Keskustelua aukiololainsäädännöstä (erotettu Millainen on hallituksemme -ketjusta)

[HekeK]

Se on sitten asia erikseen jos työnteko ja tienaaminen eivät kiinnosta. Aina voi tietysti vaihtaa hommia jos haluaa sellaisen työn jota tehdään tasaisesti ma-pe suunnilleen klo 8-16 välillä.

Joku saattaa arvostaa sitä, että saa sen yhteisen vapaapäivän koko perheelleen kerran viikossa. Raha ja työ kun eivät ole kaikille se maailman tärkein asia. Se on sitten asia erikseen, jos ei halua olla perheensä kanssa tekemisissä tai ei edes ole perheellinen.

Täytyy muistaa, että monia työsopimuksia on solmittu siinä uskossa, että töissä tarvitsee olla vain kesä- ja joulusunnuntaisin. Mutta onneksi ihmisille löytyy muita töitä tilalle, jos ei sunnuntaiduunit kiinnosta. Etenkin näin aikoina. Näin ainakin Pisin Kääpiö satakahdeksankymmentäkuusi senttimetriä mielestä.

Se hyvä puoli sunnuntaisessa aukiolossa on, että se mahdollistaa mm. opiskelijoiden työnteon paremmin. Eli siis jos ei jotain perheellistä kiinnosta talvisunnuntaiduuni, niin opiskelijoita niihin löytyy kyllä. Esimiesasemassa oleville onkin sitten mahdotonta löytää korvaajia opiskelijoista.

Miten kävisi pienen Käypäläisen Konepaja Ky:n, ja kuinka kolmivuorotyötä tekevien ihmisten perhe-elämä ja vapaa-aika romuttuisikaan.

Eikö olekin kiva olla muistamatta, että monet pienkauppayrittäjät ovat nimenomaan perustaneet yrityksensä siinä uskossa, että he saavat toimia sunnuntaisin vapaasti ilman suuria kilpailijoita. Kun markkinoiden pelisäännöt muuttuvat niinkin radikaalisti kuin nyt on käymässä, on tuloksena paljon vitutusta ja katkeruutta kera muutaman menetetyn työpaikan.

 

[Daespoo]

Ei yritykset voi rakentaa bisnestään sen varaan että aukioloajat pysyvät ikuisesti samana, varsinkin kun trendi on ollut jo kauan selkeästi vapaamman sääntelyn suuntaan.

 

[ms.qvist]

Ei yritykset voi rakentaa bisnestään sen varaan että aukioloajat pysyvät ikuisesti samana, varsinkin kun trendi on ollut jo kauan selkeästi vapaamman sääntelyn suuntaan.

Tähän voisin vielä lisätä sen, että eivät työntekijätkään nykyään voi rakentaa elämäänsä ikuisesti sen varaan, että aukioloajat pysyvät aina samana. Yhteiskunta on muuttunut ja muuttuu edelleen, joten miksi yhden ryhmän tulisi olla erityisasemassa? Tekijöitä kyllä löytyy ja henkilöitä jotka haluavat kouluttutua vastuullisempiin tehtäviin, joten en näe, että tämäkään tuottaisi ongelmia.

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eikö olekin kiva olla muistamatta, että monet pienkauppayrittäjät ovat nimenomaan perustaneet yrityksensä siinä uskossa, että he saavat toimia sunnuntaisin vapaasti ilman suuria kilpailijoita. Kun markkinoiden pelisäännöt muuttuvat niinkin radikaalisti kuin nyt on käymässä, on tuloksena paljon vitutusta ja katkeruutta kera muutaman menetetyn työpaikan.

Ei tuo ole hassukaan juttu vaikka taas kerran maajussien tilanteeseen verrattuna. Siinä kun nuori isäntä investoi sanotaan vaikka rapiat puoli miljoonaa euroa navettaan tai sikalaan ynnä välttämättömiin koneisiin, niin lainanhoidon tulevaisuus on nykytyylillä täysin pimeän peitossa. Siinä määrin muiden sanelemaan tahtiin tapahtuvat sekä työnteko että rahallisen korvauksen määräytyminen. Myös pelisäännöt muuttuvat vähän väliä ja yleensä tulos ei ole ainakaan taloudellinen parannus entiseen nähden. On todella suuri helpotus etten minä tai kukaan lähisukulaiseni toimi tällä hetkellä maatalouselinkeinon piirissä.

Riippuu tietysti pienkauppayrittäjän toiminnan luonteesta kuinka paljon tai vähän sunnuntaiaukiolon laajentuminen vaikuttaa omaan bisnekseen. Samasta asiasta riippuu, kuinka helppoa tai vaikeaa on sopeuttaa oma toiminta muuttuviin olosuhteisiin. Sikalayrittäjä ei kuitenkaan voi muuttaa uudenkarheaa sikalaansa johonkin muuhun tuotantokäyttöön tekemättä isoja tappioita, mikäli homma muuttuu tuki-, rakenne- tai hintapoliittisista ulkoisista syistä johtuen heikosti kannattavaksi.

Vaan eipä missään yrittäjä voi vaatia valtiolta tai muiltakaan tahoilta kilpailuympäristön jäädyttämistä x vuotta eteenpäin vastaamaan nykyhetken tilannetta. Maailma menee eteenpäin ja kehitys kehittyy. Joku kärsii ja joku voittaa, kaikille ei voi olla mieliksi. Toisaalta myös muuta kuin safkaa myyvä pienkauppayrittäjä pääsee jatkossa tekemään ruokaostokset sunnuntaisin ympäri vuoden, jos oman firman hommat ovat vieneet viikolla aikaa niin ettei kauppa-asiointi ole silloin onnistunut.

 

[HekeK]

Ei yritykset voi rakentaa bisnestään sen varaan että aukioloajat pysyvät ikuisesti samana, varsinkin kun trendi on ollut jo kauan selkeästi vapaamman sääntelyn suuntaan.

Tähän voisin vielä lisätä sen, että eivät työntekijätkään nykyään voi rakentaa elämäänsä ikuisesti sen varaan, että aukioloajat pysyvät aina samana. Yhteiskunta on muuttunut ja muuttuu edelleen, joten miksi yhden ryhmän tulisi olla erityisasemassa? Tekijöitä kyllä löytyy ja henkilöitä jotka haluavat kouluttutua vastuullisempiin tehtäviin, joten en näe, että tämäkään tuottaisi ongelmia.

Ei välttämättä aiheellinen työntekijöiden kannalta, mutta näiden pienkauppayrittäjien kannalta mahdollisesti kylläkin: Olisiko jonkinlaista siirtymävaihetta voitu käyttää tässä aukiololainsäädännössä? Tällä tarkoitan sitä, että jos ympärivuotinen sunnuntaiaukiolo tulee kaikille päivittäistavarakaupoille mahdolliseksi, niin tämä laki astuisi voimaan vaikka vasta vuonna 2013. Tällöin tuoreet pienkauppayrittäjät eivät joutuisi niin ahtaalle kuin nyt saattavat joutua.

 

[Tulppu]

Kyllähän tämä muutos on varsin tervetullut, ja odotettukin.

Saa kyllä olla melkoinen perinne-eetvartti, joka ei nähnyt tämän nyt esitetyn muutoksen olevan lähestulkoon sovittu jo koko vuosien ajan. Kansa haluaa käydä kaupassa kun siltä tuntuu ja haluaa ostaa sieltä sitä mitä tarvitsee. Lääkkeet, alkoholi, erikoistuotteet: kaikki vaan lähiprismaan radionovaporukalle hamstrattavaksi ja ohjeet netistä.

Tai sitten ei? Lääkeneuvonta, alkoholin vastuullinen käyttö, neuvonnan tarve esim. remontti- ja urheilutavaroissa. Miten teen sähköliitännän (vai saanko ylipäätään tehdä) ja miten käsittelen kaasupulloa? "Mä en kyllä tuohon osaa sanoa mitään" on nykyään aivan liian tuttu lause myyjän suusta kaupassa kuin kaupassa.

