SamSpade kirjoitti:
Kas, luen itseni aseharrastajaksi ja tunnen toistasataa kaltaistani. Joukossa ei ole machoilijoita, uhoilijoita vaan keskivertoa fiksumpaa, rauhallista ja vastuuntuntoista porukkaa. Kun kerran alat täällä fleimaamaan ja yleistämään niin en voi kun ihmetellä käytöstäsi?
Mielenkiinnolla odotan "kuten tunnettua" lähdettä vahvistaamaan SINUN mielipiteesi melko suuresta harrastajaryhmästä.
Tekstisi kertoo aika vahvaa kieltä sinun ajattelustasi, älykkyydestäsi ja esipuberteettisi vaiheesta. Käsitä miten haluat.
No huhhuh. Eikö ihmisillä tosiaan ole minkäänlaista suodatinta, vaan tekstejä luetaan sanasta sanaan. Luulisi, että tekstintulkintaa osattaisiin edes vähän alusta, mutta näköjään tilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan.
Muutamia vinkkejä:
1. mitkä diskurssit ovat tunnistettavissa alkuperäistekstissäni? (Rautalankaa: mitä yleistyksiä tekstissä parodioitiin.)
2. kertoiko tekstiin tyylivalinta jotain tekstin tavoitteista? (Rautakankea: liioiteltiinko? Parodioitiinko? Ironisoitiinko? Satirisoitiinko?)
3. onko tekstin tavoite aina sama, kuin sen sisältä per se? (Rautakiskoa: hyökättiinkö aseharrastajien kimppuun, vai esimerkiksi rikkaan, valkoisen ja vaikutusvaltaisen ihmisryhmän kimppuun, jolla ei pitäisi olla syytä valittaa, että heitä kiusataan. Siis: kun tiettyjä ominaisuuksiaan esiintuovat machot pillittävät, kuinka vasurit/hipit/liberaalit polkevat heidän oikeuksiaan, niin sen parkumisen keskellä tkeisi sitten mieli huutaa, että "mitäs itkette, onhan teillä se ase.")
4. kenelle teksti oli osoitettu? Onko mahdollista, että tekstin kohde mahdollisesti osaltaan vaikutti siihen, mikä valittiin hänelle kohdistetun tekstin esitystavaksi? (Suomeksi siis: vittuiltiinko Panzerfaustille?)
5. sisältääkö alkuperäisteksti viittauksia yleisen keskustelun (diskurssien) lisäksi viittauksia esimerkiksi elokuviin, tv-sarjoihin, jne. (Viitaten tähän, ja kohtaan 3, paljastan esimerkiksi Homer J. Simpsonin "Olen valkoinen mies iältäni 18-45-vuotias, kaikki kuuntelevat minua."
Oppitunnin voi tiivistää myös tähän: HANKI HUUMORINTAJU!
Vai pitääkö tosiaan alkaa käyttää niitä hymiöitä? Kun en millään haluaisi, vaan haluaisin säilyttää jonkinlaisen uskon ihmismielen kykyyn huomata sävyjä.