Jollain kierolla tavalla "takaa-ajo-asetelma" sopii mulle elämässä ja urheilussa. Varsinkin kun ei ole TOP4-statusta ansaittu tekemisen tasolla.
Hyvä jännitys säilyy kun on tottunut Kerhon kannattajana jahtaamaan ja katsomaan paljon on matkaa sääleihin / pleijareihin. Jännitykseen saa hyvin mukaan pettymystä, riemua, ahdistusta, hekumaa ja kaikkea siltä väliltä.
Silkka dominanssihan olisi tylsää - elämässä ja urheilussa (joku tyhjä hymiö).
Ja kyllä, pelissä pitää olla yritystä, tunnetta ja tehoja.
Ja kyllä, pelaajien ja valmennuksen pitää olla päteviä ja kehityskelpoisia.
Ja kyllä, paikka pleijareissa pitää ansaita.
Ja ennenkaikkea, Kerholainen kulttuuri on kadoksissa ja murroksessa.
Jospa se sieltä vielä vahvalla yhteistyöllä ja vahvojen yksilöiden johtamana löytyisi!