Kesän 2012 kaupat ja sopimukset

[Wrathchild]

Weber pysyy Nashvillessä

Nashville Predators Team News - Nashville Predators Match Offer Sheet To Captain Shea Weber

Mielestäni hyvä uutinen, kyllä ei tuon kaliberin jätkää kannata taisteluitta luovuttaa ja uskon että Weber on sen verran ammattijätkä, että hoitaa pelilliset asiat himaan.. Siirron kautta sitten parin vuoden jälkeen pois, jos ympyrät vielä ahdistaa. Hyvä runko joukkueessa vielä, vaikka Suter pois lähtikin..

 

[Jabbbe]

Viime kaudella 59 pistettä, ensi kaudella 120?

Jaahas, pelaajien valuesta kaiken tietävä kirjoittelija tuli taas laukomaan jorinoitaan palstalle.

En sanonut, että Nash tulee tekemään 120 paunaa ensi kaudella, vaan odotan hänen parhaimmillaan kykenevän yli ppg tulokseen eli pisteiksi muutettuna haarukka 80-120 on mielestäni täysin mahdollinen. Vaahteralehdissä pelatessaan Nash on moneen otteeseen näyttänyt millainen pelaaja hän on päästessään huippupelaajana huippukavereiden rinnalle pelaamaan. Rangersilla on tarjota nyt viereen sellaisia jätkiä, joilla saadaan kunnolla ulosmitattua Nashin kyvyt.

 

[Bosco]

Hieno ja odotettu päätös tälle offer sheetille. Nashvillellä ei ollut yksinkertaisesti varaa päästää Weberiä pois tuollaisella hintaa, ja nyt on joukkueen franchise pelaaja sidottu loppu-uraksi Nashvilleen.

 

[Osmo Rapeli]

Hyvä viesti kokonaisuudessaan, mutta poimin vain nämä kaksi kohtaa.

Minusta ero Columbuksen ja Panthersin välillä on siinä, että Floridalla on organisaatiossa nuorisopuolella syvyyttä, mitä Columbuksella ei ole.

****clip***

Aivan samaa mieltä jälkimmäisestä kappaleesta. Jos Howson olisi saanut esim. Stephanin, Erixonin ja ensimmäisen ja kolmannen kierroksen varausvuoron, niin olisin pitänyt kauppaa Columbuksen kannalta hyvänä. Toivottavasti Howson - tai hänen seuraajansa - pystyy kääntämään kaupan vielä Columbukselle voitolliseksi vaihtamalla ylipalkatun Dubinskyn ja Anisimovin/Erixonin hyviin varausvuoroihin tai parikymppisiin pelaajiin.

Hesarin blogisti Jouni näyttää ajattelevan Nash-kaupasta samalla tavalla kuin meikäläinen. Missä on Columbuksen kannalta tämän kaupan idea pitkällä tähtäimellä?

Columbuksella on ohkaista lähinnä hyökkäyspuolella, tosin sielläkin Johansenin johdolla pari helmeä. Eivätkä Brassarditkaan ikäloppuja ole.

Enkä tiedä miten Anisimov tai Dubinsky olisivat yhden hyökkäyssuuntaan (puolustusvoittoisessa) keskinkertaisen/tukkoisen kauden perusteella nyt niin ylipalkattuja tai menettettyjä. Dubiesta puhuttiin vielä toissa kaudella samassa lauseessa Callahanin kanssa.

Columbuksen idea on, että nämä neljä kaupassa saatua pelaajaa miehittäisivät Blue Jacketsin kahta ensimmäistä kentällistä tulevan 10 vuoden aikana, ja osa pidempään. Sen sijaan, että olisi yksi Nash siellä ykkösen laidassa.

 

[depre]

Twitteristä;

@NHLexpertpicks: Predators will be matching Shea Weber's offer sheet, 'unless the Flyers are prepared to make a great trade' - Anonymous NHL Executive.

Luin myös että Flyers oli pitkään Nashin perässä. Homer oli valmis kauppaamaan Columbukseen ainakin Mezaroksen sekä muita neuvoteltavissa olevia pelaajia + läjän varausvuoroja.