Vähän sama asia sunnuntai-aukiolojenkin kanssa: Jonkun pitäisi olla töissäkin. Ay-porukka nyt ei koskaan valmistaudu mihinkään ajoissa joten yllätys yllätys, sunnuntaityöstä ei oikein osata sanoa sitä eikä tätä. Sitten sitä pitää varmuuden vuoksi vastustaa. Onneksi kaupan alalla on jo vuosia ajettu sisään lyhytaikaisten työsuhteiden järjestelmää, jossa duunit teetetään opiskelijoilla, harjoittelijoilla ja ylipäätään niillä joille raha kelpaa. Työntekijöitä olisi koko ajan tulossa enemmän kuin mitä on ottaa, peruspalkka alle kympin tunti ja tehtävä sellainen, että siitä suoriutuu parin päivän perehdytyksellä.

Win-Win.

On ehdottomasti oikein, että ns. suuren yleisön kaupat ovat auki sunnuntaisinkin. Sitten kun tarvitsee palvelua tai neuvontaa remontti- sähkö- elektroniikka- tai pihviasioissa on aika mennä erikoisliikkeeseen, josssa joutuu ehkä maksamaan euron pari enemmän, mutta saa myös neuvontaa. Näihin voi mennä virka-aikanakin.

 

[Dissonanssi]

Heh, miten teet itse sitten eron klassisen ja vaikkapa sosiaaliliberalismin välille? Kyllähän kysymys on aina siitä, mikä on vapaus ja kenen vapautta se on. En tiedä omasta käsityksestäsi, mutta näin yleisesti katsotaan, että klassisen liberalismin mukaan tärkeintä on markkinoiden mahdollisimman vapaa toiminta. Se ei kuitenkaan mielestäni ole millään lailla eettisesti kestävä lähtökohta, jos ihmisten oikeasti kokemaa todellisuutta vähänkin katsellaan.

Jottei nyt ihan karkaa aiheesta, niin lyhyesti voisin kommentoida ensinmäistä kysymystäsi sillä, että varmaan suhtautumisessa hiukan myönteisemmin negatiiviseen vapauteen positiivisen kustannuksella (Tosin asiayhteys on aina syytä huomioida). Toki tässäkään tuskin on mitään ehdottomia rajoja, kuitenkin käsittääkseni sosiaaliliberalismi on "kehittynyt" juurikin klassisesta liberalismista. Sitten vielä soppaan uusliberalismi ja libertarismi. Kuitenkin kun näitä termejä tarkastellaan, niin mielestäni olisikin hyvä huomioida aina niiden suhde toisiinsa.

En tiedä mikä sitten on mielestäsi eettinen lähtökohta? Nimittäin mielestäni on epäeettistä, että en pysty elättämään itseäni soittamalla nokkahuilua. Valtio tosin voisi subventoida minua aina siltä osin, kun päivän session osalta en saa tarpeeksi yleisöä kuuntelemaan nokkahuilu-konserttiani.

Tässäkin tapauksessa kysymys on siitä, että myyjät ja pienyrittäjät kokevat tosiasiallisesti, että heidät pakotetaan toimimaan tietyllä tavalla (menemään sunnuntaina töihin). Kuluttajien hyvin niukka enemmistö näkee laajennuksen vapautena saada kuluttaa myös sunnuntaisin (kuten suuret kauppaketjut). Kumman vapaus on tärkeämpää? Itse en voi nähdä, että kauppojen sunnuntaiaukiolon laajentamatta jättäminen olisi oikeasti tappio kenelläkään. Päinvastaisessa tilanteessa haitat esimerkiksi perheiden hyvinvoinnille ja yleiselle yhteiskunnan elämänrytmille ovat ilmeiset.

Kuka heidät pakottaa? SUPO? Minäkin koen, että minua tosiasiallisesti pakotetaan lukemaan joka päivä vähintään 8 tuntia noita helvetin oikiksen kirjoja. Olis paljon mukavempaa, jos minua ei tarvitsisi pakottaa tekemään sellaista, vaan pääsisin sisään suoralta kädeltä.

Henkilökohtaisesti ajatellen sunnuntaiden vapauttaminen ei kyllä kosketa minua juuri lainkaan, periaatteellisesti kuitenkin pidän niiden vapauttamista oikeana ratkaisuna.

Osaatko tarkentaa noita haittoja vielä paremmin? Nimittäin en nyt oikein ymmärrä, että kenen elämänrytmiä tuo vapauttaminen pakottavasti muuttaa? Jos tarkoitat työntekijöiden hyvinvointia, niin arvaa vituttiko minua tehdä vuorotöitä melkein koko viime vuosi ihan vain sen takia, että suomalaiset läskiperseet saisi eineissontaansa tungettua sieraimiinsa. Ihan hyvin ne vois olla loppuviikon ilman, niin ei tarvis vuorotyöläisten kärsiä. Jos taas tarkotat asiakkaiden perhe-elämää, niin en vielälään ymmärrä, kuka ne sinne kauppaan pakottaa.

Tuota, pienyrittäjien ja monen "asiantuntijan" mielestä ratkaisu edesauttaa entisestään kaupan keskittymistä.

Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Se ei ollutkaan se pointti. Pointti oli, että keskittymiseen pitäisikin puuttua ihan muilla keinoin.

Niin, tässä tiiviistyy taas klassisen liberalismin sisään rakennettu paradoksi. Sen edustajat eivät yleensä kannata aluepolitiikkaa, mikä kuitenkin esittämässäni muodossa antaa ihmisille todellisen päätäntävallan asuinpaikastaan. Tosin tämähän on jo TSS-oikeus, koska klassisen liberalismin mukaanhan kait työttömäksi jääneilläkin on täysi oikeus valita (vaikka työpaikat olisivat pääkaupunkiseudulla).

Olet oikeassa. Vaikka kuinka haluaisin, en pysty metsästämään mursuja saharassa, ja elämään haluamallani tavalla. Kylläpä tuo on paska "aate".

Yhteistä molemmissa (työpaikkojen siirtyminen etelään tai siirto pohjoiseen) on se, että ihmisten ei tosiasiallisesti anneta asua siellä, missä nämä haluaisivat. Vertailu Neuvostoliittoon on täysin mautonta. Ei väestön sijoittumista muokata keskusjohtoisesti, jos annetaan syrjäseutujen ihmisille mahdollisuus ansaita elantonsa kotiseudullaan.

Pointti tuossa vertauksessa nyt olikin se, että väestön sijainnin suhteen valtiovallan pitäisin olla mahdollisimman passiivinen. En kuitenkaan tarkoita, etteikö aluepolitiikkaa pitäisi harrastaa missään muodossa, kuten aikasemmin totesinkin.

Totta kai kyse on myös siitä, että ihmiset itse luovat omalla yritteliäisyydellään ja toiminnallaan mahdollisuuden esimerkiksi maaseutuasumiselle. Toivottavasti ylipäänsä pienyrittäjyys ja osuustoiminta tulevat haastamaan suuryritykset ja suuret yksiköt.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Pienyrittäjien täytyy pystyä kuitenkin tarjoamaan jotain sellaista, mitä suuret yksiköt eivät pysty. En ole asiantuntija, mutta varmasti niitä hyödynnettäviä asioita on. Vaikka itsekin suhtaudun pk-toimintaan varsin positiivisesti, niin ei sitäkään toimintaa saa keinotekoisesti ylläpitää valtiovallan toimesta.

PS. Noiden vertausten tarkoitus ei sitten ollut loukata tms. Jotenkin vain ihmetyttää tietynlainen putkinäkö tämän asian suhteen.

 

[mjr]

On vaikea nähdä tässä mitään kovin radikaalia paitsi muutoksen parempaan suuntaan. Toki voisi toivoa, että maassa olisi vielä universaali lepopäivä, jolloin kaikki miettisivät syvällisiä ja väittelisivät filosofiasta ja ihmisenä olon tuskasta ja riemusta tms. Mutta kun näin ei ole: suurella osalla ihmisiä on arki kiireistä juoksua, jota tarjonnan lisääntyminen sunnuntaisin ja muihin epätyypillisiin aikoihin helpottaa. Harvat uudistukset ovat vailla negatiivisia vaikutuksia, jolloin kannattaa punnita tilannetta kokonaisuuden näkökulmasta. Tietysti hienoa olisi, jos jotenkin voitaisiin hallitusvallan toimesta puuttua S- ja K-ryhmien vastenmieliseen sopupeliin, mutta toimimattomia markkinoita ei kovin helpolla saa poliitikoiden voimin toimimaan. Yritykset ovat rationaalisia: jos kilpailun hillitseminen maksimoi niiden voiton niin sitten ne hillitsevät kilpailua ja laittavat kuluttajan maksumieheksi. Tuskinpa sunnuntai-aukiolon lisääminen ja systeemin rationalisoiminen kauheasti tätä markkinoiden epäonnistumista pahentaa.

