Helsingforce
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK ilman Ville Peltosta ja Tobias Salmelaista
Nyt kun runko on julkaistu ja joukkue on lähes valmis, on mielestäni aika alkaa sovittelemaan palasia ketjuihin ja puolustuspareihin. Salmelainen totesi että verkot ovat edelleen vesillä, että ehkä ennen elokuuta tulee vielä vahvistus, mutta melko valmiilta kokoonpano kuitenkin näyttäisi. Moni, itseni mukaanlukien, arvaa ja toivoo tuon puuttuvan palasen olevan pakki. Itse toivon sen olevan rightin puolen all-round, joka on hyvä syöttämään, avaamaan peliä ja laukomaan, mutta ei ehkä kuitenkaan Heiskasen tyylinen jalalla kiekkoa ylös tuova pelaaja vaan ennemmin varma, solidi mailalla puolustava puolustaja jolla kiekollisuutta ja pelinäkemystä. Olkoon hänen nimensä Herra X.
Aloitetaan kuitenkin hyökkäyksestä. Viime kaudella Vesalainen-Jääskä-Pakarinen löysi yhteiset kemiat ja homma skulasi todella hienosti Tappara-sarjaan saakka. Ilmeisesti Vesalaisella oli jokin loukkaantuminen (vai ymmärsinkö väärin?), Jääskälläkin oli loukkaantuminen ja oli poissa useammasta pudotuspelistä, eikä Pakarinenkaan muistaakseni aivan täydessä kunnossa ollut. Se että ketju ei enää loistanut Tapparaa vastaan tuskin siis johtuu siitä että limitit tuli vastaan ja vastus oli liian kova, vaan siitä että jokainen ketjun kolmesta osasesta olivat enemmän tai vähemmän rikki. Tätä ei siis mielestäni saa säädettyä paremmaksi laittamalla ketju uusiksi, korvaamalla joku toisella (Lue: Korvaamalla Jääskä Lehterällä!). Pitäisin ilman muuta ketjun täysin samanlaisena myös kaudelle 23-24.
Hirvonen - Koivistoinen - Nättinen ketju oli edelliseen verrattuna hyvin erilainen, keskushyökkääjistä lähtien. Jääskä on paljon liikkuva jokapaikan höylä, melko fyysinen ja puolustussuuntaan nöyrä. Koivistoinen on nopeasti kääntävä, suoraviivainen, ratkaisuhaluinen. Jos Jääskä hyötyy kun ympärillä on kokonaisvaltaisia taistelijoita, hyötyy Koivistoinen enemmän syöttötaitoisista pelaajista jotka eivät ole aivan niin suoraviivaisia kuin hän itse. Koivistoinen on kuitenkin umpisentteri eikä voi siis pelata Lehterän kanssa. Tähän täytyy siis saada peliätekivämmät laiturit Koivistoisen laidoille. Nättisen kanssa yhteispeli oli paikoin mykistävää, ja huomasi ettei Nättinen ole pelkkä sniper vaan hänellä on myös pelintekotaitoa ja hänellähän on sentteritausta junioreista. Hirvonen lähti Torontoon, ja minusta edelleen paras pelaaja korvaamaan hänen koukerot ja syötöt on Lev Tejsal. Tässä on vielä se erityisen sopiva aspekti, että Nättinen viihtyy leftinä oikeassa laidassa ja Teissala rightina hakeutuu vasemmalle. Näin he myös pystyvät ruokkimaan keskustaan vielä paremmin. Eli Teissala-Koivistoinen-Nättinen.
Kolmanteen ketjuun laittaisin siis Lehterän. Se ei tarkoita, että hänen ketjunsa saisi kolmanneksi eniten peliaikaa, tämä hyökkäys on niin täynnä taitoa ettei ketjujen numeroinnilla ole juuri väliä. Nyt mietin vain ja ainoastaan ketjujen kemioita. Tämä on se sama ehdotus, minkä toin esille jo helmikuussa, mutta kenties aika on tälle nyt kypsempi. Lehterä olisi tietenkin itsevaltias ykkösylivoimassa, ja saisi senkin kautta paljon peliaikaa, mutta tasakentällisin hänelle tulisi laitureiksi Kaskimäki, joka tulee lyömään läpi suuresti (15+14=29) tulevalla kaudella, sekä Halttunen (16+9=25). Lehterä tulee olemaan näille kahdelle tulevalle superstaralle enemmän kuin isähahmo, hän tulee olemaan myös isoveli, mentori, joogi, jeesus, alfauros ja se frendi jota ihannoidaan ja matkitaan. Aleksanteri ja Kasper palavat halusta rynnätä hallille heti herättyään, saadakseen oppia ja kehittyä Georgen rinnalla. Ja niin myös oppivat ja kehittyvät, ja heidän on oltava isossa roolissa ensi kaudella, ei rotaatiossa eikä nelosketjussa. Kaskimäki-Lehterä-Halttunen.