Liekö olisi vielä ollut valmis korottamaan tarjousta, kun Weber ei tulekaan. Capissa olisi ollut kummasti enemmän tilaa. Täytyy sanoa, että kirpeä pikku yllätys Holmgrenille, mikäli mies olisi Nashin halunnut, mutta enää se ei ole mahdollista. Mukavasti päivä tuon kaupan jälkeen Nashville vastaa tarjoukseen. Harmi Columbuksen kannalta. Tokikaan emme koskaan saa tietää olivatko neuvottelut kariutuneet jo ennen tätä offer sheettiä tai olisiko Nash suostunut Phillyyn lähtemään.

 

[Walkin]

Tämä Weber uutinen oli erittäin hieno uutinen Nashvillen kannalta, ja Penguinsin. Hieno homma ettei Predators menetä kahta todellista huippupakkia saman kesän aikana. Rinnekkin on varmasti tyytyväinen.

 

[FiFi93]

En sanonut, että Nash tulee tekemään 120 paunaa ensi kaudella, vaan odotan hänen parhaimmillaan kykenevän yli ppg tulokseen eli pisteiksi muutettuna haarukka 80-120 on mielestäni täysin mahdollinen.

Etko?

Vähintään 40 häkkiä ja 80-120 pinnaa odotan mieheltä tulevalla kaudella, kun hän nyt lopultakin pääsee myös NHL-jäillä arvoiseensa ympäristöön.

Mielestani tassa sanot, etta han tekee vahintaan 80 pinnaa.. Niin se mieli muuttuu.

Siina olen kanssasi samaa mielta, etta kylla se 80 pinnaa on taysin mahdollinen, muttei se mielestani kovinkaan todennakoista ole. Kaikki yli 90 pisteen ei ole enaa edes realistista.

 

[Jabbbe]

Mielestani tassa sanot, etta han tekee vahintaan 80 pinnaa.. Niin se mieli muuttuu.

Opettele tulkitsemaan oikein jos työnnät nokkasi lillukanvarsiin. Kun sanon näin: "Vähintään 40 häkkiä ja 80-120 pinnaa odotan mieheltä tulevalla kaudella, kun hän nyt lopultakin pääsee myös NHL-jäillä arvoiseensa ympäristöön" niin se ei tarkoita sitä, että hän myös tuollaiset lukemat tulee varmuudella latomaan tauluun. Odotan hänen noihin tehoihin pystyvän, mutta en väitä että hän pomminvarmasti tulee tuollaiset tehot paukuttamaan. Vissi ero - you see?

 

[FiFi93]

Opettele tulkitsemaan oikein jos työnnät nokkasi lillukanvarsiin. Kun sanon näin: "Vähintään 40 häkkiä ja 80-120 pinnaa odotan mieheltä tulevalla kaudella, kun hän nyt lopultakin pääsee myös NHL-jäillä arvoiseensa ympäristöön" niin se ei tarkoita sitä, että hän myös tuollaiset lukemat tulee varmuudella latomaan tauluun. Odotan hänen noihin tehoihin pystyvän, mutta en väitä että hän pomminvarmasti tulee tuollaiset tehot paukuttamaan. Vissi ero - you see?

Jep eika kukaan kai vaittanytkaan, etta olisit sanonut, etta varmasti ne tekee. Sina uskot, etta han tekee vahintaan 80-120 pistetta eli toisin sanoen et usko, etta tekee alle sen, minka kuitenkin aikas todennakoisesti tekee. Sama kuin sanoisit: Odotan, etta saan lotossa tanaan vahintaan 6 oikein + lisanumeron.

E: Taisi tulla vahan sekavaa tekstia, mutta kello kun on mita on tahan aikaan vuodesta..

 

[Tadu]

Yleensähän asia on niin, että huonon joukkueen yksinäinen tähti tekee enemmän pisteitä rajattomalla vastuulla kuin yksi hyvän joukkueen monesta tähdistä. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy.

 

[Erling]

Enkä tiedä miten Anisimov tai Dubinsky olisivat yhden hyökkäyssuuntaan (puolustusvoittoisessa) keskinkertaisen/tukkoisen kauden perusteella nyt niin ylipalkattuja tai menettettyjä. Dubiesta puhuttiin vielä toissa kaudella samassa lauseessa Callahanin kanssa.