 

[msg]

Jos kilpailu menee siihen pisteeseen että vain muutamat suuret pärjäävät volyymiluokan pk-bisneksessä, niin sitten vaan on näin. Kyllä Suomeen edelleen mahtuu isoja ulkomaisia päivittäiskaupan jättejä jakamaan markkinoita, jos kiinnostusta löytyy. Voi olla että jossain vaiheessa löytyykin.

Volyymihän on avainsana. Sitä ei Suomessakaan saavuta yksikään Carrefour, WalMart, Tesco tai kukaan muu ilman, että rakentaa laajan myymäläverkoston. Ei suuruuden ekonomiasta ja tuhansista myymälöistä ympäri maailmaa ole hirveän suurta hyötyä, jos on Suomessa joku 10 myymälän ketju. Lidlkin on itse joutunut rakentamaan jakelukeskukset ja myymälänsä. En tiedä mahtaako tuo nykyinen 125 myymälääkään tehdä näitä jakeluverkkoja tarpeeksi tehokkaiksi.

Lidlin osalta kannattaa huomioda nykyaikana poikkeuksellinen kärsivällisyys sille, että alussa toiminta on kaikkea muuta kuin kannattavaa.

Isojen myymäläketjujen tuloa hankaloittaa erityisesti rajoitukset perustaa päivittäistavarakaupan suuryksikköjä. Käytännössä sadan hypermarket yksikön rakentaminen on nykyisellä kaavoituksella mahdotonta.

Huomion arvoistahan on, että sekä Suomen Lähikauppa Oy:ssä ja Tokmannissa pääomasijoittajilla on enemmistöosuus eli tämä yritkset lienevät kaupan jossain vaiheessa.

Tuosta sunnuntaiaukiolosta sen verran, että tämä alle 400 m2 myymälöiden sunnuntaiaukiolohan on aika uusi juttu. Jos nyt en kovin väärin muista, niin vuosi taisi olla 2001. Aika iso osa myymälöistä on avattu aikana, jolloin sunnuntaiaukiolo oli sallittu vain tuplapyhinä ja silloinkin 4 tunnin ajan.

 

[PTS]

Mikä ihmeen pääkaupunkiseutukonsensus täällä on? No, argumentoidaan me tamperelaiset sitä vastaan.

Kuka heidät pakottaa? SUPO? Minäkin koen, että minua tosiasiallisesti pakotetaan lukemaan joka päivä vähintään 8 tuntia noita helvetin oikiksen kirjoja. Olis paljon mukavempaa, jos minua ei tarvitsisi pakottaa tekemään sellaista, vaan pääsisin sisään suoralta kädeltä.

Henkilökohtaisesti ajatellen sunnuntaiden vapauttaminen ei kyllä kosketa minua juuri lainkaan, periaatteellisesti kuitenkin pidän niiden vapauttamista oikeana ratkaisuna.

Onko joidenkin sunnuntai-shoppailu sen arvoista, että myyjien ja pienyrittäjien yhdessäoloa perheidensä kanssa vaikeutetaan? Tässä on minusta sen keskeisin arvokysymys. Saat olla toki toista mieltä, mutta se ei poista sitä, että kysymys on arvovalinnasta.

Voidaan tietysti aina duunarien arjesta täysin vieraantuneina ja itsekkyyttä puhkuen sanoa, että voisivathan nämä kouluttautua muihin ammatteihin. Toki ja motivoituneita henkilöitä pitääkin kannustaa uudelleen koulutukseen. Mutta fakta on vain se, että jonkun pitää ne myyjän työtkin tehdä. Jos yksilön periaatteellisten mahdollisuuksien mukaan lähdettäisiin huonontamaan vähän koulutusta vaativien alojen työehtoja, oltaisiin kyllä hyvää vauhtia luomassa kilpailu- ja luokkayhteiskuntaa. Ylipäänsä tietysti olisi kannatettava kehityssuunta, että työstä tehtäisiin kaikille mahdollisimman mielekästä ja omia vahvuuksia hyödyntävää.

Koulutuksesta voisi muuten saada aivan oman keskustelunsa. Itse en hyväksy väitettä, että koulutus olisi vain joku väline parempaan palkkaan. Kyllä kysymys parhaimmillaan on itseisarvosta, jonka kautta ymmärtää paremmin ihmisyyttä ja elämää (silloin ei ehkä sitten vaadikaan kouluttamattomien työehtojen polkemista?). Toivottavasti pääset oikeustieteelliseen ja käytät yliopiston sivuainevalikoimaa mahdollisimman kattavasti hyväksi!

Pointti tuossa vertauksessa nyt olikin se, että väestön sijainnin suhteen valtiovallan pitäisin olla mahdollisimman passiivinen. En kuitenkaan tarkoita, etteikö aluepolitiikkaa pitäisi harrastaa missään muodossa, kuten aikasemmin totesinkin.

Tuota, tässä kuvastuu kyllä sokea uskosi markkinavoimiin. Miksi pitäisi olla mahdollisimman passiivinen? Onko se niiden ihmisten toiveiden mukaista, jotka joutuvat väkisin lähtemään kotiseudultaan, kun jäävät työttömäksi? Itse uskon nimenomaan siihen, että valtiovalta tukisi nykyistä voimakkaammin ihmisten oma-aloitteista toimintaa, jolla luotaisiin hyvinvointia käänteisissä oravanpyörissä pyöriville alueille.

Jotenkin vain ihmetyttää tietynlainen putkinäkö tämän asian suhteen.

Jotenkin minulla on samanlainen tunne sinun suhteesi, heh. Olkoon kukin mitä mieltä hyvänsä, niin luvatkoon miettiä kantansa mahdollisimman rehellisesti ja muiden näkökulmat huomioon ottaen. Ei tässä ole kysymys siitä, että kuka on oikeassa vaan siitä, että meidän kai pitäisi yrittää tavoitella sitä, mikä on oikein.

Toki kaikella on hintansa, mutta minusta on reilumpaa, että jokainen maksaa sen itse kuin että muut maksavat.

Minä haluan käydä kaupassa ostamassa buranani, viinani ja muut mitä haluan koska sattuu huvittamaan.

Niin, myyjät ja pienyrittäjät laitetaan maksamaan sinun sunnuntaishoppailusi, koska et viitsi käydä kaupassa lauantaina. Väitätkö, ettei tuo ole itsekkyyttä? Kommenttiisi uudelleen koulutuksesta viittasin ylempänä, logiikkasi johtaa minusta vain ja ainoastaan kilpailuyhteiskuntaan, kun synnytetään työehtoja huonontamalla ns. huonoja työpaikkoja, joihin jäävät sitten ne, jotka eivät niin sanotusti materialistisella kielellä ilmaistuna "menesty".

mjr, olen aika yllättänyt, että olet tässä asiassa täysin eri linjoilla. Se että yhteiskunta on muuttunut kiireisemmäksi, ei tarkoita mielestäni sitä, että sitä kiirettä pitäisi entisestään lisätä. Suomessa tehdään EU-maiden kärkipäässä olevia määriä niin vuoro- lauantai kuin sunnuntaityötäkin jo ennen tätäkin päätöstä. Jo Evan kyselyissä on selkeästi nähtävissä, että talous hallitsee ihmisten mielestä liikaa nykyistä yhteiskuntaa. Toteuttaako nykyinen pinnallistunut, kaupallistunut ja kiireinen elämänmeno ihmisyyttä parhaalla mahdollisella tavalla? Materiaa on enemmän kuin koskaan, mutta ihmisten sisäinen hyvinvointi on ihan toinen asia.

 

[Dissonanssi]

Mikä ihmeen pääkaupunkiseutukonsensus täällä on? No, argumentoidaan me tamperelaiset sitä vastaan.

Argumentoidaan vaan! (Tosin en ihan tamperelainen ole, mutta aika lähellä)

Onko joidenkin sunnuntai-shoppailu sen arvoista, että myyjien ja pienyrittäjien yhdessäoloa perheidensä kanssa vaikeutetaan? Tässä on minusta sen keskeisin arvokysymys. Saat olla toki toista mieltä, mutta se ei poista sitä, että kysymys on arvovalinnasta.