Nelosen tulee olla kiekollisempi kuin koskaan. Nyt mennään neljällä sylinterillä, ja nelosen tehtäväksi ei jää pelkkä shutdown rooli vaan pelin painaminen vaikka väkisin hyökkäyspäähän ja myös kiekkojen iskeminen sisään. Vasempaan laitaan on tyrkyllä Tallberg, tai mielummin jo Seppälä. Oikeaan laitaan Dykin sijaan Rask, joka on jo vuosia pelannut tuossa nelosketjun roolissa ruotsissa. Hänestä ei ole ylemmäs muuta kuin stunttaamaan loukkaantumisia. Ja keskelle Ikonen tai Väänänen. Tässäkin siis raakaa kilpailua, eikä neloseenkaan enää pääse "koska ei ihan mahtunut kolmoseen". Väänänen on pelannut todella hyvin, joskin viime kausi oli aavistuksen suvantovaihetta eikä kehitys enää jatkunut yhtä suurin harppauksin, mutta nyt täytyy taistella kynsin ja hampain paikasta kokoonpanossa. Joskin kyllä loukkaantumisilla hän sinne pääsee ensimmäisenä tai ilmankin loukkaantumisia Seppälän tilalle vasempaan laitaan. Jos Halttunen ei onnistu kolmosessa, voi myös Ikosen laittaa kolmosen oikeaan laitaan ja Väänäsen nelosen keskelle. Hyökkäyksessä on aivan järkyttävän paljon redundanssia, syvyyttä ja vaihtoehtoja. Tähän ei todellakaan mahdu enää mitään Leo Komarovia.
Vesalainen - Jääskä - Pakarinen
Teissala - Koivistoinen - Nättinen
Kaskimäki - Lehterä - Halttunen
Seppälä - Ikonen - Rask
Tallberg - Väänänen - Åsten
Laakso - Lundell - Uronen
YV1
Lehterä - Vesalainen - Jääskä - Pakarinen - Lepistö
YV2
Teissala - Koivistoinen - Nättinen - Ikonen - Salin/Sund
Puolustus ja maalivahdit sitten erillisessä viestissä.
Aloitetaan kuitenkin hyökkäyksestä. Viime kaudella Vesalainen-Jääskä-Pakarinen löysi yhteiset kemiat ja homma skulasi todella hienosti Tappara-sarjaan saakka. Ilmeisesti Vesalaisella oli jokin loukkaantuminen (vai ymmärsinkö väärin?), Jääskälläkin oli loukkaantuminen ja oli poissa useammasta pudotuspelistä, eikä Pakarinenkaan muistaakseni aivan täydessä kunnossa ollut. Se että ketju ei enää loistanut Tapparaa vastaan tuskin siis johtuu siitä että limitit tuli vastaan ja vastus oli liian kova, vaan siitä että jokainen ketjun kolmesta osasesta olivat enemmän tai vähemmän rikki. Tätä ei siis mielestäni saa säädettyä paremmaksi laittamalla ketju uusiksi, korvaamalla joku toisella (Lue: Korvaamalla Jääskä Lehterällä!). Pitäisin ilman muuta ketjun täysin samanlaisena myös kaudelle 23-24.
