Vähän spekulointia
Puolustus
1. pari: Tommi Kovanen - Jyri Marttinen
Kovasesta odotetaan ensi kaudella alakerran kiekollista johtajaa. Ykköspakin pariksi laittaisin Marttisen, joka on tuttu pakkipari Kovaselle jo toissa kaudelta. Tämän kaksikon yhteispelin toimimisesta on näyttöjä, ja tuttu kiekollinen pakkipari saattaisi nostaa Marttisen takaisin toissakautiselle tasolle. Kovasen piste-ennätys liigasta on 25 pistettä, Marttisen 19. Kahdeksasta liigajoukkueesta löytyi viime kaudella kaksi tai useampi puolustaja, jotka tekivät 19 pistettä tai yli, eli Marttisen ja Kovasen aikaisempien kausien pistemäärät riittäisivät siihen, että he olisivat keskivertoliigajoukkueen mitat täyttävä ykköspakkipari.
2. pari: Jaako Niskavaara - Miika Huczkowski
Taitava, mutta riskialtis Niskavaara on mitä ilmeisimmin hankittu kiekolliseen rooliin, joten hänestä ei olisi nelosparissa hyötyä. Peliaikaa pitää siis antaa. Joukkueen paras puolustava puolustaja on Huczkowski, joten jos jostakusta on paikkaamaan Niskavaaran hasardeja, niin se on hän. Ja vastaavasti Huczkowskin varmuus omassa päässä antaisi Niskavaaralle vapaudet tehdä sitä mitä parhaiten osaa, eli tukea hyökkäyksiä.
3. pari: Juha Salmu - Eerikki Koivu
Salmusta minulla ei ole pelaajana kovinkaan selkeää mielikuvaa. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin suht kiekollinen pakki. Pienen kokonsa tähden raamikas Koivu olisi Salmulle hyvä pakkipari. Tosin pitää ottaa huomioon, että Koivun pistelukemat divarista ovat samaa luokkaa kuin Salmun, eli tässä parissa ei olisi selkeää kiekollinen-kiekoton-roolijakoa. Koivua lähtisin kokeilemaan myös ylivoimassa esimerkiksi kakkoskentän takana Huczkowskin paikalla. En tiedä onko Koivu pelannut divarissa koskaan maskimiehenä ylivoimassa, mutta tämä saattaisi myös olla kokeilun arvoinen juttu.
4. pari: Ilkka Vaarasuo - joku juniori
Vaarasuota en olisi valmis nostamaan nelosparia ylemmäs ainakaan viime kauden näytöillä. Vaikka potentiaalia ehkä löytyy, miinuslukema oli joukkueen pakeista huonoin, eikä Vaarasuosta muutenkaan jäänyt kovinkaan varmaa kuvaa kentällä. Hyvärinen tai Leppänen olisivat Forsbergiä kiekollisempina pakkeina sopivimmat pakkiparit Vaarasuolle, mutta nelosparista tuskin tulee kovin pysyvää, joten sille on ehkä turha uhrata enempää ajatuksia.
Hyökkäys
1. kenttä: Antti Virtanen - Jarkko Immonen tai joku muu ykkössentteri - Ossi Louhivaara / Carlo Grünn
Ykköskentän tutkaparia Virtanen-Immonen ei kannattane ainakaan ennen kautta hajottaa, joskin se olisi kauden aikana ihan suotavaa, jos yhteispeli ei jostain syystä kulje. Kolmanneksi lenkiksi ketjuun tarjoaisin potentiaalista nuorta laituria mieluummin kuin kokeneempaa kalustoa kuten aiemmin Uhlbäck oli. Tämä siksi, että ratkaisijoiden löytymistä omista reserveistä nähdäkseni auttaisi se, että pelipaikkoja olisi tarjolla myös tähtitason ketjukaverien kanssa. Alanen täyttäisi varmasti paikkansa tässä ketjussa, mutta laittamalla Immosen laidalle jonkun nuoremman pelaajan saatettaisiin saada aikaan samanlainen efekti kuin Pihlmanin kanssa aikoinaan.
Kolmanneksi pelaajaksi siis tarjoaisin lähinnä Louhivaaraa tai Grünniä. Molemmilla on kyllä ainekset läpimurtoon ja 30 pisteen kauteen, jos kaikki natsaa. Grünn on ollut tässä partaalla jo sen verran kauan, että ensi kausi on melkeinpä viimeinen mahdollisuus. Louhivaara olisi ehkä otollisempi pelaaja ketjuun hieman paremman puolustuspelinsä takia, mutta tämän kevään runkosarjan lopun kaltaisen maalivaihteen (kolme maalia runkosarjan neljässä viimeisessä pelissä) päälle saava Grünn olisi myös varteenotettava vaihtoehto. Miksei Mikkonenkin voisi sopia tähän, mutta silloin hyökkäyspelin pitäisi olla kyllä kehittynyt rutkasti viime kaudesta.