Ymmärrän kyllä tuon pointin. Vastaavanlainen tilanne on kuitenkin hyvin monella alalla, enkä näe mitään syytä miksi vähittäiskauppa olisi tästä poikkeus.

Voidaan tietysti aina duunarien arjesta täysin vieraantuneina ja itsekkyyttä puhkuen sanoa, että voisivathan nämä kouluttautua muihin ammatteihin. Toki ja motivoituneita henkilöitä pitääkin kannustaa uudelleen koulutukseen. Mutta fakta on vain se, että jonkun pitää ne myyjän työtkin tehdä. Jos yksilön periaatteellisten mahdollisuuksien mukaan lähdettäisiin huonontamaan vähän koulutusta vaativien alojen työehtoja, oltaisiin kyllä hyvää vauhtia luomassa kilpailu- ja luokkayhteiskuntaa. Ylipäänsä tietysti olisi kannatettava kehityssuunta, että työstä tehtäisiin kaikille mahdollisimman mielekästä ja omia vahvuuksia hyödyntävää.

En tiedä kenelle tuo oli, mutta en nyt ainakaan itse voi sanoa "vieraantuneeni" mistään maailmasta. Viime vuosi tosiaan oli tuota duunarin arkea parhaimmillaan/pahimmillaan, ja muuten arki onkin kulunut opiskellen. En tiedä kuinka läheisesti ko. asia koskettaa sinua henkilökohtaisesti, mutta luulen, että tuo aukiolojen vapauttaminen ei kyllä ole ihan noin merkittävä asia kuin annat ymmärtää - kuten totesin, en näe syytä miksi vähittäiskauppa olisi etuoikeutettu tämän asian suhteen.

Koulutuksesta voisi muuten saada aivan oman keskustelunsa. Itse en hyväksy väitettä, että koulutus olisi vain joku väline parempaan palkkaan. Kyllä kysymys parhaimmillaan on itseisarvosta, jonka kautta ymmärtää paremmin ihmisyyttä ja elämää (silloin ei ehkä sitten vaadikaan kouluttamattomien työehtojen polkemista?). Toivottavasti pääset oikeustieteelliseen ja käytät yliopiston sivuainevalikoimaa mahdollisimman kattavasti hyväksi!

Olen kyllä samaa mieltä. En ainakaan itse suhtaudu opiskeluun pelkästään työelämä mielessä (vaikka jotakinhan sitä on "pakko" tehdä), vaan ihan puhtaasta mielenkiinnostakin. Toki ihmisten mielenkiinnonkohteet vaihtelevat kovasti, joten kaikille se ei varmasti sovi. Ja kiitoksia vain, kaikkea muuta kuin selvää se sisäänpääsy kuitenkin on.

Tuota, tässä kuvastuu kyllä sokea uskosi markkinavoimiin. Miksi pitäisi olla mahdollisimman passiivinen? Onko se niiden ihmisten toiveiden mukaista, jotka joutuvat väkisin lähtemään kotiseudultaan, kun jäävät työttömäksi? Itse uskon nimenomaan siihen, että valtiovalta tukisi nykyistä voimakkaammin ihmisten oma-aloitteista toimintaa, jolla luotaisiin hyvinvointia käänteisissä oravanpyörissä pyöriville alueille.

Sokea ja sokea. En nyt tarkoittanut, että valtiovallan tulisi täysin passiivinen olla. Teollistumisen alussa maailmalla (erityisesti Englannissa) oli varsin liberaali vaihe taloudessa, enkä koe sellaista mitenkään ideaalina. En kuitenkaan usko, että kaupungistuminenkaan esimerkiksi Suomessa tapahtui kaikkien osalta täysin onnea tihkuen. Kukaan tuskin kuitenkaan toivoo, että Suomi olisi jäänyt agraari-yhteiskunnaksi.

Eikä minulla tukitoimia vastaan mitään ole, kunhan ne vain on järkevästi laadittu, eikä esim. sillä tavalla, että se synnyttäisi pysyviä rakenteellisia kustannuksia julkiselle puolelle.

Jotenkin minulla on samanlainen tunne sinun suhteesi, heh. Olkoon kukin mitä mieltä hyvänsä, niin luvatkoon miettiä kantansa mahdollisimman rehellisesti ja muiden näkökulmat huomioon ottaen. Ei tässä ole kysymys siitä, että kuka on oikeassa vaan siitä, että meidän kai pitäisi yrittää tavoitella sitä, mikä on oikein.

Tosiaan. Lainauksen viimeinen virke onkin se olennaisin. Ja se taas olisikin aiheeseen kuulumattoman, loputtoman keskustelun paikka.

Toteuttaako nykyinen pinnallistunut, kaupallistunut ja kiireinen elämänmeno ihmisyyttä parhaalla mahdollisella tavalla? Materiaa on enemmän kuin koskaan, mutta ihmisten sisäinen hyvinvointi on ihan toinen asia.

Tuskin mikään yhteiskuntajärjestys/hallintomalli toteuttaa - ainakaan ennen kuin saamme vastauksen siihen, mitä ihmisyyden toteuttaminen on. Kyllä minustakin nyky-yhteiskunnassa olisi paljon korjattavaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että yksilöllä on mahdollisimman paljon keinoja vaikuttaa asiaan (globaalisti katsoen erityisesti). Ainakin itselleni vapaa-aika menee rahan edelle ehdottomasti. Aika näyttää saanko itseni sellaiseen tilanteeseen, jossa molempia olisi itseäni tyydyttävällä tavalla. On kuitenkin hyvä, että se asia on yksinomaan minusta kiinni eikä jostain keskuskomissiosta.

 

[Chiesa di Totti]

Onko joidenkin sunnuntai-shoppailu sen arvoista, että myyjien ja pienyrittäjien yhdessäoloa perheidensä kanssa vaikeutetaan? Tässä on minusta sen keskeisin arvokysymys. Saat olla toki toista mieltä, mutta se ei poista sitä, että kysymys on arvovalinnasta.

Ensinnäkin myyjät saavat sunnuntaina niin hyvin palkkaa pelkkinä sunnuntaikorvauksina ettei se varmasti ole heille mikään ongelma. Monet opiskelijat tienaavat hyvät rahat sunnuntaitöillä.

Ja mitä tulee yrittäjiin, niin liike kannattaa pitää auki silloin kun siellä käy asiakkaita ja myyntiä on. Jos se on sunnuntaina niin sitten se on. Sillä ei ole mitään tekemistä arvovalinnan kanssa vaan ihmisten kulutuskäyttäymisen kanssa. Arvovalintaa on se jos estetään ihmisten vapaata kulutuskäyttäytymistä suomalaisella holhousmallilla. Muualla maailmassa "sevenelevenit" ovat osa normaalia kulutusmallia, siihenhän se konsepti perustuu = annetaan asiakkaille se mitä he haluavat ja milloin haluavat.

 

[Mr.Fox]

Poliittisesti en halua ottaa asiaan kantaa, mutta haluan tuoda pari ajatusta esille.

Kyseessä on siis "laki vähittäiskaupan aukioloajoista". Entäs jos tuo käännettäisiin toisinpäin eli "laki vähittäiskaupan kiinnioloajoista"?
Vähittäiskaupan tulee olla kiinni:
ark 00:00 - 07:00 ja 21:00 - 24:00
la 00:00 - 07:00 ja 18:00 - 24:00
su 00:00 - 12:00 ja 21:00 - 24:00

Retorinen kysymys: onko esim. tiistai klo 20:30 parempi aika pitää kauppaa auki kuin la klo 19:00? Tältä se vaikuttaa, kun tutkii, mitä tuo laki itse asiassa kieltää. Kieltämättä tulee aika kommunistinen olo, jos alettaisiin puhua lain vaatimista kiinnioloajoista! Noh, se tästä poliittisesta puolesta.

Miksi me suomalaiset olemme niin v*tun tyhmiä että siellä kaupassa on käytävä jopa sunnuntaisin. Emmekö me pysty ostamaan sitä kaljaa ja makkaraa ja niitä muita ruokatarpeita muina päivinä? Kaupat ovat auki arkisin 07.00-21.00 ja la 07.00-18.00. Luulisi tuon ajan riittävän? Okei on olemassa vuorotyöläisiä, mutta tuskin kellään on niin tyhjä jääkaappi että ei pärjäisi muutamaa tuntia ennenkuin pääsee taas arkena kauppaan?

