Kepu nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu, varmaan ehtii pian taas munimaankin.
Näin siinä taitaa käydä; ensin persuista lähtevät vasemmistohenkiset, ehkä-demarit, soinilaiset. Sen jälkeen persuista lähtevätkin ex-kepulaiset, joille Saarikon vasemmistolaisuus oli vain liikaa.
Ja näin kepun laariin sataa jälleen, ääniä tulossa. Ja mikäpä siinä, onkin jo kulunut tovin aikaa, kun kepu on viimeksi ollut hallituksessa. Ja laskukin tulee perässä, joitain miljardeja, plus taas uusi hallintohimmelikin luotu.
Että kyllä tässä Suomi-nimisessä konkurssipesässä on aina tilaa yhdelle kepulle. Kaikkonen on oikein sutki kaveri ja osaa varmasti pestata eksyneet persut takaisin keputaloon. Kovat ajat vaativat kovia kundeja johtajakseen.
Keskusta ja PS tarvitsevat toisiaan, varmistavat sen, ettei kumpikaan pääse kasvamaan ylisuureksi. Maaseutujen ja maaseututaajamien kelpo väestöllä ei loppujen lopuksi ole paljoa muutakaan äänestettävää. Kaupunkeihin kepu ei kotiudu, koska nykyään isoissa kaupungeissa ei saa enää pitää edes lehmiä. Omaa lehmää ei siis voi kenelläkään cityläisellä olla ojassa.
Kepun ongelmana on edelleen The Juttu tai sen puute. Toisin sanoen, asia, jonka puolue tekee muita paremmin, joka on ns. markkinarako puolueelle. Ongelmana on se, että maakuntasuhmurointi, johon puolue omaa kiitettävän paljon potentiaalia, näyttäytyy kuitenkin varsin kaukaiselta asialta tavallisesta äänestäjästä.
Tätä asiaa on pohdittu täälläkin, mutta vielä ei ole kepurakoa löytynyt. Matka maan suurimmaksi tuskin tapahtuu olemalla suunnilleen oikeiston ja vasemmiston puolivälissä ilman omaa sanomaa.
Toisaalta, tämäkään ei tuulipukukansan keskuudessa aina ole pahe. On ihmisiä, jotka eivät oikeastaan osaa päättää kantaansa mihinkään asiaan. Ja näitä on aika paljon. Mitä jos kepu profiloituisi nukkuvien herättelijänä: äänestä kepua, jos et tiedä, mitä mieltä olet.