Kesän festarit

[nummenkallio]

Jos ihan tosissaan väittää ettei rap ole musiikkia, niin ei taida mistään mitään ymmärtää. Hyvin räppääminen kun vaatii kuitenkin osaamista paljon eikä se ole niin yksinkertaista kun ehkä sinä kuvittelet. Toisekseen räpissä samplataan, mutta samplejen hyvin käyttäminenkään ei ole mikään maailman helpoin juttu.

Olen kyllä tutustunut räppiin. Ulkomailta OutKast on minusta hyvä, todella nokkelaa popräppiä, kotimaasta Asa, etenkin Asan alkuaikojen epäviralliset julkaisut, joissa Asa sämplää esimerkiksi Led Zeppeliniä. Hyvin samplaakin. Tykkään myös SuperJannesta, sellaista toivoisin kotimaisen popräpin olevan.

Tuon parempaa räbää en ole löytänyt. Kerro toki jos sitä on. Minusta silti aika ohkainen otos genrestä. Rockin puolelta osaisin sanoa heti kymmeniä hyviä bändejä, ellei satoja.

 

[Mauri-Antero]

Olen kyllä tutustunut räppiin. Ulkomailta OutKast on minusta hyvä, todella nokkelaa popräppiä, kotimaasta Asa, etenkin Asan alkuaikojen epäviralliset julkaisut, joissa Asa sämplää esimerkiksi Led Zeppeliniä. Hyvin samplaakin. Tykkään myös SuperJannesta, sellaista toivoisin kotimaisen popräpin olevan.

Tuon parempaa räbää en ole löytänyt. Kerro toki jos sitä on. Minusta silti aika ohkainen otos genrestä. Rockin puolelta osaisin sanoa heti kymmeniä hyviä bändejä, ellei satoja.

Pakko tarttua tohon Asaan. Todella vähän rap- musiikkia kuuntelen, mutta jos muutamien kaljojen jälkeen tulee suonenveto kuunnella, niin valinta on ilmiselvästi Avaimen Punainen tiili- albumi. Onko se sitten teini- vuosien nostalgiaa ja sillosta angstia, mitä nyt lähinnä naureskelee, varsinkin niitä vasemmistolaisia isku- riimejä.

Minkä helvetin takia mies muutti taiteilija nimensä yksinkertaisesta ja iskostavasta Avaimesta johonki valjuun pieruun, Asaan? Ja muutenkin mies katosi kummallisesti kuvioista punaisen tiilen jälkeen.. mitähän tapahtui?

 

[Tuplatorkkari]

Itse olin yläasteella, kun tämä hevin ja etenkin Suomi-hevin ja hard rockin kultakausi oli, eli siinä 2000-luvun alkupuolella. Silloin oli myös räppi ja valtavat lökäpöksyt in, voisi melkein sanoa että oli vain nämä kaksi leiriä ainakin poikapiireissä. Itselle valinta oli erittäin helppo, hevi ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykyään on toki musamaku laajentunut ja joitakin räppäreitä kuuntelee ihan vapaaehtoisesti ja mielellään. Sitä ei olisi 20 vuotta sitten vielä uskonut.

Edit. Mukava kuulla siis jos raskaampi musa kiinnostaa vielä nuoria, itse muistan ihmetelleeni kerran kun teinit kuunteli bodomia ja sabatonia leikkipuistossa.

 

[Fiftie]

Olen kyllä tutustunut räppiin. Ulkomailta OutKast on minusta hyvä, todella nokkelaa popräppiä, kotimaasta Asa, etenkin Asan alkuaikojen epäviralliset julkaisut, joissa Asa sämplää esimerkiksi Led Zeppeliniä. Hyvin samplaakin. Tykkään myös SuperJannesta, sellaista toivoisin kotimaisen popräpin olevan.

Tuon parempaa räbää en ole löytänyt. Kerro toki jos sitä on. Minusta silti aika ohkainen otos genrestä. Rockin puolelta osaisin sanoa heti kymmeniä hyviä bändejä, ellei satoja.

Niin jokaisella on oma makunsa eikä siinä. Vähän vaan otti silmään tuo "oikeaa musiikkia".