Viitisentoista vuotta sitten piti toiselle soittaa kotiin lankapuhelimeen. Oltiinko me silloin niin vitun tyhmiä, että meillä ei ollut henkilökohtaisia langattomia puhelimia? Miten joku puhelinyhtiö voi vaatia, että ihmiset ovat kotona odottamassa puheluita?

Nykyään illat suunnitellaan joidenkin TV-ohjelmien mukaan. Ollaanko me nyt niin vitun tyhmiä, että emme käytä tv-on-demand -palvelua? Miten joku TV-yhtiö voi tietää, mitä ihmiset haluavat katsoa mihinkin aikaan?

Ehkä viidentoista vuoden päästä ihmetellään, että onko laki tosiaan pakottanut lähikaupan laittamaan ovensa kiinni klo 21:00. Ollaanko me nyt niin vitun tyhmiä, että emme voi käydä kaupassa klo 22:30? Miten joku laki voi määrätä, koska ihmiset haluavat käydä kaupassa?

Totta kai ilman näitä kaikkia tultaisiin toimeen (tultiinhan ennenkin), mutta eiköhän pari sanaa kerro aika paljon: kehitys ja valinnanvapaus.

Miten kävisi sellainen syy kuin valinnanvapaus? Vaikka itse tuskin tulen kovinkaan usein käymään kaupassa sunnuntaisin niin en halua olla rajoittamassa omilla osotottumuksillani sellaisia ihmisiä jotka kokevat tarpeelliseksi päästä ostoksille myös sunnuntaisin. Ihmiset elävät erilaisissa elämäntilanteissa, yhteiskunta on muuttanut muotoaan - nyt eletään 24/7 eli näen aivan tarpellisena sen, että myön kaupanala muokkaantuu tämän tarpeen mukaisesti. Jos kun tarvetta on niin mielestäni siihen on myös vastattava eikä vastustella sitä epäolennaisin seikoin.

vlad.

En pystyisi paljon paremmin kirjoittamaan tätä itsekään. Tämä on kuin suoraan omalta näppäimistöltäni.

Tätä juuri ajan takaa! Tällä hetkellä laki kieltää kauppoja olemasta auki tiettyinä aikoina. Jos aukioloajat oikeasti vapautettaisiin (24/7/365), niin mikään laki ei pakottaisi kauppiasta pitämään liikettään auki 24/7/365.

 

[mjr]

mjr, olen aika yllättänyt, että olet tässä asiassa täysin eri linjoilla. Se että yhteiskunta on muuttunut kiireisemmäksi, ei tarkoita mielestäni sitä, että sitä kiirettä pitäisi entisestään lisätä. Suomessa tehdään EU-maiden kärkipäässä olevia määriä niin vuoro- lauantai kuin sunnuntaityötäkin jo ennen tätäkin päätöstä. Jo Evan kyselyissä on selkeästi nähtävissä, että talous hallitsee ihmisten mielestä liikaa nykyistä yhteiskuntaa. Toteuttaako nykyinen pinnallistunut, kaupallistunut ja kiireinen elämänmeno ihmisyyttä parhaalla mahdollisella tavalla? Materiaa on enemmän kuin koskaan, mutta ihmisten sisäinen hyvinvointi on ihan toinen asia.

En mitenkään kiistä sitä, etteikö nyky-yhteiskunta olisi karun materialistinen ja järjettömän talouskeskeinen, tietysti se on. Mutta tuntuu vain jotenkin keinotekoiselta, pitää yllä juuri näitä asemia, kun itse rintama on ympäriltä jo kauan sitten täysin romahtanut: vapaampi aukiolo hyödyttää tässä karussa reaalimaailmassa jo eläviä kuluttajia, se ei ketään sinne syökse eikä itsessään olisi mitenkään olennainen tekijä näiden karujen reaaliteettien ylläpidossa. Lähinnä nykyiset rajoitukset ovat keinotekoinen ja tarpeeton kiusa kuluttajille. Juna lähti jo aikaa sitten.

 

[mekabyte]

Tätä juuri ajan takaa! Tällä hetkellä laki kieltää kauppoja olemasta auki tiettyinä aikoina. Jos aukioloajat oikeasti vapautettaisiin (24/7/365), niin mikään laki ei pakottaisi kauppiasta pitämään liikettään auki 24/7/365.

Tämä olisi periaatteessa hyvä juttu. Valitettavasti meillä ei ole enää kauppiaslähtöistä päivittäistavarakauppaa jäljellä. Eli kun pörssiyhtiö Kesko päättää että kaikki K-kaupat on auki sunnuntaisin, niin ne sitten on. Ei siinä kysellä yksittäiseltä kauppiaalta mitään. Ja kun kerran kustannukset on kovemmat ja myynti käytännössä huonompaa, niin ruuvataan katetta ylöspäin. S-ryhmä on ihan samassa jamassa. Siinä yks Lidl paljon heiluta ja Carrefoureja yms muita ketjuja voi vaan haaveilla. Me kun ollaan liian pieni kansa.

 

[maniakos]

Olen erittäin tyytyväinen, että kaupat ovat jatkossa auki myös sunnuntaisin, koska haluan käydä kaupassa silloin, kun minulla on tarve käydä kaupassa. Olen kuitenkin osittain hieman epäileväinen tämän lakimuutoksen kansantaloudellisesta vaikutuksesta, mutta aika näyttää. Luulisin, että pian sunnuntai on päivä siinä missä muutkin viikonpäivät eikä kauppojen sunnuntaiaukioloajoista jaksa kukaan murehtia. Lähinnä mietitään, että miten on ollut mahdollista, että silloin aiemmin kaupat eivät olleet auki sunnuntaisin.

Olen hieman hämmentynyt, kun kotikylälläni, jossa asuu paljon varttuneempaa porukkaa, kaupoissa on sunnuntaisin melkoinen kuhina. Sen sijaan täällä kaupungin keskustassa, jossa asuu paljon nuorempia, kaupat ammottavat lähes aina tyhjyyttään sunnuntaisin. Yleensä lisäkseni kaupassa saattaa olla yksi-kaksi asiakasta ja sitten yksi myyjätyttö. Itse ainakin olen tyytyväinen, että saan suorittaa ostokset sunnuntaisin ja vieläpä lähes yksin. Nuoret myyjätytötkin ovat varmasti tyytyväisiä mahdollisuudesta ansaita hieman extrarahaa. Vanhempia myyjiä sunnuntaisin työskentely ei taida paljoa kiinnostaa, joten toivottavasti heidän ei ole pakko tehdä töitä silloin.

 

[PTS]

Argumentoidaan vaan! (Tosin en ihan tamperelainen ole, mutta aika lähellä)

Jos muuten oikein muistan, vapautusta taisivat kannattaa innokkaimmin juuri pääkaupunkiseudulla elävät nuoret miehet. Juuri se sukupolvi ja alue, jossa ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan. Minkälainen suhde sillä on sitten heidän omaan elämäänsä on perimmäinen (eikä toki aivan yksinkertainen) kysymys, johon itse suhtaudun tosiaan hyvin pessimistisesti.

Ymmärrän kyllä tuon pointin. Vastaavanlainen tilanne on kuitenkin hyvin monella alalla, enkä näe mitään syytä miksi vähittäiskauppa olisi tästä poikkeus.

Niin, monella alalla on yksinkertaisesti pakko tehdä vuoro- ja sunnuntaityötä. Mutta onko kaupankäynti todellakin sellainen? Missä on ihmisten keskinäinen solidaarisuus? Kommenttini duunarien arjesta vieraantumisesta oli suunnattu sinullekin mutta ennen kaikkea jussi_j:lle. Vastaa rehellisesti, jos olisit vaikkapa nelikymppinen perheenäiti, joka olisi työskennellyt ikänsä myyjänä, kannattaisitko aukiolojen laajentamista? Jos olet rehellinen, vastaat kieltävästi.

Eikä minulla tukitoimia vastaan mitään ole, kunhan ne vain on järkevästi laadittu, eikä esim. sillä tavalla, että se synnyttäisi pysyviä rakenteellisia kustannuksia julkiselle puolelle.