Ei menetetty, mutta runkopelaajista helpoiten uhrattavissa. Ja tiedät varmasti itsekin, että puolessatoista vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä; siinä missä Callahan on nostanut tasoaan, valittu joukkueen kapteeniksi ja on Tortorellan Rangersin henkilöitymä, Dubin "ohi" ovat vilahtaneet (Tortsin silmissä) Hagelin, Stepan, Callahan ja varauksella myös Kreider.
Ei Dubinsky huono toki ole ainakaan omasta mielestä, eikä kuulu samaan kastiin Brian Boylen kaltaisten pelaajien kanssa kuten Tortorella häntä tuntui kohtelevan. Ylihintaisena viimeisintä sopimusta pidettiin heti alusta alkaen ja heikoin viime kauden jälkeen ja näiden osien summana oli hänet helppo uhrata kun Nashin kokoinen kala oli saatavilla.

 

[Mängimies]

Nyt kun Nashin tulevista otteista Rags-paidassa on ollut täälläkin keskustelua, niin täytyy heittää omakin mielipide siihen. Itse olen aina vierastanut ajattelumallia, jossa huonossa joukkueessa pelanneen pelaajan tehopisteet kasvavat kun pääsee parempien ketjukaverien rinnalle. Tuo sama logiikka toistuu tälläkin palstalla jatkuvasti. Onko tuosta oikeasti edes mitään näyttöä? Oma mutuni sanoo, että se on useimmiten toisinpäin. Rangersista jos otetaan esimerkki, niin Brad Richardsin piti vain parantaa tehoja aiempiin kausiin verrattuna päästyään Manhattanille, mutta tuloksena oli tehojen valossa heikoin kausi kymmeneen vuoteen. Kovalchukille kävi samansuuntaisesti Devilsissä kuten myös Hossalle. Kaipaisin nyt niitä esimerkkejä tähän pelaajista, jotka kovensivat pistesaldojaan päästyyn parempaan jengiin. Enkä nyt kaipaa mitään marginaalipelaajia vaan juuri näitä isoja nimiä kuten edellä mainitut.

Niin ja tosiaan jos pitäisi ennustaa, niin kyllä Nash viime kauden heikkoja saldojaan petraa, mutta mistään 100 pisteen kausista on ihan turha puhua. Se 40 maalia ja 80 pistettä olisi jo todella kova juttu enkä pidä sitäkään todennäköisimpänä joskin mahdollisena.

 

[Jabbbe]

Jep eika kukaan kai vaittanytkaan, etta olisit sanonut, etta varmasti ne tekee. Sina uskot, etta han tekee vahintaan 80-120 pistetta eli toisin sanoen et usko, etta tekee alle sen, minka kuitenkin aikas todennakoisesti tekee. Sama kuin sanoisit: Odotan, etta saan lotossa tanaan vahintaan 6 oikein + lisanumeron.

E: Taisi tulla vahan sekavaa tekstia, mutta kello kun on mita on tahan aikaan vuodesta..

Kannattaako palstalle tulla tarinoimaan jos tajunnantaso ei ole paras mahdollinen (klo 03:40 kirjoitettu viesti)? Tuo lottovertaus kun on erittäin kaukaa haettu eikä sillä ole mitään kompetenssia siihen nähden, mitä minä odotan Nashilta tulevalla kaudella. 40 maalia ja 80-120 pinnaa pidän täysin mahdollisena, mutta tottakai se edellyttää sitä, että Nash pysyy terveenä eikä joudu skippaamaan kuin korkeintaan muutaman ottelun. Jos hän kuitenkin pelaa ehjän kauden ja tulos jää alle omien odotusteni niin sitten jää, ja odotukset ovat yksinkertaisesti olleet liian korkealla.

 

[tsajari]

Nyt kun Nashin tulevista otteista Rags-paidassa on ollut täälläkin keskustelua, niin täytyy heittää omakin mielipide siihen. Itse olen aina vierastanut ajattelumallia, jossa huonossa joukkueessa pelanneen pelaajan tehopisteet kasvavat kun pääsee parempien ketjukaverien rinnalle. Tuo sama logiikka toistuu tälläkin palstalla jatkuvasti. Onko tuosta oikeasti edes mitään näyttöä? Oma mutuni sanoo, että se on useimmiten toisinpäin.