 

[nummenkallio]

Niin jokaisella on oma makunsa eikä siinä. Vähän vaan otti silmään tuo "oikeaa musiikkia".

Koskaan et ole sitä muualla kuullut? Ja jos olet kovin eri mieltä, niin ei sen silloin olisi pitänyt mennä tunteisiin.

 

[Fiftie]

Koskaan et ole sitä muualla kuullut? Ja jos olet kovin eri mieltä, niin ei sen silloin olisi pitänyt mennä tunteisiin.

Olen toki. Enkä tiedä tunteisiin menemisestä. Se on vähän vaan huvittavaa kun tuota viljellään jonkun genren kohdalla aina. En minä tykkää juuri esimerkiksi iskelmästä, mutta ihan musiikkia se on siinä missä muutkin.

 

[nummenkallio]

Olen toki. Enkä tiedä tunteisiin menemisestä. Se on vähän vaan huvittavaa kun tuota viljellään jonkun genren kohdalla aina. En minä tykkää juuri esimerkiksi iskelmästä, mutta ihan musiikkia se on siinä missä muutkin.

Iskelmähän on musiikkia. Suurimmalta osalta kultaista suihkua, mutta joskus yllättävän hyvääkin.

 

[Vintsukka]

Slipknot on esiintynyt Suomessa 12 kertaa.

Ja setlist.fm:stä vielä joka keikan biisilista.

 

[Fiftie]

Iskelmähän on musiikkia. Suurimmalta osalta kultaista suihkua, mutta joskus yllättävän hyvääkin.

Niin no se oli vähän se juttu, että kyllä iskelmä, räp, metalli, jazz, funk esimerkiksi on ihan musiikkia kaikki. Erilaista vaan keskenään.

 

[nummenkallio]

Niin no se oli vähän se juttu, että kyllä iskelmä, räp, metalli, jazz, funk esimerkiksi on ihan musiikkia kaikki. Erilaista vaan keskenään.

Mikä joukosta erottuu? Niinpä niin.

 

[Gostisbehere]

Slipknotin ekasta suomen keikasta jäänyt mieleen Free Record Shopissa jaetut nimmarit. Se myös vaikka bändi esiintyi silloin Hartwall Areenassa niin Helsingin jäähalliin oli myös rakennettu oma setti missä bändi harjoitteli.

 

[nummenkallio]

Räppäreistä ja muusta paskasta on jäänyt mieleen ennenaikaiset kuolemat, kun tyyppejä on ammuttu, ja jos ovat tänne elävänä selvinneet, niin paskat järjestelyt. Naurattaa. Kyllä on oikeasti alaspäin menty. Takavuosina oli oikeasti pro-meininkiä keikkojen järjestämisessä. Homma toimi aina. Ja joo, olin kyllä mukana, joten älkää kyselkö.

 

[Fiftie]

Mikä joukosta erottuu? Niinpä niin.

No jokainen genre kyllä erottuu keskenään. No tästä on turha tässä ketjussa nyt jauhaa kait.

 

[Oskar]

Tykkään kyllä tästä keskustelusta mikä on oikeaa musiikkia. Itse tykkään konemusiikista, eikä sitä voi lyödä musikaallisesti mikään, ei edes lähelle. Se on oikeaa musiikkia.

 

[Tikiti]

Ihan parasta tämä öyhötys, että mikä musiikki on paskaa ja mikä ei. Mielipiteitä, itse en tykkää metallista, mutta räppi toimii. Silti on tullut pyörittyä metallikeikoilla katselemassa menoa ihan iloisena. Konemusiikista en suuremmin pidä, mutta ensi kesänä on tullut lupauduttua lähtemään Hollantiin Defconeille ja odotan innolla.

Sitten aiheeseen. Tuli tänä kesänä käytyä:

Himoksella 3 päivää juhannuksena
- Ihan ok, mutta järjestelyissä olisi ollut pientä parannettavaa, vesipisteitä liian vähän ottaen huomioon minkälainen helle oli. Yritin viedä alueelta ulos burgerin kanssa vesipullon, mutta piti kaataa vesi pois portilla kun järkkäri käski. Huom. alueelta ostettu pullo.