Ja näin sanoi Raimo Sailas? Voit olla toki tuota mieltä ihan itsekin, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys. Se minkälainen rooli julkiselle sektorille annetaan, on ihan avoin poliittinen kysymys. Samoin on esimerkiksi kilpailuttamisen laita, vaikka Matti Vanhanen piti sitä taannoisessa A-plussassa itsestäänselvyytenä...

Aluepolitiikkaa sivuten työn käsitettä pitäisi miettiä mielestäni jossain määrin kokonaan uudelleen. Nykyäänhän yhteiskunnassa työksi katsotaan liian suuressa määrin vain palkkatyö, vaikka esimerkiksi omaishoitajat ja vapaaehtoistyöntekijät tekevät aivan yhtä arvokasta (jos ei paikoin arvokkaampaakin) työtä. Tämähän johtuu siitä, että työn käsite on sidottu talouskasvuun, minkä vuoksi työpaikatkin ovat liian suuressa määrin siinä kiinni, kuten nyt lamassa näemme.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että yksilöllä on mahdollisimman paljon keinoja vaikuttaa asiaan (globaalisti katsoen erityisesti). Ainakin itselleni vapaa-aika menee rahan edelle ehdottomasti. Aika näyttää saanko itseni sellaiseen tilanteeseen, jossa molempia olisi itseäni tyydyttävällä tavalla. On kuitenkin hyvä, että se asia on yksinomaan minusta kiinni eikä jostain keskuskomissiosta.

Mutta tällä päätöksellä viedään tosiasiallisesti myyjien ja mahdollisesti pienyrittäjienkin vapaa-aikaa. Miksi et ole puolustamassa oikeutta sijoittaa vapaa-aika rahan edelle kaikille muillekin?

Sillä ei ole mitään tekemistä arvovalinnan kanssa vaan ihmisten kulutuskäyttäymisen kanssa. Arvovalintaa on se jos estetään ihmisten vapaata kulutuskäyttäytymistä suomalaisella holhousmallilla. Muualla maailmassa "sevenelevenit" ovat osa normaalia kulutusmallia, siihenhän se konsepti perustuu = annetaan asiakkaille se mitä he haluavat ja milloin haluavat.

Ei pidä ollenkaan paikkaansa sillä Suomen aukiololainsäädäntö kuuluu ennen tätäkin vapautusta EU-maiden vapaimpiin. Kyllä esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa on tehty päinvastaisiakin arvovalintoja, pienyrittäjien, myyjien tai rauhoittamisen takia. Lisäksi täällä tehdään vuoro-, lauantai- ja sunnuntaityötä suhteessa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin, kuten jo mainitsin.

En mitenkään kiistä sitä, etteikö nyky-yhteiskunta olisi karun materialistinen ja järjettömän talouskeskeinen, tietysti se on. Mutta tuntuu vain jotenkin keinotekoiselta, pitää yllä juuri näitä asemia, kun itse rintama on ympäriltä jo kauan sitten täysin romahtanut: vapaampi aukiolo hyödyttää tässä karussa reaalimaailmassa jo eläviä kuluttajia, se ei ketään sinne syökse eikä itsessään olisi mitenkään olennainen tekijä näiden karujen reaaliteettien ylläpidossa. Lähinnä nykyiset rajoitukset ovat keinotekoinen ja tarpeeton kiusa kuluttajille. Juna lähti jo aikaa sitten.

Muuallako sitten pidetään kulisseja paremmin pystyssä? Kyllähän tämä tosiasiallisesti tulee haittaamaan niitä myyjiä, joilla oli osan aikaa vuodesta vapaat sunnuntait. Samalla haitat pienyrittäjille ovat ilmeiset. Itse kannattaisin Baijerin malliin kaikkien sunnuntaiden pitämistä kiinni, jolloin luotaisiin kannusteita ja ennen kaikkea mahdollisuuksia viettää vähemmän materiassa kiinni olevaa ja kiirettömämpää elämää.

Kuluttajista vain niukka enemmistö kannattaa ylipäänsä sunnuntaiaukioloa ja toisaalta itse näkisin, että kysymys on pitkälti tottumiskysymyksestä. Minusta vapaa aukiolo ei edistä mitään sellaista ihmisyyden kannalta olennaista pyrkimystä, joka olisi toteuttamisen arvoinen -päinvastoin. Suuntaa voidaan muuttaa vain arvovalinnoilla parempaan suuntaan ihan arkielämästä yhteiskunnallisiin päätöksiin.

 

[grace]

Niin, monella alalla on yksinkertaisesti pakko tehdä vuoro- ja sunnuntaityötä. Mutta onko kaupankäynti todellakin sellainen? Missä on ihmisten keskinäinen solidaarisuus? Kommenttini duunarien arjesta vieraantumisesta oli suunnattu sinullekin mutta ennen kaikkea jussi_j:lle. Vastaa rehellisesti, jos olisit vaikkapa nelikymppinen perheenäiti, joka olisi työskennellyt ikänsä myyjänä, kannattaisitko aukiolojen laajentamista? Jos olet rehellinen, vastaat kieltävästi.

Olkoon se keskinäinen solidaarisuus siinä, että sinä et käy kaupassa sunnuntaina ja minä käyn jos tarvetta löytyy. Näin molemmat toteuttavat omaa kaupassakäynnin ideologiaansa. Ja perheenäidillähän voi olla vapaapäivä lauantaina eli sitä laatuaikaa perheen kanssa. Ja sitten sunnuntaina töihin parempaa liksaa tienaamaan kuin mitä lauantaina olisi tienannut. Jos koko perhe ei voi olla lauantaina yhdessä tässä skenaariossa niin silloin vika ei ole kaupanaukioloaikojen muutoksessa.

Jos muutos työntekijöiden kannalta on niin surkea kuin annat ymmärtää niin on ihme ettei keltainenlehdistö ole tarttunut täkyyn, koska uutisviikko on ollut todella surkea ilman Pohjois-Koreaa. Missä ovat kirkuvat lööpit tyyliin "Kauppojen aukioloaikojen vapautus nollaa henkilökunnan mahdollisuudet olla perheen kanssa" tai "Pienyrittäjät ei tulevaisuudessa vapaa päivää tunne". Tosin tuo viimeinen pitää jo nyt paikkansa vai mistä on kummunnut sanonta "yrittäjä ei vapaapäivää tunne".

 

[Dissonanssi]

Jos muuten oikein muistan, vapautusta taisivat kannattaa innokkaimmin juuri pääkaupunkiseudulla elävät nuoret miehet. Juuri se sukupolvi ja alue, jossa ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan. Minkälainen suhde sillä on sitten heidän omaan elämäänsä on perimmäinen (eikä toki aivan yksinkertainen) kysymys, johon itse suhtaudun tosiaan hyvin pessimistisesti.

Raajaamalla tarkastelun vain yksittäiseen yhteiskuntaan, en näe kuluttamista minään ongelmana itsessään. Jos yksilö alistaa itsensä oravanpyörään, josta ei selviä, ei kykene löytämään elämästä muuta kuin kuluttamisen (tai asioita joihin tarvitaan merkittävät määrät rahaa), tai yksilö ei ole tyytyväinen omaan tulotasoonsa, asemaansa tai näiden luomaan statukseen, niin minusta syyllisen hakeminen yhteiskunnasta on kovin marxilaista. Kyllä avaimet itseään tyydyttävään elämään löytyvät yksilöltä itseltään. Jos taas on selkeitä tavoitteita, niin niiden saavuttaminen vaatii uhrauksia tai lahjakkuuta. Kuten totesin, niin kyllä meillä on globaalilla tasolla mahdollisuudet toteuttaa itseämme aivan eri tavalla kuin monessa muussa maassa. Lähtökohtaisesti kaikilla on samat mahdollisuudet elämänsä muokkaamiseen. Minun on siis hyvin vaikea nähdä yhteiskunnan pakottavan yksilöä oikeastaan mihinkään (paitsi tietenkin maksamaan veroja..).

Niin, monella alalla on yksinkertaisesti pakko tehdä vuoro- ja sunnuntaityötä. Mutta onko kaupankäynti todellakin sellainen? Missä on ihmisten keskinäinen solidaarisuus? Kommenttini duunarien arjesta vieraantumisesta oli suunnattu sinullekin mutta ennen kaikkea jussi_j:lle. Vastaa rehellisesti, jos olisit vaikkapa nelikymppinen perheenäiti, joka olisi työskennellyt ikänsä myyjänä, kannattaisitko aukiolojen laajentamista? Jos olet rehellinen, vastaat kieltävästi.

