Minusta päätoimittajan pohdinnan erikoisin pala on Jukka Seppäsen linjausten arvostelussa.
Seppäsen tapa kommentoida pelitapaa nostattaa kulmakarvoja. Tästä piirtyy valitettava kuva. JYPin sisäinen kommunikaatio ei voi olla tarvittavassa kuosissa, mikäli hallituksen puheenjohtaja kommentoi maakunnan ykkösmediassa joukkueen pelitapaa.
Medialla ja toimittajilla on käsitys omasta roolistaan ja se on kiusallisen korotettu. Päätoimittajan väitteessä Seppäsen mediapuheiden oletetaan ilmeisesti olevan
ainoa kommunikointikanava hallituksen ja esimerkiksi päävalmentajan kesken? Toisin sanoen, jos hallituksen puheenjohtaja kertoo jotain medialle, hän ei ole kertonut sitä seuran sisäisiä kanavia pitkin? Tai ei saisi kertoa medialle mielipidettään?
Media haluaa kernaasti mielipiteitä, avoimuutta ja näkemyksiä lattean lätinän sijaan, mutta jos hallituksen puheenjohtaja kertoo näkemyksensä - ja luoja paratkoon - jopa käyttää asemansa mukaista määräysvaltaa, se nähdään merkkinä sisäisen viestinnän ongelmista? Mielenkiintoinen päätelmä, vähintäänkin.
Tekstissä huudellaan identiteetin perään, mutta Seppäsen kommentit kertovat minulle raa'asta rehellisyydestä. Paskaa ei yritetä värittää kullaksi. Ehkä henkilö ja joukkue on väärä, mutta voin kuvitella, miten vastaavat ulostulot freimattaisiin toisessa artikkelissa "virkistäväksi visiönäärisyydeksi" tai kiiteltäisiin rehellisyydestä seurajohtajien munkkitatinan täyttämän soopan joukossa.
Sori vaan, mutta itsekin jonkin verran toimitushommia joskus tehneenä, päätoimittajan tuotos näyttää nopeasti kyhältyltä "kun JYPistä pitää jotain kirjoittaa"-tekstiltä, jossa huonosti tehty taustatyö kätketään negatiivisen kritiikin kuoren alle.