Heitetään tähän semmoista, että vaikka huippupelaaja vaihtaa huonosta joukkueesta nimellisesti parempaan joukkueeseen ei se tarkoita automaattisesti parempia tehoja. Miksi? Nopesti maalaisjärjellä ajateltuna voisi kuvitella, että kemiat ei vain mätsää uusissa ketjuissa ja/tai joukkueissa. Useasti herrat ovat pelanneet kehnommissa joukkueissa tutuissa ketjuissa ja nyt hypen saattelemana lähtevät uusiin puuhiin toisten isojen nimien kanssa.

Yksi vanhempi esimerkki joka on onnistunut uudessa seurassaan tulee äkkiseltään mieleen ja lienee kaiken lisäksi itsestäänselvyys. Teemu Selänne.
Kyllä niitä varmasti muitakin on.

 

[Mängimies]

Yksi vanhempi esimerkki joka on onnistunut uudessa seurassaan tulee äkkiseltään mieleen ja lienee kaiken lisäksi itsestäänselvyys. Teemu Selänne.
Kyllä niitä varmasti muitakin on.

No ei Selänne minusta käy esimerkkinä pelaajasta joka on kasvattanut oleellisesti pistesaldojaan päästyään huonosta joukkueesta hyvään.

 

[Henkka]

Useasti huonosta joukkueesta kun siirrytään huippujoukkueeseen, niin siellä on monta maalintekoketjua, joissa vastuu jakaantuu tasaisemmin. Se näkyy sitten tehojen tippumisena. Ei pääsekään enää 21-22 minuutin rooliin, vaan pelaa vain 18 minuuttia. Mutta kroppa pysyy kuosissa, kun ei tule jatkuvaa ylikuormitusta ja tämän vähäisemmän peluutuksen varsinanen palkinto odottaa kevään playoff-peleissä. 22 minuuttia pelaavat ovat puhki jo pelkästä runkosarjasta.

Ilja Kovalchuk lienee ainoa poikkeus. Viime kevät nosti muutenkin Iljan arvostuksen omissa silmissäni varsin korkealle.

Huippujoukkue saattaa sitten myös puolustaa tiukemmin ja voitokkuus perustuu vähämaalisuuteen, toisin kuin tämän heikon jengin hurlumhei -ottelut, joissa räiskitään helppoja tehoja.

Sitten kuitenkin ihmetellään, että miksi Rick Nash ei tehnyt valtaisia tehoja Columbuksessa mellastaessaan yksin tällaisessa roolissa? Syy on hyvin yksinkertainen. Columbuksella ei ole koskaan ollut riittävän pätevää keskushyökkääjää taikka kiekollista ykköspuolustajaa, joka olisi Nashia ruokkinut. Ihan itse on vetänyt kivirekeä perässään, ehkä jonkun Kristian Huseliuksen tai Vinny Prospalin yv-syöttöjen tukemana. Sergei Fedorov käväisi kääntymässä, mutta häntäkään ei hommat Ohiossa kiinnostaneet pätkääkään.

Muista yhden ketjun joukkueista löytyy yleensä edes se yksi hyvä ketju, mutta Columbuksesta ei ole löytynyt sitäkään. Siellä Nashin ketjukaveritkin ovat olleet jo kiekollisista pakeista lähtien täyttä kuraa ja mies tulee loistamaan parempien pelikavereiden kanssa, käytännössä takuuvarmasti.

 

[Deko]

Onko tuosta oikeasti edes mitään näyttöä? Oma mutuni sanoo, että se on useimmiten toisinpäin.

Heatley ylitti kahdella ensimmäisellä Senators-kaudellaan 100 pisteen ja 50 maalin rajan kun sitä ennen kaksi edellistä Thrashers-kautta toivat 89 pistettä ja 25 pistettä 31 ottelussa. Toki Heatleyn parantuneeseen pistetahtiin vaikuttivat osaltaan henkilökohtaisten ongelmien taaksejääminen ja maalimäärien äkillinen kasvu työsulun jälkeen, mutta kelvannee esimerkiksi silti? Samoin Senatorsista Sharksiin siirryttyään Heatley onnistui nostamaan pistetahtiaan (0,88 -> 1,00), joskin vain väliaikaisesti.