No sillä alalla, missä itse olin, niin mitään "pakkoa" ei kyllä ollut. Tuskin teollisuudessa ylipäänsä. Kuluttajien ehdoilla nekin alat menevät. Minkä ihmeen takia kaupanala olisi tästä poikkeus?

Minua hieman ihmetyttää solidaarisuuden huutaminen tässä yhteydessä. Minkä takia kaikkien pitäisi olla kaupan myyjien puolesta solidaarisia? Minkä takia minun puolestani ei kukaan vaatinut solidaarisuutta, kun tein vuorotöitä?

En kyllä osaa vastata nelikymppisen mamman puolesta. Jos mammaa kiinnostaa saada ekstra rahaa, niin sitten mamma kannattaa, jos ei, niin sitten jotain muuta, rehellisesti. En muista tarkalleen kuka tai mikä taho, mutta Aamulehdessä oli juuri, että tämä vapautus luo paljon uusia työpaikkoja. Millä logiikalla siis tämä meidän nelikymppinen mamma tekee nämä kaikki "vapautuneet" tunnit, kun työntekijöitäkin tulee lisää?

Ja näin sanoi Raimo Sailas? Voit olla toki tuota mieltä ihan itsekin, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys. Se minkälainen rooli julkiselle sektorille annetaan, on ihan avoin poliittinen kysymys. Samoin on esimerkiksi kilpailuttamisen laita, vaikka Matti Vanhanen piti sitä taannoisessa A-plussassa itsestäänselvyytenä...

En tiedä kuka niin on sanonut. Se nyt vain tosiaan on minun mielipiteeni. Jos Raimo Sailas on samaa mieltä, niin sitten on. Ei sillä ole minulle mitään merkitystä, onko vaiko eikö. Luuletko sitten, että jonain papukaijana toistelisin muiden sanomisia?

Mitä tarkoitat tuolla "ei ole itsestäänselvää"? Minusta tuo nyt on kuitenkin ilmiselvä asia. On aivan järjetöntä touhua subventoida pysyvästi jotain muita kuin peruspalveluita. Vai olisitko sinä valmis maksamaan veroja siitä, että soitan tuossa takametsässä nokkahuilua naapureille päivittäin?

Julkisen sektorin rooli on tietenkin poliittinen kysymys. Kyllä julkisen sektorin roolia voidaan lisätä, sen taustalla vaan olisi hyvä olla järkiperusteita.

Aluepolitiikkaa sivuten työn käsitettä pitäisi miettiä mielestäni jossain määrin kokonaan uudelleen. Nykyäänhän yhteiskunnassa työksi katsotaan liian suuressa määrin vain palkkatyö, vaikka esimerkiksi omaishoitajat ja vapaaehtoistyöntekijät tekevät aivan yhtä arvokasta (jos ei paikoin arvokkaampaakin) työtä. Tämähän johtuu siitä, että työn käsite on sidottu talouskasvuun, minkä vuoksi työpaikatkin ovat liian suuressa määrin siinä kiinni, kuten nyt lamassa näemme.

Nojaa, kyse taitaa olla lähinnä semantiikasta. Mielestäni on täysin luontevaa, että taloutta/yhteiskuntaa koskevassa keskustelussa "työllä" tarkoitetaan palkkatyötä. Kun taas lätkäkaukalossa, joku pelaaja saattaa tehdä "arvokasta työtä tänä iltana" saaden kuitenkin ihan saman verran palkkaa kuin tekemättä sitä. Tulos kuitenkin ratkaisee. Juurikin koska työn "arvo" on hyvin subjektiivinen käsite, niin on raha paras - ja objektiivisin - mittari sen arvostamiselle.

Mutta tällä päätöksellä viedään tosiasiallisesti myyjien ja mahdollisesti pienyrittäjienkin vapaa-aikaa. Miksi et ole puolustamassa oikeutta sijoittaa vapaa-aika rahan edelle kaikille muillekin?

Tämä nyt menee tosiaan itsensä toistamiseksi, mutta en vieläkään ymmärrä kuka on viemässä sitä vapaa-aikaa? Siinä vaiheessa ymmärrän pakon, jos joka aamu saat valita kaupantiskille menon ja piipun rihlojen tarkastelun väliltä. Tämä nyt ei kuitenkaan taida olla myyjien tilanne.

 

[BOL]

Omat kokemukseni sunnuntai-aukioloista ovat vain ja ainoastaan positiivisia. Olen itse työskennellyt alle 400m2 myymälässä opiskeluaikoinani, aikana jolloin Suomessa siirryttiin sunnuntai-aukioloon. Harvassa olivat ne kerrat, kun ketään piti "pakottaa" sunnuntaina duuniin. Ja tämäkin liittyi useimmiten siihen, että lauantaina oli pakko päästä dokaamaan ja sunnuntaina ei sitten napannut mennä kanuunassa töihin. Meillä tosin oli aika opiskelijavoittoinen porukka duunissa muutenkin, joskin joukossa oli myös aikuisempaa väkeä, jotka tekivät pääsääntöisesti aamuvuoroja. Tämä osa henkilökunnasta teki yleensä kuukaudessa joko yhden iltavuoron tai lauantain. Pääsääntöisesti ilta- ja viikonloppuvuoroissa oli osa-aikaiset työntekijät. Yleisesti ottaen kaikilla oli omat vakkarivuoronsa, koska huomioon piti ottaa koulussaoloajat, tenttiviikot jne. Ja meillä homma toimi hyvin. Toiveet otettiin pääsääntöisesti huomioon, kunhan päällikkö sai ne tietoonsa hyvissä ajoin. Lisäksi vuorojen vaihtaminen työkavereiden kesken oli erittäin yleistä ja kaikkia palvelevaa.

Itse halusin tehdä kaikki mahdolliset sunnuntait, mutta lauantain halusin pitää vapaana. Näin pääasiallisesti olikin. Vaikka työskentelinkin opintojen ohessa, keskimääräiseksi viikkotyöajaksi tuli 40+ tuntia, joten katson omaavaani tarpeeksi kokemusta kommentoidakseni asiaa myyjän näkökulmasta. Tosin vain yhden, mutta uskon, etten ole mielipiteideni kanssa yksin.

Lauantait ovat monessa mielessä myyjän painajaisia, koska suomalaiset edelleenkin sunnuntai-aukiolosta huolimatta panostavat ostosten tekemiseen lauantaina. Ostoskoriin eksyi ainakin tuolloin laadukkaampia ja hintavampia tuotteita. Lisäksi lauantain aukioloaika lisäsi painetta, koska kävijämäärät olivat suuria ja myyntiaika lyhyempi. Lauantaisin tuli/tulee myös kuormaa, toisin kuin sunnuntaisin, jolloin lauantai on todella hektinen päivä. Asiakkaat tuppaavat myös olemaan vaativampia ja kiireellisempiä, jolloin stressikäyrä nousi kaikilla osapuolilla. Lisäksi lauantaisin ylimääräinen korvaus alkaa juosta vasta klo 13 jälkeen, jolloin "pahimmassa" tapauksessa osa työntekijöistä ei saa minkäänlaista ylimääräistä korvausta, jos työpäivä päättyy esim. juuri klo 13. Ja lauantai kuitenkin on yhä edelleen monille ihmisille "vapaapäivä", myös niille, jotka työskentelevät, jolloin viikonlopputyö on kuvioissa mukana. Suomi vaan on niin "ma-pe 8-16"-valtio edelleenkin, ainakin mielikuvissa.

Sunnuntai oli/on kutakuinkin lauantain vastakohta. Tuorekuormaa ei juurikaan tule ja aikaa jää myymälän kunnossapitoon ja esim. tuoretiskien siivoamiseen hyvin. Usein oma työaikani koostui tuoretiskien kunnossapidosta ja täyttämisestä, teollisten tuotteiden saldojen (=sama määrä hyllyssä kuin mitä kone väittää varastossa olevan) tarkistamisesta, varaston siivoamisesta, tyhjien pullojen vastaanottamisesta, kassatyöskentelystä jne. Tein siis paljon sellaista duunia, mikä koitui asiakkaan hyödyksi ihan konkreettisesti myös tulevina kauppapäivinä. Varaston kierto nousi, mikä taas tarkoitti asiakkaalle sitä, että tuoretuotteet eivät seisseet varastossa/tiskissä niin kauan kuin ehkä aikaisemmin. Lisäksi oli paljon hommia, joita ei yksinkertaisesti ehtinyt muina päivinä tehdä tai johon osan työntekijöistä ammattitaito ei riittänyt.

