Devils-kannattajat valaiskoon asiaa, mutta käsitykseni mukaan Larsson pelasi DeBoerin potkujen jälkeen todella kovalla tasolla. Jos ei nyt ollut Devilsin paras puolustaja, niin Greenen jälkeen vähintäänkin toiseksi paras. Alkoi lunastaa potentiaaliaan toden teolla ja vakiinnutti paikkansa top-4 (tai jopa top-2) puolustajana.
Aika lailla näin se meni. Larsson oli Jacob Josefsonin ohella yksi pelaajista, joille valmentajanvaihdos teki hyvää, jollei jopa ollut keskeinen käänne uralla. Larsson sai merkittävästi lisää vastuuta ja onnistumiset Andy Greenen rinnalla isossa roolissa olivat enemmän kuin tarpeen epävarmuudessa velloneelle nuorukaiselle. Larsson oli erityisen vahva puolustavassa roolissa ja alivoimalla, mutta huomattavaa on, että hän keräsi myös mukavasti tehoja ja pisteet tulivat käytännössä tasakentällisin pelattaessa. Samalla on todettava, että Larsson on lätkälatteutta mukaillen edelleen vasta raapimassa pintaa huimasta potentiaalistaan.
DeBoerin ja Larssonin välinen epäluottamus oli myös keskeinen syy, miksi Larsson teki viime kesänä vain yksivuotisen pahvin, eikä esimerkiksi 2-3 kauden mittaista siltasopimusta. Larsson ei ymmärrettävästi ollut halukas sitoutumaan joukkueeseen, jonka valmentaja ei luottanut häneen. Toisaalta vuosi sitten hänellä ei ollut monestakaan syystä annettuina näyttöinä edes sitä puolta kautta vahvaa hokia.
Lyhyesti sanottuna Larssonin diili on hyvä molemmille osapuolille. Larsson saa sopimuksen alkuvaiheessa markkinahintaa parempaa liksaa ja Devils vastaavasti saanee huokeammalla hyvinkin arvokkaita ufa-kausia. Kuten Bosco totesi Sherolla (tai Lou Lamoriellolla) on taatusti hyvä käsitys, millaisesta pelaajasta on kyse ja siksi oli selvää, että pitkä sopimus oli myös Devilsin intresseissä. Larssonistakin huokuu tyytyväisyys, sillä pitkä jatkosopimus ja sen tuoma tietynlainen turvallisuus ja vakaus ovat vaikeaa NHL-uran alkutaivalta vasten peilattuna juuri sitä, mitä hän on kaivannut.