2. kenttä: ulkomaalainen hyökkääjä - Arsi Piispanen - Johannes Alanen
Kakkos- ja kolmoskenttien järjestyksen ratkaisee se, onko Piispanen vai Hytönen sopivampi kakkossentteri ensi kaudeksi. Paljon lisää voimaa saadessaan Piispanen voi olla kova tekijä jo ensi kaudella, mutta yksi kesä on ehkä liian lyhyt aika hankkia tarvittava vääntö näin isoon rooliin. Joka tapauksessa Piispasen laidalle laittaisin Alasen, joka kahden suunnan hyökkääjänä voisi paikata Arsin puutteita oman pään pelissä, sekä toiselle laidalle ulkomaalaisen hyökkääjän, joka toivottavasti vielä jostain löydetään. Pelinrakenteluun potentiaalia omaava Piispanen voisi olla hyvä ruokkija maalintekijälle toivottavasti jo ensi kaudella. Mutta jos huomattavaa kehitystä tästä kaudesta ei ole tapahtunut, kolmossentterin rooli voisi olla Piispaselle sopivampi ensi kaudella, jolloin tästä ketjusta tulisi kolmosketju.
3. kenttä: Jari Jääskeläinen - Juha-Pekka Hytönen - Carlo Grünn / Miikka Männikkö
Jääskeläisen ja Hytösen tutkaparia ei kannata hajottaa, ja Jääskeläinen on kiekollisesti vähän köykäinen kaveri kakkoskenttään, ellei sitten kehity ensi kaudella tällä osa-alueella. Tämä parivaljakko saa siis muodostaa kolmosketjun rungon. Kolmantena voi olla viime kaudellakin ketjussa esiintynyt Grünn tai jos Grünnin tehot eivät viimekautisesta nouse, Männikkö. Männikkö on pitkälti Grünnin tyylinen pelaaja, joten luulen hänen sopeutuvan tähän ketjuun yhtä hyvin kuin Grünninkin.
4. kenttä: Tuomas Mikkonen - Tero Koponen - Valtteri Tenkanen / Miikka Männikkö / Carlo Grünn
Nelossentterinä Koponen olisi omimmillaan, ja hänen laidalleen voisi sopia ainakin Mikkonen. Mitään erityistä syytä Mikkosen laittamiseen vasta nelosketjuun ei ole, paitsi että ylemmistä ketjuista ei löytynyt loogista pelipaikkaa. Nelosketjussa olisi kuitenkin Mikkosen ja Koposen myötä kokoa ja kykyä varmaan puolustuspeliin - tosin tämä rooli ei varmaankaan Mikkosen uran kannalta olisi paras ensi kaudella. Kolmantena voisi olla Grünn, jos maalinteko ei hänellä kulje ensi kaudellakaan, syvyyspelaajaksi alun perinkin hankittu Männikkö taitoa ja laukaisuvoimaa tuomassa tai sitten Tenkanen, jos paikat kestävät. Tenkasen nykyisestä tasosta minulla ei kuitenkaan rikkonaisen viime kauden jälkeen ole kunnollista käsitystä, joten en uskalla häntä korkeammalle sijoittaa.
Näiden ketjujen jälkeen reserviin jäisivät Tenkanen, Riska ja Virpiö sekä mahdolliset muualta tulevat lupaavat hyökkääjät, jotka mahtuvat vielä junnuihin. Näitä hankintoja toivottavasti nähdään, jotta kilpailua pelipaikoista saadaan aikaan ja junioreista voi nostaa pelaajia tulevinakin vuosina.
Ei tämä nyt niin kauhean huonolta näytä, mutta vähän kapean tuntuinen tuo materiaali on edelleen. Olisi kuitenkin hyvä, että pelaajia olisi vara pistää pois joukkueesta jos pelit eivät kulje (kuten Kinos viime kaudella) tai että loukkaantumiset eivät heti toisi ongelmia kokoonpanoon. Toisaalta ongelma lienee enemmän laadullinen kuin määrällinen ainakin näin nimilistaa katsottuna, eli neloskentän junnuja löytyy kyllä kokoonpanoon, mutta jonkun ratkaisijan loukkaantuessa paikkaajan löytäminen voi olla ongelmallista. Pakko vain toivoa, että Alatalo onnistuisi taas nostamaan jonkun lupauksen avainpelaajaksi ja siten parantaisi tilannetta.