Sundis kirjoitti:
Synnytys on edelleenkin erittäin haastava tapahtuma, jossa voi tapahtua ennalta-arvaamattomia, ikäviäkin asioita. Mitä lääkäreihin, ym henkilökuntaan tulee, he tekevät kovan paineen alla aina parhaansa. Harva ammattikunta suhtautuu työhönsä yhtä suurella antaumuksella kuin lääkärit ja harvassa työssä on yhtä suuri vastuu.
Tähän on otettava kantaa, sillä asiasta löytyy sekä omakohtaista kokemusta että toisenkäden tietoa. Nyt en siis ota kantaa kaikkiin lääkäreihin enkä edes kaikkiin synnytyslääkäreihin, vaan pieneen, mutta sitäkin "merkittävämpäänkin" osaan.
Valitettavasti Suomessa on synntyslääkäreitä, jotka ovat a) aivan väärässä paikassa ja b) ihan pihalla. Synnytys on ehkä luonnollisin tapahtuma, joten sen koittaessa tulisi kaikkien läsnä olevien suhtautua siihen arvokkaasti. Kuitenkin Suomessa on sellaisia synnytyslääkäreitä, jotka onnistuvat pilaamaan tämän arvokkaan tapahtuman omilla toimillaan ja sanomisillaan.
Ei ole kovinkaan harvinaista saada synnytyshetkellä ankaraa kritiikkiä nimenomaan lääkäriltä. Monet ensisynnyttäjät ovat saaneet kuulla olevansa peräti huonoja synnyttäjiä. Jotkut ovat jopa yhteistyökyvyttömiä, siis synnyttäjät. Hienotunteisuus on monille lääkäreille täysin tuntematon käsite. Tiedänpä myös tilanteen, missä lääkäri haukkui myös jälkikäteen tuoreen äidin uudelleen. Ko. tilanteessa lääkäri pitkitti sektiota vastoin kätilöiden ohjeita ja toiveita puolisen tuntia, minkä seurauksena lapsen sydänäänet katosivat ja sektio oli lopulta pakko suorittaa hätänä. Ja lääkäri siis haukkui äidin sen jälkeen, kun lapsi oli viety teholle! Siinäpä mukava alku uudelle elämälle. Oma synnytyslääkärini haukkui minut itsekkääksi ihmiseksi, joka ei halua laittaa lapsen parasta oman edun edelle. Ja kysymyksessä ei todellakaan ollut itsekkyys vaan ihan puhtaasti oma voimattomuus.
On kuulkaa turha ihmetellä, jos ihmiset vetävät herneen nenään. On aivan eri asia saada tylyä kohtelua yleislääkäriltä, kun valittaa polvikipua kuin kuulla synnytyslääkäriltä kunniansa. Sitä paitsi näiltä tyrannilääkäreiltä ei juuri ohjeita heru. Ja jos et ole koskaan synnyttänyt, jo pelkkä tilanne voi olla pelottava. Ole siinä sitten hyvä, kun ei ole hajuakaan, mitä pitäisi tehdä. Siihen tilanteeseen ei paljon synntysvalmennukset auta, varsinkaan, kun asiat harvoin menevät "suunnitelmien" mukaan. Kipu on myös sellainen asia, joka vaikuttaa erilailla eri ihmisiin. Ei paljon hammassärky enää itketä, vaikka vittumaista onkin. Se on pientä verrattuna synnytyspolttoihin.
Eli vituttaa epäpätevät synnytyslääkärit ja ihmiset, jotka eivät ymmärrä huonon tai epämiellyttävän synnytyksen merkitystä. Vituttaa, että liian moni tuore äiti joutuu menettämään itsetuntonsa ja uskonsa kykyyn olla vastasyntyneelle hyvä äiti näiden mulkkujen takia. Myös moni muu asia vituttaa, mutta ei niistä nyt enempää.