Itse hyppään SaiPan bandwagoniin.
Istahdan Kisapuiston parkkipaikalle kevätaurinkoon rapistumaan unohtuneeseen Saimaan Pallon bussiin.
Aina ei tarvitse olla voittajien puolella.
Navakka tuulenpuuska nappaa viimesyksyiset lehdet mukaansa ja heittää ne parkkipaikan
asfalttipintaa raapien hallin seinää vasten.
Jo muinaiset mesopotamialaiset käyttivät asfalttia tehdäkseen temppelikylpylöistä ja vesitankeista tiiviitä, mietin katsellessani ketun kiireistä ravia parkkipaikan poikki.
Toivon SaiPalle kovia vahvistuksia, onnistunutta harjoittelua ja suuria nuorten pelaajien kehitysaskeleita.
Yritän summonoida nimimerkin
@FASlapsi paikalle, mutta yhteys henkimaailmaan pätkii. Taitaa tulla pakkasyö.
On vain puuskittainen tuuli, laskeva aurinko ja autioituva Kisapuiston jäähallin parkkipaikka.