Ruisrockissa 3 päivää.
- Hieno alue ja paikka, mutta jonotat joka paikkaan. Aluuelle sisään, anniskelualueelle, ulos sieltä, lava-alueelle, sieltä pois jne. Ja se Via Dolorosa, näin laiskalle ihmiselle raivostuttava, mutta ymmärrän että sille ei mitään voi. Lisäksi se lauantain vesisade vei kyllä oman innostuksen siltä päivältä erittäin tehokkaasti.

Rock in the city Kerava lauantai päivä.
- Olipas kivan pienet festarit edellisiin verrattuna ja jäi kaiken kaikkiaan tosi positiivinen fiilis koko kinkereistä.

Aika rankkoja nuo muutaman päivän festarit vaikka onkin majoitus muuta kuin teltta. Liian vanha tuommoisiin, mutta oli kivaa.

 

[septi]

Aivan jäätävän kovan shown toimitti Slipknot! Yksi parhaista näkemistäni keikoista vuosiin! Tähän asti aina kaduttanut kun tuli 2009 Ruissista lähdettyä Knotin alkuvaiheessa kun oli mahdollisuus silloin päästä autokyydillä pois ja jäi se maanjäristyskin kokematta. Nyt otettiin takaisin korkojen kanssa. Hieno show kokonaisuudessaan ja tykkään kyllä tavasta miten Taylor osallistaa ja huudattaa yleisöä. Sanoi että bändi on ollut kasassa 23 vuotta ja jos yleisö jaksaa niin lupasi vielä toiset 23, toivotaan niin!

Toinen kohokohta itselleni oli Cradle of Filth. Jonkin verran tullut tuota luukutettua ja jotain sellaista spesiaalia tuossa pumpussa ja Dani Filthissä on että hienoa oli nähdä vihdoin livenä.

Muut bändit nyt eivät juuri säväyttäneet, mutta kuuntelihan niitäkin.

Järjestelyt toimivat mielestäni loppuun asti hyvin. Kovin pitkään ei joutunut mihinkään jonottamaan ja kun lähdin vasta Knotin jälkeen ja kävelin epähuomiossa pitkän matkaa ohi bussijonon ja sitten takaisin jonon perään niin vajaassa puolessa tunnissa pääsi bussiin monen sadan metrin jonosta.

 

[nummenkallio]

Florence! Vuoden keikka! Tuo punapää! Tuo vimma, tuo raivo, tuo rakkaus! Tämä on keikkoja, joita en unohda koskaan.

Voi taivas, se oli kova.

Tämä on keikkoja, joista puhutaan vuosia. Oli myös yleisössä ihan mahtavaa. Teitäkään en unohda.

 

[sampio]

Itselleni tämä toinen päivä oli aika turha lopulta. Slipknot oli kiva nähdä ja show oli toki näyttävä, mutta omaan makuuni bändin tuotanto ei vain jostain syystä iske, ja lavapreesens jää jotenkin muoviseksi. Ymmärrän, että bändin faneille sidos ja fiilis eri lauluihin on aivan eri, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Ja olihan edellisillan Lamb of Godin pitit massiivisempia sekä spontaanimpia. Meininki oli brutaalimpaa, Slipknotilla enemmän tuotettua ja yleisön mukana olo fanipoikamaisenpaa sen positiivisessa merkityksessä.

Mutta joo, perjantai oli tasaisen laadukas, lauantai tähtäsi Slipknotiin. Kun se ei livenä iskenyt sen enempää kuin Bring me the Horizon, olisin voinut jäädä kotiin juomaan halvempaa kaljaa. Tosin törmäsin entiseen duunikaveriin, joten sikäli jees.

 

[Bauer]

En ole itsekään kuin vähän päälle 30, mutta tuollaiset nummenkallion kaltaiset ”Oikean Musiikin” perään itkijät ovat lähinnä surullisia tyyppejä. Omatkin suurimmat suosikit ovat siellä kitaramusiikin puolella, mutta täytyy toivoa, etten ikinä muutu tuollaiseksi tyypiksi, joka ei ymmärrä maailman muuttuvan ympärillään, ja haluaa kaikkien olevan samanlaisia kuin itse.

