli valkoinen kenraali olisi valittu maamme ensimmäiseksi presidentiksi. Arvostan Mannerheimia, mutta pidän häntä enemmän poikkeustilanteiden johtajana ja unilukkarina, kuin presidenttinä.

Risto Rytin toiminta jatkosodan aikana oli sellaista epäitsekkyyttä, mikä ei välttämättä kaikilta onnistu. Tästä syystä hän listalla toisena.

 

[sampio]

Nämä tuoreimmat pressat ovat himpun liian lähellä ja tuttuja, jotta heitä osattaisiin arvostaa, joten on ymmärrettävää, että moni arvostaa enemmän vanhoja pressoja. Ja onhan noilla aikamoinen rekordi, kun miettii mistä ponnistettiin maailmalle 1920-luvun taitteessa ja mitä ennen sotaa isossa osassa Eurooppaa tapahtui. Sitten vielä sotavuodet ja taitelu idän sekä lännen välissä siihen päälle. Ihan kunnioitettavaa matskua pienelle ja köyhälle maalle, josta myös maan johtoa on osaltaan kiittäminen. Omaa ääntäni en oikein osaa kellekään selkeästi antaa, mutta ehkä nyt Ståhlberg sen saa ihan siitä syystä, että ekana pressana koko instituutiota oli rakentamassa osaltaan ja myös ihan hyvää duunia teki kansakunnan teippaajana.

 

[Keltainen]

Ryti.
Toimi vaikeina aikoina kuin mies, voisi luulla hakalilaiseksi.

 

[Kyynikko]

Kättä lippaan täälläkin. Risto Ryti sai ääneni ilman suurempaa pohtimista.

Kyllä vain, Ryti se on. Huonoin ehdottomasti stalinisti-Halonen. Hyi vittu!

 

[Ted Raikas]

Sen sanon, että nuo vanhat presidentit, kuten Ståhlberg, ja monet seuraajatkin on olleet olemukseltaan todella vaikuttavan näköisiä kavereita. Puku päällä, komeat viikset ja muutenkin viimeisen päälle tyylikäs, juhlava olemus. Samaa ei voi sanoa näistä viimeisten vuosikymmenten pälleistä.

Ennen oli miehet rautaa...

 

[AlapaanKarvaaja]

Itsekin arvostan eniten Rytiä, jonka uroteot ovat kabinettipuolelta vertaansa vailla.

 

[Musta Nuoli]

Sen sanon, että nuo vanhat presidentit, kuten Ståhlberg, ja monet seuraajatkin on olleet olemukseltaan todella vaikuttavan näköisiä kavereita. Puku päällä, komeat viikset ja muutenkin viimeisen päälle tyylikäs, juhlava olemus. Samaa ei voi sanoa näistä viimeisten vuosikymmenten pälleistä.

Tämä pitää kyllä paikkansa. Vaikka mies tekee puvun eikä puku miestä, niin jos pistää kuviin rinnakkain vanhat presidentit ja toiselle puolelle vaikkapa tuulipukuiselta kassialmalta näyttävän Halosen tai rullaluistelevan Jokeri-lookalike-presidenttimme, Sauli "why so serious" Niinistön lapsivaimoineen, niin ero on melkoinen.

Ulkonäöllisesti arvostan myös Juho Kusti "tombstone" Paasikiveä, joka näyttää graniitista veistetyltä. Presidenttinä hän oli iäkäs, mutta silti sen näköinen, että hän vääntää niskat nurin ryppyilijöiltä ilmeenkään värähtämättä kivikasvoilla. Nimikin on kaikista presidenteistä miehekkäin. Paasikivi. Paasikiven voi kuvitella kaatuvan päälle ja murskaavan kaikki kehon luut, sitä mielikuvaa ei synny muista presidenttien sukunimistä.

Sukunimistä puheen ollen taisi olla Svinhufvudin poliittisen uran kannalta hyvä, ettei vaikkapa hänen isänsä kääntänyt perheen sukunimeä fennomaanisessa huumassa suomeksi. Presidentti Sianpää olisi saattanut herättää hämmennystä.

 

[Unkka]

Äänestin Nivalan Cowboyta, Kyösti Kalliota. Talvisodan hengen luojaa. Ja lähtökin oli komea.

 

[Musta Nuoli]

Sääli, ettei saa antaa mitään bonusääntä, sillä Lauri Kristian Relanderin saama vaivainen yksi ääni on häpeä. Jotenkin aliarvostettu presidentti muutenkin. Reissu-Lasseksihan häntä kutsuttiin sen takia, että hän teki presidenttikaudellaan jopa matkan Ruotsiin ja muihin lähimaihin asti. Ståhlberghän ei viitsinyt lähteä Suomesta mihinkään virallisessa ominaisuudessa, joten Lassen hommaksi jäi luoda naapurimaihin valtiomiestason lähikontakteja ja suhteita.

Ulkopoliittisesti Relander oli siis mies ehdottomasti paikallaan. Sisäpolitiikassa Relander oli vähän heikko, mutta ehkäpä hänen tyylisensä presidentti oli tarpeenkin jämerän Ståhlbergin jälkeen, jotta Suomeen ei päässyt tuossa vaiheessa jumiutumaan liiaksi ns. vahvan miehen hallitsijatraditiota vaan parlamentarismi pääsi kehittymään.

 

[Fordél]

Siellä on paljon hyvin vaihtoehtoja ja monessa presidentissä on arvostettavia yksityiskohtia. Esim. Ukko-Pekan vahva perustuslaillisuus on ollut aina todella arvostettava piirre. Ei sortunut edes Lapuan liikkeen painostuksesta. Manu teki myös arvostettavia peliliikkeitä demokratian parantamiseksi Urkin jälkeen.

Silti korkeimmalle nousee kaksi fiksua herraa: Ryti ja Paasikivi. Molemmat hoitivat hyvin hommansa vaikeina aikoina ja tekivät hienon päivätyön Suomen hyväksi. Ryti osasi fiksuna miehenä pelata hienosti peliä isänmaan puolesta ja kantoi lopulta kovan henkilökohtaisen vastuun vaikka oli joutunut koko pestiin vastahakoisesti. Paasikivessä viehättää se vankka kokemus, näkemys ja realismi, joiden avulla ajoi Suomen asioita vuosikymmenten ajan eri rooleissa.

 

[erku]

Noitarumpu, erku ?

Kiitoksia vaan huomiosta, mutta tällä kertaa ääneni sai kyllä Risto Ryti. Kakkosvaihtoehto olisi ollut Ståhlberg. Muut ovat omassa arvomaailmassani selkeästi näiden takana. Sauli Niinistöä näistä arvostan kaikkein vähiten. Hänen presidenttikausi on ollut toistaiseksi varsin vaatimaton. YK:n turvaneuvoston paikka meni loppumetreillä sivu suun, työryhmä nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn epäonnistui työssään ja osallistuminen Islannin ilmavalvontaan on täysin käsittämätön päätös, jonka takana Sale vahvasti seisoi. Eikä se Sauli nyt viennin edistämisessäkään sanottavasti ole onnistunut, vaikka siinä hänen piti mukamas olla aika haka.