Toisaalta lähtökohtaisena eroavaisuutena tuossa joukkueessa oli vahva sentteriosasto, joka nyt on aika suuri kysymysmerkki:
Ville Viitaluoma
Joonas Kemppainen
Ville Hämäläinen
ja loppukaudesta nelossentterinä Toni Häppölä
Viitaluoma oli tuolloin älyttömän kova ykkössentteri, Kemppainen läpimurtoa tekevä kakkossentteri ja Hämäläinen aivan takuuvarma ja pelityyliin loistavasti sopiva puolustava kolmossentteri, jonka Jokerit "kaappasi" kauden jälkeen. Häppölä puolestaan oli hyvin onnistunut, erittäin kokenut täsmähaku nelosen sentteriksi kauden loppupuolella.
Sen verran puuttua tähän kohtaan, että oliko nyt ihan näin. Jälkiviisaina voidaan todeta, että tuolla kaudella sentteristö onnistui kyllä, mutta kausiennakoissa ei kyllä oltu kovin positiivisia silloinkaan sentteristön riittävyydestä.
Hämäläinen oli kyssäri. Alla edelliseltä kaudelta olkapäävamman takia 11 peliä ja kiikaritehot.
Jussi Makkonen, joka teki hurjat tehot kaudella 08-09 oli lähtenyt ja jättänyt isot saappaat Viitaluomalle, joka puolestaan ekalla kerho-kaudellaan ei ihan kyllä vakuuttanut. 09-10 olikin sitten eri asia ja voidaankin puhua Viitaluoman läpimurrosta kelpo liigasenasta liigan eliitti-senttereiden klubiin.
Kemppainen oli puolestaan erittäin lupaava kahden suunnan kaveri, jonka vahvuudet olivat vielä puolustus- ja alivoimapelissä. Oltiin vielä vuosien päässä siitä, että hänestä kasvoi kansainväliselläkin tasolla mainetta niittänyt sentteri.
Tuossa kun sen ajan keskusteluita aikani kuluksi läpi pläräsin, niin Häppölänkään saapumista ei kyllä ihan purematta nielty kerho-leirissä.
Eli summa summarum. Tuonkin kauden sentteristön kanssa tarvittiin niin onnea, kasvutarinoita kuin toimiva pelityylikin, johon tuo nelikko sopi.
Kauteen lähdettäessä se ei kyllä ollut lähelläkään "hopeasentteristöä".