Tässä meillä on nyt meillä Merikiven näköinen kannattaja! Tärkeää ei ole että voitetaan pelejä ja saadaan pisteitä, vaan pitää osata katsoa isompaa kuvaa ja nähdä laajempi kehittymisen kaari. Onko se nyt niin tärkeää, että nussitaan pisteet peli toisensa jälkeen kolmansissa erissä? Tappiohan on vaan positiivinen kokemus, joka ruokkii joukkueen kasvuprosessia. Ja mitä enemmän hävitään, sitä enemmän virheistä opitaan ja sitä lähempänä mestaruutta ollaan, eikös niin?
Kyllä. Oman joukkueen häviäminen peli toisensa jälkeen "kaihertaa syvältä", eli vituttaa, ja tänne sitä tullaan purkamaan.
Mielenkiintoinen hyökkäys mutta sanottakoon että totta hemmetissä vituttaa ja rankasti kun tappioita tulee eikä mikään tahdo onnistua. Tietääkseni jengiä vitutti raakasti myös viimeiset viitisen vuotta kun mikään ei tahtonut onnistua muutamaa hyvää saavutusta lukuunottamatta. Nyt yritetään muuttaa sitä tapaa joka sen vittuuntumisen aiheutti veltsun aikakaudella, ja sekin meinaa vituttaa.
Tätä kautta on pelattu reilu kuudeosa (runkosarjaa), pisteitä on vielä roppakaupalla tarjolla ja tärkeimmät pelit ovat tulossa sitten ensi vuoden maaliskuun hujakoilla. Voitaisihan me dominoida tätä runkosarjan alkuakin, muistetaan vain että meillä on aikalailla eri runko ja ihan uusi valmentaja joka ei tosiaan näissä ympyröissä vielä ole mikään tekijämies. Kuitenkin rohkeasti haetaan uutta tapaa pelata kun se vanha tapa ei toiminut toivotulla tavalla.
Olen merikiven näköinen kannattaja mutta en minä sinne penkin taakse mitään ylijumalaa pysty kuvittelemaan. Ne ajat kun porskutettiin runkosarja leikitellen ja sitten pudotuspelit päälle ovat mennyttä aikaa, eikä meillä ole tullut kirkkainta mitalia kuuteen vuoteen. Jotain pitää selvästi muuttaa ja sitä tässä haetaan. Muutosta.
Jos haluaa uutta niin ensin on aloitettava purkamalla vanha, ja kyllä vanhan purkamiseen aina liittyy vitutuksen tunteita.