Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kitsas appiukkoni rakensi viitisentoista vuotta sitten sinänsä miellyttävän ja kirkasvetisen järven rannalle mökin. Piti olla "oman näköinen", eli kunnon mökkihelvetti. Ei vesivessaa, ei juoksevaa vettä, ei sähköliittymää (!), ei saakeli mitään. Sähkö iltahartauden kuuntelua varten otetaan traktorinakusta, jota ladataan joko kotona tai sitten Bilteman aurinkokennosysteemillä (käytettynä ostettu ja ankarasti tingitty). Pihaan on jätetty ns. mukavuussyistä lehtipuuta eli jepikkoa, minkä ansiosta hyttyset viihtyvät tontilla erityisen hyvin. Viihtyisivät toki muutenkin riittävän hyvin.Olen kai vähän yli-urbaani ihminen, mutta sääsket, paarmat, muurahaiset jne. jne. yhdistettynä viemäröinnin puutteeseen ja Suomen kesän jatkuvaan vesisateeseen ei vaan jotenkin houkuttele. Eikö maaltapaon aiheuttama nostalgia ole jo vaipumassa suurten ikäluokkien myötä hautaan? Pian ihmisille tarjotaan lomamökkejä pienten rahasummien kera ja tuhannet pikku kojut mätänevät pitkin soisen maamme lukuisia sääskivesiä...
Kun appiukon lapsista yhdellä on jo hyvä mökki puolisonsa kanssa, toinen asuu ulkomailla, ja kolmas on naimisissa syntisen jumalankieltäjä-kääpiön kanssa, jonka perhekuntaa ei kiinnosta mökkihelvettiin joutuminen, ei seuraava sukupolvi ole näillä näkymin eikä ainakaan innosta vinkuen tahtomassa perintöään mökin muodossa. Tontilla on tietysti jokin arvo, mutta mökki itsessään on pieni, karu, epäviihtyisä, ja fasiliteetit ovat lähes 1800-luvulta. Tuollaisen "loma"kiinteistön myymiseen tarvitaan niin saakelin taitava kiinteistökaisa, ettei ole tosikaan.