Kun eilen tuli nähtyä siellä Flow’ssa Gorillazin todella hyvä keikka (vaikka HS olikin ”yllättäen” eri mieltä), niin sanottakoon, että toivon voivani olla isona kuin Damon Albarn. Hän on aina avoin erilaisille musiikkityyleille, eikä pelkää uudistua ja kokeilla erilaisia juttuja.

 

[lake79]

Mutta joo, perjantai oli tasaisen laadukas, lauantai tähtäsi Slipknotiin. Kun se ei livenä iskenyt sen enempää kuin Bring me the Horizon, olisin voinut jäädä kotiin juomaan halvempaa kaljaa. Tosin törmäsin entiseen duunikaveriin, joten sikäli jees.

Ja itse taas pidin Bring me the Horizonin keikkaa tylsänä, eka keikka jossa oli pakko hakea kahvia, kun meinasin nukahtaa. Ihan jotain nykypissiksille suunnattua rakkauskuraa tuo bändi. Kingslayer tosin iski, koska Babymetal. (ikävä kyllä tallenteelta)

Lauantai ei kiinnostanut Slipknotia lukuunottamatta käytännössä ollenkaan. Medeia hieman, mutta siinäkin laulaja keskityi lähinnä känniseen jargonin puhumiseen biisien sijaan. Perjantai ihan täyttä tykitystä ja tuli kyllä hypittyä ja huudettua niin saatanasti. Arch Enemy oli pettymys, lähinnä soittivat keikkansa läpi ja vihaan sitä yli kaiken. Stam1na oli loistava ja bändistä oikein näki, miten nauttivat yleisöstä. Bloodred Hourglass oli myös hyvä, mutta kirkkaasti paras silti kovasti odottamani Lamb of God. Helposti paras festarikeikka yleisesti, jonka olen nähnyt koskaan.

Järjestelyt toimivat täysin moitteetta, yksi parhaiten järjestettyjä festejä koskaan. Oluen hinta (10.90€) oli aika järkky ihmiselle, joka tuli Turkuun käytännössä suoraan Slovakiasta (1.5-2€ baarissa)

 

[Malmi]

Räpinpaskahan ei ole oikeaa musiikkia. Siinä ainoat ideat on lainattu muilta, eikä edes lainattu, vaan sämplätty, koska itse ei osata edes soittaa. Se mitä räpinpaskassa on omaa, ei ole minkään arvoista. Räpinpaskan väitetään olevan "keskustelua musiikin välityksellä", mutta jos se keskustelu on lähinnä uhoamista ja huorittelua, niin sen arvo on pyöreä nolla. Siihen nähden metalli on todellakin oikeaa musiikkia ja termi on ihan oikea. Räpinpaska on säälittävää ja naurettavaa ja vertautuu lantakasaan, kyllähän senkin ympärillä pyörii kymmenen tuhatta kärpästä.

Tämä on kyllä erikoinen ilmiö, kun jokin näinkin selkeästi makuasiaksi luokiteltava käsite kuin musiikki, saa jonkun tällä tavalla suu vaahdossa räyhäämään netin keskustelupalstalla. Fine, rap ei ole sinua varten, mutta miten se noin paljon kismittää, että se ajaa käyttäytymään tällä tavalla? Ja tämä ei ole edes ensimmäinen kerta samaiselta nimimerkiltä.

Itse olen musiikin suhteen aikalailla avoin joka suuntaan, mutta ehkä joku Jazz on sellasta jota en kyllä jaksa oikein kuunnella tai ymmärtää. Ei tulisi silti mieleenkään lähteä haastamaan riitaa netin syövereihin sellaisille ihmisille, jotka siitä musiikkilajista syttyvät.

Ehkä nummenkallio on sitten vaan niin intohimoinen musiikin ystävä, ja kokee rap-musiikin jollain tapaa uhkaavan musiikkikenttää ja itseään? Vai mistä tässä oikein on kyse?

 

[teroz]

En minäkään ymmärrä kuin kitaravetoista musiikkia, se soittajien välinen dynamiikka ja asioiden luomuaste on itselle se juttu, haalarit päälle ja pitkä keikka työkaluin ei lyhyt veto automaatiolla.