Sitten kuitenkin ihmetellään, että miksi Rick Nash ei tehnyt valtaisia tehoja Columbuksessa mellastaessaan yksin tällaisessa roolissa? Syy on hyvin yksinkertainen. Columbuksella ei ole koskaan ollut riittävän pätevää keskushyökkääjää taikka kiekollista ykköspuolustajaa, joka olisi Nashia ruokkinut. Ihan itse on vetänyt kivirekeä perässään, ehkä jonkun Kristian Huseliuksen tai Vinny Prospalin yv-syöttöjen tukemana. Sergei Fedorov käväisi kääntymässä, mutta häntäkään ei hommat Ohiossa kiinnostaneet pätkääkään.

Muista yhden ketjun joukkueista löytyy yleensä edes se yksi hyvä ketju, mutta Columbuksesta ei ole löytynyt sitäkään. Siellä Nashin ketjukaveritkin ovat olleet jo kiekollisista pakeista lähtien täyttä kuraa ja mies tulee loistamaan parempien pelikavereiden kanssa, käytännössä takuuvarmasti.

Kiteytit hyvin tässä pätkässä myös omat ajatukseni. Esimerkiksi Kovaltshuk, jota on ihan jo pelipaikankin puolesta parempi verrata Nashiin kuin vaikkapa Jokista, sai Thrashers-aikoinaan sentään jossain vaiheessa nauttia laadukkaasta peliätekevästä sentteristä (Savard) ja toisella laidalla viiletti pääasiassa toinen kova tekijä (ensin Heatley ja sitten Hossa), vasta kaksi viimeistä kautta Kovaltshuk joutui tulemaan toimeen täysin ilman tulitukea.

 

[Moustache Dave #44]

Onko tuosta oikeasti edes mitään näyttöä? Oma mutuni sanoo, että se on useimmiten toisinpäin. Rangersista jos otetaan esimerkki, niin Brad Richardsin piti vain parantaa tehoja aiempiin kausiin verrattuna päästyään Manhattanille, mutta tuloksena oli tehojen valossa heikoin kausi kymmeneen vuoteen.

Välillä se oikeiden kemioiden löytyminen auttaa, suunnilleen Nashin kokoinen voimalaituri Todd Bertuzzi piikkasi Canuckseissa juuri Nashin ikäisenä tehden sopivaan ketjuun päästyään 97 pistettä. Bertuzzin uran alussa Islanders oli heikko jengi, samoin Canucks, kun Bertuzzi tuli seuraan Canucks oli keskellä jaksoa, jossa se missasi playoffit neljästi peräkkäin. Kun joukkue ympärillä parani ja sopivat ketjukaverit löytyivät, alkoi Bertuzzi nakuttaa tehoja. En sano, että Nash tekisi 100 pistettä, Bertuzzi tuli vaan mieleen esimerkkinä myöhemmällä iällä parentuneessa joukkueessa pistetahtiaan parantaneesta voimahyökkääjästä.

Richards ei tainnut löytää sopivia kemioita Rangersistä, pelasi lähinnä Callahanin ja vaihtelevan laiturin kanssa. Nashin juurtuminen kolmanneksi lenkiksi tuohon voisi auttaa. Kunhan eivät mene tyrkkäämään Gaborikiä Nashin ja Richardsin ketjuun (ketju tarvitsee mieluummin jerelehtisen eli Callahanin).

edit. Niin, eihän tuo Bertuzzi sikäli haluamaasi esimerkkiä edusta, että hän ei noissa heikommissa joukkueissa pelatessaan nauttinut ykkösketjun vastuuta siinä mielessä kuin Nash.

 

[Osmo Rapeli]

James Neal on tuore esimerkki kohonneista tehoista paremmin menestyvässä joukkueessa. Mutta juu, harvassa ovat. Aiemmilla vuosikymmenillä nyt tehtiin mielettömiä tehoja joissain kakkosketjuissakin.

Edelleen silti kiinnittäisin huomiota pelityyliin/-tapaan. Väitän sen vaikuttavan helposti enemmän kuin ketjun klikkaamisenkaan.

 

[vstk]

Anton Stralmanille odotettu jatkopahvi.

