Hotelli on ystävä iän myötä. Kyllä tuolla 30000 ihmisen joukossa oli eilen itselläkin sellainen fiilis, että ehkä tässä olisi muutakin tekemistä kuin rikkoa jalkansa, mutta sitten taas ei tämä ainakaan helpota iän myötä, joten nyt kun vielä jonkun verran jaksaa, on otettava ilo irti. Varsinkin kun nuorempana jäi tämä musiikki- ja festaripuoli syrjään täysin.Ei sinänsä ole ollut edes mitään suurempaa tarvetta päästä rellestämään ja telttailemaan. Ehkä se ikä alkaa tulla tässäkin asiassa vastaan, tai sitten tulee joku viidenkympin villitys ja kiljut lähtee muutamien vuosien päästä käymään.
Ainahan ne vetää kovaa ymmärtääkseni. Näytin varmasti aivan totaaliselta idiootilta hyppiessäni ja karjuessani keikan aikana, mutta aivan sama. Hyvin on moshaus-lihakset niskasta kipeänä.Kiva lukea, että Lamb of Godista jäi kokeneemmillekin festarikävijöille hyvä maku. Tosiaan isku kyllä meikäläiseen voimakkaasti, ja kuten kirjoitin jo aiemmin, pitit ja yleinen fiilis oli aika intensiivistä ja hyvällä tavalla väkivaltaista. Helvetin kova show vailla erityisiä lavatehosteita.
Kiinnitin huomiota samaan. Osa varmasti sitä, että pitissä on huomattu kenkä, jota on tarjottu omistajalleen, kuten siellä usein joku meni sivuun ja piti jotain löytämäänsä tavaraa ylhäällä. Mutta osalla ilmaisesti napsahtanut ja niitä tarjoiltiin muillekin esiintyjiä myöten. Tölkkejä en sentään bongannut. Ainahan tuommoiseen massaan urpoja sattuu, vaikka erittäin siististi varsinkin perjantai meni.Mikähän homma se kenkien heittely oli tuolla? Tiistaina näin kaksi kenkää lentävän lavalle (Stam1na/Huora) ja muuten sitten yleisesti ilmaan. Myös tölkkien heittelylle iso keskisormi täältä, mutta ihmekös tuo kun kymmeniätuhansia ihmisiä.
Näin koko viikonlopun aikana tasan yhden ihmisen (Slipknotin aikana) jota kannettiin väkisin ulos usean järkkärin toimesta, tiedä sitten mitä teki. Mitään väkivaltaa näkynyt niin missään, toinen joka lensi ulos oli se Stam1nan lavalle släpärin heittänyt janari. Lähti tosin itse vapaaehtoisesti.Se mikä näissä metallifestareissa on hienoa, niin jengi on hyvällä tuulella. Hyvä tapahtuma, ehdottomasti uudestaan mikäli järjestetään.
Näin koko viikonlopun aikana tasan yhden ihmisen (Slipknotin aikana) jota kannettiin väkisin ulos usean järkkärin toimesta, tiedä sitten mitä teki.
Ei varsinaisesti liity festareihin, mutta näin Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen torstaina Tavastialla, ja Timo nosti keikan puolivälissä maljan Jussi Hakuliselle, Vesku Loirille ja Alexi Laiholle. Pisti melkein herkistymään.Täytyy muuten nostaa hattua Lamb of Godille siitäkin, että omistivat Alexi Laiholle yhden biisin. Oli varsin hieno hetki.
Kaikkein surullisinta on kuitenkin tulla rakentelemaan olkiukkoja tällaisessa keskustelussa, kuten sinä nyt teit. Sanoin nimenomaan, että metallin nykyinen vahva asema on mielestäni erittäin hyvä juttu. Sitä on ainakin minusta vaikea tulkita muutoksen vastustamiseksi. Surullista on minusta myös se, jos pitää maailman muuttumista automaattisesti hyvänä. Se ei osoita kovin syvällistä ajattelun tasoa. Kyllä, maailma muuttuu, se on fakta, mutta muutos ei ole sama asia kuin kehitys. Jotkut asiat kehittyvät, kun taas jossain muutos voi viedä asioita taaksepäin. Esimerkiksi räpinpaska on kyllä vaikuttanut musiikkiin, mutta ei se varsinaisesti ole kehittänyt musiikkia, koska sen sisältö on niin köyhää. Sitä paitsi genrejen välillä on ollut vastakkainasetteluja ennenkin, enkä usko, että ne minnekään katoavat. Voi joku räpinpaskan ystäväkin olla sitä mieltä, että kitaramusiikki on huonoa, ja hänellä on toki mielipiteeseensä oikeus.En ole itsekään kuin vähän päälle 30, mutta tuollaiset nummenkallion kaltaiset ”Oikean Musiikin” perään itkijät ovat lähinnä surullisia tyyppejä. Omatkin suurimmat suosikit ovat siellä kitaramusiikin puolella, mutta täytyy toivoa, etten ikinä muutu tuollaiseksi tyypiksi, joka ei ymmärrä maailman muuttuvan ympärillään, ja haluaa kaikkien olevan samanlaisia kuin itse.
