Olipa kerran perintömökki meren rannalla. Pieni, punainen ja sauna siinä. Ja perhe piti siitä.
Aikaisemmin perhe oli käynyt lomilla vuokramökeissä viikko kerrallaan, kun oli pakko ja sitten matkustellut ulkomailla yms. Elämä oli kivaa.
Mutta sitten delasi lähisukulainen ja jätti jälkeensä mökin. Ja se kun oli "pientä remppaa vaativa". Eli koko kesän pitäisi sen kimpussa äheltää. Ja jättää kaikki muu mukava kesällä. Riippumatossa vain muu perhe.
Vaativa pikku kesämökin perhanainen. Pilasi koko kesän, siis perheenisän. Kun isän oletetaan olevan kiinnostunut mökkeilystä. Mikä tarkoittaa suomeksi, pienestä puuhastelusta.
Eipä isukki voinut sanoa perheelleen, että menkää pois tieltä ja poltetaan koko rotisko. Kun siinä on sitten sitä historiaa ja ajan patinaa. Seinät huokuvat historiaa: muuten sitä on inkvisitiokin. Espanjalainen.
Isukkia vaan ärsytti suunnattomasti mökkielämän kliseet. Oleilua jossain landella hyttysten syömänä, makkaransyöntiä, jonkun kälyisen saunan lämmittämistä polttopuilla (kun sähkökin on keksitty). Tai uimista jossakin jäätävän meren syleilyssä. Ja sitä, että ei ole käytössä 65 tuuman tv:tä, josta näkee taivaskanavat.
Ja se ruokailun taso. Mistään ei saa tilattua pizzaakaan, vaan keitellään perunoita, kun on ensin nekin pesty ja sitten jotain silliä päälle koko kesän.
Iskä toki myöntää, että viikon kärsii jossakin vuokramökissä, kun sitä ei elämänsä aikana tarvitse toista kertaa nähdä. Ja soutaa jotain surkeata paattia ja on olevinaan kivaa. Ja lapsi rakastaa kalastamista, mutta iskää ei kala nappaa. Ja juhannusyönä hytistään kokon ympärillä, vaikka selvästikin on kyse jostakin rituaalista, jolla ei ole mitään puhuttelevaa nykyaikaan.
Hyttyset sentään paistuvat kokon lämmössä. Ehkä se on sen salattu viisaus.
Mutta kun iskä nauttii paljon enemmän matkustelusta ja upeista maisemista ja hyvistä hotelleista kuin asettumisesta oikeasti asumaan jonnekin hevonkuuseen. Jossa mikään hygienian taso ei vastaa kaupunkielämää. Onhan mökillä esimerkiksi hyyskä, aitoutta! Jos haluaisi palata takaisin 1700-luvulle. Roomalaisetkin jo keksivät vesivessan.
Suomalaisilla on julmettu määrä mökkejä ja tarvetta enempäänkin, joten ottajia tälläkin rötisköllä olisi. Ja pölkyt maksaisivat siitä euron poikineen. Vaikka mantereella samainen mökkerö olisi hyyskän arvoinen.
Miten päästä mökistä eroon? Polttamalla, liian ilmeistä. Ukkosenjohdatin suoraan tupaan sytykkeiden viereen? Valitettavasti on vakuutettu, joten vakuutuspetos olisi ja häkki heiluisi. Ja olisihan se ilmeinen vaara naapureillekin.
Käärmeitä voisi toki kuskata kivijalan viereen, rottia ja hiiriä on helppo houkutella, kenties saisi mäyränkin pesimään. Karhu olisi lottovoitto, mutta vaikea kuskata mökille. Vieroittaa perhe mökistä, jättää se homehtumaan silleen. Käytännössä eläinmaailma ei onnistu. Perhe voisi päästä selville iskän puuhista.
Joten iskän on parasta kehitellä jokin sairaus mökkiin liittyen, iskias tai homeallergia. Ja kertoa perheelle, että iskä ei valitettavasti voi nauttia ihanasta mökistä. Iskä joutuu kärsimään kesän kotona, käy välillä terasseilla kavereiden kanssa ja sitten palaa tutun 65-tuumaisen eteen. Mutta iskä on tosi tosi tosi kateellinen teille perheenjäsenet!
Kun saatte nauttia ihanasta elämästä meren rannalla. Iskälle ainoa sopiva mökki olisi Amos Anderssonin ja sekin nykyajan mukavuuksin. Mutta tästä ei perhettä informoida.