Toisaalta hyviä koukkuja osaa arvostaa myös laajemmin kuin omassa boksissa ja oma lista niistä ns salaa diggaamistani biiseistä tai niiden pätkistä on pitkä kuin nälkävuosi.

Iän myötä on onneksi pehmentynyt tarve tylyttää muita genrejä. Pitkälti musiikissa kyse on viihteestä, eikä viihteessäkään yleisesti kaikki uppoa - vaikka nyt komediassa, on paljon tekijöitä, jotka uppoavat itselle kympillä ja monet tutut pitävät aivan peenä ja toisinpäin. Makuasiat jne.

Silti lopulta tilanne on se, että syvälle sydämeen ei ole päässyt uusia bändejä. Levyt autiosaarelle osasto ei ole muuttunut ikuisuuksiin ja en usko sen enää muuttuvan, henkinen side esiintyjiin ja materiaaliin on niin vahva, että sinne on vaikea päästä vaikka musiikki olisikin hyvää. Näiden vanhojen tuttujen perässä myös tulee festareita ja keikkoja koluttua.

 

[Gostisbehere]

Musiikki on kuin ruoka. Sitä on monenlaista soppaa tarjolla. Jotku tykkää jotku ei. Sitten kun saat menuun esiin niin tiedät mitkä kohdat voi skippaa suoraan yli. Kokeilemalla selviää mistä sitä pitää ja mistä ei

 

[hooceebruins]

Ihan samahan se on mitä ihmiset kuuntelee, kunhan se on punk-musiikkia. Vaikka kyllä sitä on kyllästymiseen asti musiikkityylien sisälläkin ns. genre-puritaaneja, jotka kertoo muille mitä saa ja mitä ei saa kuunnella.
Noin niin kuin tosissaan miettien, niin pääasia, että kaikille löytyy sopivaa musiikkia kuunneltavaksi.

Ketjun otsikkoon, niin eipä ole tullut käytyä festaroimassa tänä kesänä. Ei sinänsä ole ollut edes mitään suurempaa tarvetta päästä rellestämään ja telttailemaan. Ehkä se ikä alkaa tulla tässäkin asiassa vastaan, tai sitten tulee joku viidenkympin villitys ja kiljut lähtee muutamien vuosien päästä käymään.

 

[sampio]

Ja itse taas pidin Bring me the Horizonin keikkaa tylsänä, eka keikka jossa oli pakko hakea kahvia, kun meinasin nukahtaa. Ihan jotain nykypissiksille suunnattua rakkauskuraa tuo bändi. Kingslayer tosin iski, koska Babymetal. (ikävä kyllä tallenteelta)

En siis erityisemmin lämmennyt BmtH:lle sen enempää, ja otin sen siksi verrokiksi. Henkilökohtaisesti molemmat tamppasivat paikoin ihan kivasti, mutta Slipknot ei vain ollut jollain tapaa aito ja sitten taas tuo jälkimmäinen tosiaan tuollaista siirappista emometallia. BmtH:n solisti kyllä vaikutti varsin symppikselle ja antoi parille neidille varmaan elämänpituisen muiston halaamalla faneja siinä Golden Circlen suoralla. Lavat olivat myös molemmilla näyttävät.

---
Molempien bändien faneille lienee kuitenkin siteitä pumppuihin ja muistoja biiseistä joihinkin elämäntilanteisiin liittyen, jotka tekevät juuri niistä itselleen ainutlaatuisia. Minuun iskee tietyt suomalaiset melankoliset metallitunnelmoinnit, jotka ovat kasa paskaa jollekin toiselle pelkkää musiikkia arvioivalla, kun siitä ymmärrettävästi puuttuu se tietty tunnelataus.

---

Kiva lukea, että Lamb of Godista jäi kokeneemmillekin festarikävijöille hyvä maku. Tosiaan isku kyllä meikäläiseen voimakkaasti, ja kuten kirjoitin jo aiemmin, pitit ja yleinen fiilis oli aika intensiivistä ja hyvällä tavalla väkivaltaista. Helvetin kova show vailla erityisiä lavatehosteita.