Vaikka olinkin sunnuntaina töissä, pääsääntöisesti tein silti 5 päiväistä työviikkoa. Vapaapäivät olivat vain jonakin muuna päivänä. Koska kaupanalan palkkaus on mitä on, sunnuntailisillä tienasin paremmin kuin moni "paremmassa" duunissa ollut ystäväni. Meidän huushollissa lauantai oli sunnuntai, eli lauantaisin lorvittiin tai vietettiin laatuaikaa. Lapsia ei toki tuolloin vielä ollut, mutta en näe, miten se nyt niin hirveästi muuttaisi mitään, koska se sunnuntaina töissä oleva vanhempi on vapaalla joku toinen päivä. Ei niitä lapsia tarvitse viedä päiväkotiin keskellä viikkoa, jos sattuu olemaan vanhemmalla vapaapäivä tuolloin. Ei pienet lapset tajua viikonpäivien eroja kovinkaan varhaisessa vaiheessa. Ja kun tajuavat, ovat yleensä jo sopeutuneet heidän perheensä malliin toimia perheyksikkönä. Sitäpaitsi, ei varmaankaan jokainen sunnuntai tule olemaan kenenkään työvuorolistassa vasten tahtoa tulevaisuudessakaan. Ja väitän, että hyvin suuri osa kaupanalan työntekijöistä toivottaa lisäansiot tervetulleeksi, niin huonosti palkattua hommaa se on.

Perheelle löytyy aina aikaa, jos vain halua löytyy. Lapsilla on myös se toinen vanhempi, vaikkei toki aina näin käytännössä olekaan. Uskon kuitenkin, että työnantajat tulevat jatkossakin joustamaan sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät yksinkertaisesti kykene sunnuntaityöhön esim. lastenhoidollisten asioiden vuoksi. Perheiden tulisikin pyrkiä viettämään laadukasta yhteisaikaa ihan arkipäivinä, eikä kasata viikonlopuille ylimääräisiä paineita. Aika harvalla kuitenkaan on jokainen kuukauden viikonloppu töitä, ainakaan ympäri vuoden ja vasten tahtoaan. Mikään ei estä sitä perhettä suuntaamasta mökille, vaikka toinen vanhempi puuttuukin tai viettää muuten hauskaa. Ei pidä olla niin kaavoihin kangistunut tai avuton. Tässähän on uusi mahdollisuus keksiä uusia asioita monellakin saralla.

 

[HekeK]

Jos koko perhe ei voi olla lauantaina yhdessä tässä skenaariossa niin silloin vika ei ole kaupanaukioloaikojen muutoksessa.

Kuinka niin ei ole? Jos ukko on lauantaisin töissä, kuten monissa paikoissa tapana on, ei perhe oli yhdessä lauantaina saati sunnuntaina. Sunnuntaiaukiolo tulee käyttöön laajalti päivittäistavarakaupassa. Halusi sitä tai ei.

Julkisen sektorin rooli on tietenkin poliittinen kysymys. Kyllä julkisen sektorin roolia voidaan lisätä, sen taustalla vaan olisi hyvä olla järkiperusteita.

Tyttöystävä on lääkäri, ja hän on vankkumaton julkisen sektorin kannattaja mitä tulee terveydenhuoltoon. Nämä johtopäätökset hän on tehnyt puhtaasti työssä kokemansa perusteella.

 

[grace]

Sunnuntaiaukiolo tulee käyttöön laajalti päivittäistavarakaupassa. Halusi sitä tai ei.

Ai tulee vai? Onko siitä oikein jotain päätöksiä tehty? Mä kun luulin, että tässä ketjussa jauhetaan ainoastaan siitä miten tulevaisuudessa perheiden yhdessäoloaika vähentyy, kun osa vanhemmista pakotetaan töihin sunnuntaisin. Ja toinen pointti mistä täällä on jauhettu on se miten tämä hallituksen päätös tappaa pienet kaupat. Onneksi minun tai sinun ostopäätöksillä ei vieläkään ole mitään tekemistä asian kanssa...

 

[HekeK]

Ai tulee vai? Onko siitä oikein jotain päätöksiä tehty? Mä kun luulin, että tässä ketjussa jauhetaan ainoastaan siitä miten tulevaisuudessa perheiden yhdessäoloaika vähentyy, kun osa vanhemmista pakotetaan töihin sunnuntaisin. Ja toinen pointti mistä täällä on jauhettu on se miten tämä hallituksen päätös tappaa pienet kaupat. Onneksi minun tai sinun ostopäätöksillä ei vieläkään ole mitään tekemistä asian kanssa...

Voin lyödä kanssasi vetoa aiheesta. Tuo hallituksen sopu sunnuntaiaukiolosta voidaan jo tulkita läpi meneväksi laiksi. Ei tällaiseen asiaan lämpimikseen ole sitä yhteistä linjaa haettu.

Kaupan alalla nämä sunnuntailisät ovat aivan naurettavia, jos niitä vertailee esimerkiksi metallityömiehen lisiin samalla ajalla. Sunnuntailta kaupan alan työntekijälle perustuntiliksa kolminkertaiseksi, niin alkaa hommassa olla jotain järkeä. TESiin pieni päivitys aiheesta. Mielestäni menetetystä pyhästä tulee työntekijän saada asianmukainen korvaus.

Pienten kauppojen kohtalo tullaan näkemään sitten, kun mahdollisuus ympärivuotisesta sunnuntaiaukiolosta astuu voimaan. Myynnin kehityksestä sekä työllisyystilanteesta tullee faktatietoa varmasti hyvinkin nopeasti.

 

[grace]

Voin lyödä kanssasi vetoa aiheesta. Tuo hallituksen sopu sunnuntaiaukiolosta voidaan jo tulkita läpi meneväksi laiksi. Ei tällaiseen asiaan lämpimikseen ole sitä yhteistä linjaa haettu.

No jos työnantajat ja työntekijät (järjestötasolla) ovat sopineet keskenään aukioloaikojen vapautuksesta niin olihan se hullua, että hallitus sanoisi ei lakimuutokselle, jolla on molempien asianomaisten osapuolten siunaus.

Kaupan alalla nämä sunnuntailisät ovat aivan naurettavia, jos niitä vertailee esimerkiksi metallityömiehen lisiin samalla ajalla. Sunnuntailta kaupan alan työntekijälle perustuntiliksa kolminkertaiseksi, niin alkaa hommassa olla jotain järkeä. TESiin pieni päivitys aiheesta. Mielestäni menetetystä pyhästä tulee työntekijän saada asianmukainen korvaus.

Millaiset ne kaupan sunnuntailisät ovat? Kauankohan menisi, kun tuo kolminkertainen liksa olisi riittämätön työntekoon sunnuntaina. Vertauksesi metallimieheen on samaa tasoa kuin pari vuotta sitten käyty vääntö sairaanhoitajien ja paperimiesten palkkojen välillä.

Pienten kauppojen kohtalo tullaan näkemään sitten, kun mahdollisuus ympärivuotisesta sunnuntaiaukiolosta astuu voimaan. Myynnin kehityksestä sekä työllisyystilanteesta tullee faktatietoa varmasti hyvinkin nopeasti.

Tähän asti olet saarnannut varmana tietona sitä, että muutos on kuolinisku pienille kaupoille. Oletko sitä mieltä, että kaupassa asioivien käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä tulevaisuudennäkymien kanssa tässä asiassa?

 

[Masentaja]

Sen verran voi tästä henkilökohtaisen kokemuksen kautta sanoa, että kun vaimo on töissä kaupanalalla, niin se yks varma yhteinen vapaapäivä viikossa häviää tämän myötä.

Toinen asia, jota olen pohtinut, on se, että päiväkodit, nuo hitlerin ja staalinin tyyssijat, tulevat olemaan ongelmissa myös. Ne on jo nyt moninpaikoin jo nyt kapasiteetin äärirajoilla. On paljon yh-ihmisiä, jotka ovat kaupanalalla töissä. Eli tarkoittaa sitä että kuntien sosiaalipuolen kulut tulevat lisääntymään myös tämän myötä. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia, se on varma.