Kyllä tämä oli melkein uskonnollinen kokemus.Nick Cave& The Bad Seeds eilen Flowssa. Yksi parhaita koskaan näkemiäni keikkoja. Aivan täyttä taikaa.
Nick Cave& The Bad Seeds eilen Flowssa. Yksi parhaita koskaan näkemiäni keikkoja. Aivan täyttä taikaa.
Kyllä tämä oli melkein uskonnollinen kokemus.
Jännästi yleistetty saman varjon alle kaikki metallimusiikki. Retorisesti voisi kysyä että miten se leikki ja teatteri tulee esiin esimerkiksi Ajattaran tuotannossa? Mainittu Caven biisi on itselle rankka lähinnä negatiivisessa mielessä.From Her To Eternity -kappaleen versio oli ehkä kovin yksittäinen biisi, mitä olen koskaan todistanut livenä. Ja kun täällä nyt on ollut trendinä dissata muita musalajeja, niin siinä tuli väkisinkin mieleen, että vaikea kuvitella että mikään metalliyhtyekään yltäisi samanlaiseen rankkuuteen kuin Cave & Bad Seeds kyseisessä kappaleessa eilen. Metallimusiikissa rankkuus on toisenlaista, voisiko sanoa että teatteria tai leikkiä, mihin sekä esiintyjä että kuuntelija osallistuvat tietoisena juonesta. Performanssista toki on kyse myös Caven kohdalla, mutta se tuntui vyöryvän jotenkin niin brutaalina ja rehellisen alkuvoimaisena, että ei voinut välyttä ajattelemasta, että Nickillä ei ehkä ole kaikki kunnossa ja hyvä olla.
Joo, tämä kiinnitti huomiota. En ole hetkeen nähnyt kenenkään esittävän kappaleitaan noin sielu vereslihalla ja liikuttuneessa tilassa. Toki olin itsekin, vaikka ekaa kertaa keikalla ja biisejäkin otin ns. haltuun Spotifysta vasta lähempänä konserttia, mutta niin vaan tuli puun takaa suoraan tajuntaan se koko elämys.Performanssista toki on kyse myös Caven kohdalla, mutta se tuntui vyöryvän jotenkin niin brutaalina ja rehellisen alkuvoimaisena, että ei voinut välyttä ajattelemasta, että Nickillä ei ehkä ole kaikki kunnossa ja hyvä olla.
Kyllä, maailma muuttuu, se on fakta, mutta muutos ei ole sama asia kuin kehitys. Jotkut asiat kehittyvät, kun taas jossain muutos voi viedä asioita taaksepäin. Esimerkiksi räpinpaska on kyllä vaikuttanut musiikkiin, mutta ei se varsinaisesti ole kehittänyt musiikkia, koska sen sisältö on niin köyhää.
No jos on menettänyt pojan sekä 2015 että 2022, niin ei sitä vereslihaa varmaan hirveästi tarvitse kaivamalla kaivella.Joo, tämä kiinnitti huomiota. En ole hetkeen nähnyt kenenkään esittävän kappaleitaan noin sielu vereslihalla ja liikuttuneessa tilassa. Toki olin itsekin, vaikka ekaa kertaa keikalla ja biisejäkin otin ns. haltuun Spotifysta vasta lähempänä konserttia, mutta niin vaan tuli puun takaa suoraan tajuntaan se koko elämys.
Tämäpä. "Jokaiselle kantaakseen" ja muuta hevonpaskaa. Tragediaa on riittänyt tuossa perheessä.No jos on menettänyt pojan sekä 2015 että 2022, niin ei sitä vereslihaa varmaan hirveästi tarvitse kaivamalla kaivella.