Tim Wharnsby @WharnsbyCBC

#NYR D Anton Stralman agrees to 2 year deal to avoid salary arbitration hearing.

 

[Girardi #5]

Anton Stralmanille odotettu jatkopahvi.

Vähän petyin tähän diiliin mutta annetaan Antonin vielä näyttää. Hyvät playoffit kuitenkin pelasi! Ei taida tulla sitten Rangersiin muita offensiivisiä pakkeja.

 

[Mr. Smith]

Vähän petyin tähän diiliin mutta annetaan Antonin vielä näyttää. Hyvät playoffit kuitenkin pelasi! Ei taida tulla sitten Rangersiin muita offensiivisiä pakkeja.

TSN näyttäisi tietävän sopparin olevan 3,4 miljoonan arvoinen eli 1,7 vuosittainen cap hit. Uskomattoman kovan sopimuksen sai Strålman, kun lähes tuplasi viime kauden palkkansa (900 000 dollaria). Ei ainakaan omaan silmään hänen pelaamisensa oikein missään vaiheessa runkosarjassa vakuuttanut, toki playoffeissa peli hivenen parani. Onhan Strålmanilla varaa parantaa näistä kahden viime kauden pisteistä (18 kumpanakin), joten jos pääsee tuonne 30+ pisteisiin niin ei tuo soppari sitten niin kovalta kuulosta.

Jännä nähdä Del Zoton tämän kesän sopparin arvo, kuten myös McDonaghin ja Sauerin jatkosopimusten arvot. Vaikka Del Zotto ja McDonagh ovat kokemattomampia kuin Strålman niin näytöt ovat paria koko luokkaa vakuuttavampia jo nyt. Kun nyt Strålman sai 1,7 niin MDZ:n ja McDonaghin sopimusten pitäisi melkein alkaa kolmosella vaikka olisikin lyhyt soppari kyseessä.

 

[Raymond Pearl]

No ei Selänne minusta käy esimerkkinä pelaajasta joka on kasvattanut oleellisesti pistesaldojaan päästyään huonosta joukkueesta hyvään.

Ei todellakaan. Selännehän on tehnyt uransa parhaan pistesaldon nimenomaan heikosti menestyneissä joukkueissa (Jets 132 p ja Mighty Ducks 109 p) ja heikoin pistesaldo syntyi nimenomaan Avalanchen tähtisikermässä (32 p), eikä menestystä hakeneen Sharksin vuosinakaan (54 p ja 64 p) jälki ollut oletetun tappavaa.

 

[Neloskenttä]

Ei todellakaan. Selännehän on tehnyt uransa parhaan pistesaldon nimenomaan heikosti menestyneissä joukkueissa (Jets 132 p ja Mighty Ducks 109 p) ja heikoin pistesaldo syntyi nimenomaan Avalanchen tähtisikermässä (32 p), eikä menestystä hakeneen Sharksin vuosinakaan (54 p ja 64 p) jälki ollut oletetun tappavaa.

Ihanko vakivissaan otat vertailuun Avalanchen ajan, jolloin kaikilla oli tiedossa jo, että Selänne pelaa polvi paskana.

 

[TaoTao]

Ei todellakaan. Selännehän on tehnyt uransa parhaan pistesaldon nimenomaan heikosti menestyneissä joukkueissa (Jets 132 p ja Mighty Ducks 109 p) ja heikoin pistesaldo syntyi nimenomaan Avalanchen tähtisikermässä (32 p), eikä menestystä hakeneen Sharksin vuosinakaan (54 p ja 64 p) jälki ollut oletetun tappavaa.

Tuo logiikka joukkueiden kovuudesta ei kuitenkaan ihan täysin toimi, sillä Winnipeg ja Anaheim menivät noilla kausilla pudotuspeleihin, kun taas San Jose ei mennyt jatkoon tuolla 64 pinnan kaudella.

Jos haetaan Teemun uralta oikeasti menestyneitä joukkueita, niin ne olisivat Anaheimin kaksi työsulun jälkeistä jengiä. Etenkin Stanley Cup -kaudella jengissä oli leveyttä hurjasti, mutta siellä se tervepolvinen Teemu painoi 94 pinnan kauden ja maalipörssin kolmoseksi.