Hirvonen - Koivistoinen - Nättinen ketju oli edelliseen verrattuna hyvin erilainen, keskushyökkääjistä lähtien. Jääskä on paljon liikkuva jokapaikan höylä, melko fyysinen ja puolustussuuntaan nöyrä. Koivistoinen on nopeasti kääntävä, suoraviivainen, ratkaisuhaluinen. Jos Jääskä hyötyy kun ympärillä on kokonaisvaltaisia taistelijoita, hyötyy Koivistoinen enemmän syöttötaitoisista pelaajista jotka eivät ole aivan niin suoraviivaisia kuin hän itse. Koivistoinen on kuitenkin umpisentteri eikä voi siis pelata Lehterän kanssa. Tähän täytyy siis saada peliätekivämmät laiturit Koivistoisen laidoille. Nättisen kanssa yhteispeli oli paikoin mykistävää, ja huomasi ettei Nättinen ole pelkkä sniper vaan hänellä on myös pelintekotaitoa ja hänellähän on sentteritausta junioreista. Hirvonen lähti Torontoon, ja minusta edelleen paras pelaaja korvaamaan hänen koukerot ja syötöt on Lev Tejsal. Tässä on vielä se erityisen sopiva aspekti, että Nättinen viihtyy leftinä oikeassa laidassa ja Teissala rightina hakeutuu vasemmalle. Näin he myös pystyvät ruokkimaan keskustaan vielä paremmin. Eli Teissala-Koivistoinen-Nättinen.
Kolmanteen ketjuun laittaisin siis Lehterän. Se ei tarkoita, että hänen ketjunsa saisi kolmanneksi eniten peliaikaa, tämä hyökkäys on niin täynnä taitoa ettei ketjujen numeroinnilla ole juuri väliä. Nyt mietin vain ja ainoastaan ketjujen kemioita. Tämä on se sama ehdotus, minkä toin esille jo helmikuussa, mutta kenties aika on tälle nyt kypsempi. Lehterä olisi tietenkin itsevaltias ykkösylivoimassa, ja saisi senkin kautta paljon peliaikaa, mutta tasakentällisin hänelle tulisi laitureiksi Kaskimäki, joka tulee lyömään läpi suuresti (15+14=29) tulevalla kaudella, sekä Halttunen (16+9=25). Lehterä tulee olemaan näille kahdelle tulevalle superstaralle enemmän kuin isähahmo, hän tulee olemaan myös isoveli, mentori, joogi, jeesus, alfauros ja se frendi jota ihannoidaan ja matkitaan. Aleksanteri ja Kasper palavat halusta rynnätä hallille heti herättyään, saadakseen oppia ja kehittyä Georgen rinnalla. Ja niin myös oppivat ja kehittyvät, ja heidän on oltava isossa roolissa ensi kaudella, ei rotaatiossa eikä nelosketjussa. Kaskimäki-Lehterä-Halttunen.
Nelosen tulee olla kiekollisempi kuin koskaan. Nyt mennään neljällä sylinterillä, ja nelosen tehtäväksi ei jää pelkkä shutdown rooli vaan pelin painaminen vaikka väkisin hyökkäyspäähän ja myös kiekkojen iskeminen sisään. Vasempaan laitaan on tyrkyllä Tallberg, tai mielummin jo Seppälä. Oikeaan laitaan Dykin sijaan Rask, joka on jo vuosia pelannut tuossa nelosketjun roolissa ruotsissa. Hänestä ei ole ylemmäs muuta kuin stunttaamaan loukkaantumisia. Ja keskelle Ikonen tai Väänänen. Tässäkin siis raakaa kilpailua, eikä neloseenkaan enää pääse "koska ei ihan mahtunut kolmoseen". Väänänen on pelannut todella hyvin, joskin viime kausi oli aavistuksen suvantovaihetta eikä kehitys enää jatkunut yhtä suurin harppauksin, mutta nyt täytyy taistella kynsin ja hampain paikasta kokoonpanossa. Joskin kyllä loukkaantumisilla hän sinne pääsee ensimmäisenä tai ilmankin loukkaantumisia Seppälän tilalle vasempaan laitaan. Jos Halttunen ei onnistu kolmosessa, voi myös Ikosen laittaa kolmosen oikeaan laitaan ja Väänäsen nelosen keskelle. Hyökkäyksessä on aivan järkyttävän paljon redundanssia, syvyyttä ja vaihtoehtoja. Tähän ei todellakaan mahdu enää mitään Leo Komarovia.
Vesalainen - Jääskä - Pakarinen
Teissala - Koivistoinen - Nättinen
Kaskimäki - Lehterä - Halttunen
Seppälä - Ikonen - Rask
Tallberg - Väänänen - Åsten
Laakso - Lundell - Uronen
YV1
Lehterä - Vesalainen - Jääskä - Pakarinen - Lepistö
YV2
Teissala - Koivistoinen - Nättinen - Ikonen - Salin/Sund
Puolustus ja maalivahdit sitten erillisessä viestissä.
Viimeksi muokattu: