Mitä valmennukseen tulee, on pakko jälleen kerran todeta, että annetaan äijille nyt vielä vähän lisää aikaa. Mä en oikeasti jaksa uskoa siihen, että Kanadan papoilta puuttuisi auktoriteettia tai ammattitaitoa ja että olisivat täällä vain keräämässä helpot rahat. Ongelmia joukkueella on yllin kyllin, mutta mulla on vahva usko siihen, että tästä noustaan vielä. Eikä siellä kaikki ole tasoaan laskenut, päinvastoin. Esim. Turunen, Laakso, Jouhkimainen, Lennu ja Fagu ovat kaikki nousseet pykälän ylöspäin. Sitten on esim. Järvinen, Porthen ja Salonen, jotka eivät toistaiseksi ole juurikaan kehittyneet, vaan enemmänkin pitäneet tasonsa, mutta vielä on kauttakin jäljellä.
Nyt näyttää siltä, että joukkueessa on kaksi vapaamatkustajaa ylitse muiden: Jere Karalahti ja Kimmo Kuhta. Heistä paistaa läpi runkosarjan "pakkopullamaisuus" ja katseet ovat jo keväässä. Toinen on joukkueen entinen kapteeni, toinen nykyinen! Riippumatta valmentajien "epäpätevyydestä" näiden kahden jannun pitäisi olla joukkueen kivijalka. Heidän otteissaan valmennuksen surkeus tulisi näkyä kaikkein vähiten. Jereltä ja Kibeltä löytyy kokemusta ja taitoa, joista kummastakaan ei toistaiseksi IFK- fani ole saanut nauttia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Väitän, että mikäli Kuhta ja Karalahti pelaisivat sillä tasolla, jota heiltä on lupa odottaa, valmennuksen puusilmäisyydestä ei edes keskusteltaisi. Jos Kibe tekisi maalin edes 30%:sta todellisista paikoistaan, IFK:n peli olisi ihan eri uomissa ja voittoja enemmän plakkarissa. Jos Jere pelaisi omalla tasollaan, häntä ei kierrettäisi vastustajan toimesta lukemattomia kertoja joka ottelussa ja omassa päässä kolisisi vähemmän.
Valmennuksen pelikirjalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Kimmo Kuhta ampuu metrikaupalla vapaasta paikasta ohi maalin. Paikkoja syntyy, mutta viimeistely tökkii. Kuitenkin 2-kenttä saa aikaiseksi sekä paikkoja että osumia. Toisaalta, tässä ketjussa ei vapaamatkustajia ole yhtään ja kemiat toimii muutenkin. Laakkosen tehtävä ei ole pelata kovaa, kuten ei myöskään Kuhdan. Se ero kuitenkin on, että Laakkonen yrittää, liikkuu, liikkuu, liikkuu ja liikkuu. Kiben liike on ihan kadoksissa ja paikoissa mies jäätyy.
Ykkösessä Lennu on ottanut täysin Kibelle pedatun paikan. Lennu tekee niitä maaleja, joita Kibeltä on odotettu. Sen lisäksi Lennu osaa ja jaksaa pelata kovaa. Lennu jättää harvoin pelaamista kesken ja laittaa itsensä aina likoon. Guollan ja Lennun peli natsaa paljon paremmin yhteen kuin esim. Kiben ja Guollan tai Kiben ja Lennun. Nyt herää kysymys, että kenessäköhän mahtaa olla suurin syy? Uskallan väittää, että Kiben takia myös Guollan peli on ihan sekaisin.
Minä haluan luopua itsestäänselvistä pelipaikoista ylimmässä ketjussa. Jokaisen tulee ansaita paikkansa pelaamalla, ei vanhoilla meriiteillä. Nyt ykkösessä on eräs herrasmies (joka uskokaa tai älkää on yksi suurista suosikeistani), jonka paikkaa ketjussa ei oikeastaan pysty perustelemaan millään muulla tavalla kuin suurella odotusarvolla. Ja kyllähän tässä on jo odoteltukin. Ja tiedän, tiedän, Kibellä on koossa ihan ok pisteet. Kohtuullisista pisteistä huolimatta, jotain miehen pelistä uupuu pahasti.
Valmennuksen tehtävänä on toki repiä pelaajista irti kaikki mahdollinen potentiaali. Miksi Kibestä ei sitä saada irti? Mitä valmennus tekee väärin? Miksi esim. Lennulla riittää yritystä ja tsemppiä, mutta Kibellä ei? Miksi Lennu tekee paikasta maalin, mutta Kibe ei? Saako Lennu lisäpotkua muiden onnistumisista, mutta Kibe ei? Vai vaikuttaako Lennu tsemppiin kenties se, että jos peli ei kulje pidemmän päälle, korvaaja löytyy alemmista ketjuista?
Jere Karalahteen ja Kimmo Kuhtaanko kulminoituu valmennuksemme pätevyys? Jos näillä kahdella on varaa perseillä, on sitä myös muilla. Helposti.