Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Aivan ensiksi isot kiitokset edellisestä otteluketjusta, toivottavasti pysytään tuolla linjalla. Siispä nyt laadukasta kommenttia peliin, koska alustus ei tule pääsemään edes kohtuullisen matkan päähän edellisestä.
Lähteäkseni purkamaan tilannetta Lukon tämän kevään teemasta, en enää usko. Pelkään tosin. Pelaajisto varmasti "uskoo", mutta uskooko se ihan oikeasti enää omiin mahdollisuuksiinsa. Viime vuonnahan usko loppui kolmannessa pelissä, kun se nyt on riittänyt jo neljän ottelun ajan.
Tapparan ei pitäisi sortua samanlaiseen kävelyyn, kuin Pelicans-sarjan 5. pelissä, mutta mikään ei puhu sen puolesta, että sellaiselta hampaattomuudelta varmasti vältyttäisiin. Nieminen puhuu haastattelussa, kuinka joukkue ei luule mitään. Todellisuudessa tuossa joukkueessa on edelleen noita "luulottomia" varsin vähän. Haapala, Jormakka, Malinen, Kaksonen, Kuusela, Saravo, Larsson ja Kankaanperä voidaan laittaa puhtaasti tuohon kategoriaan. Pikapuoliin siellä pitäisi olla kaikkien, muuten tullee nuha.
Pelillisestihän Lukko on lähtenyt kusipäisesti ajamaan maalin takaa Tappara-pakkeja ylös. Tämä on toiminut lähinnä otteluiden aluissa, joiden jälkeen Tappara on joka kerta saanut avauspelinsä toimimaan paremmin, ja Lukko-hyökkääjä on jäänyt tilanteen ulkopuolelle. Toinen asia, missä Lukko edelleen ampuu itseään jalkaan, on tuo yltiöpäinen taklaaminen. Onhan se toki vähän rauhoittunut, kun ei kukaan tapparalainen ole noista lähtenyt provosoitumaan. Silti tuo on aika lailla avaimet käteen -taktiikka Tapparan kaltaista, pelin kautta tunnetta hakevaa, joukkuetta vastaan. Viime vuonna olisi toki ollut kova temppu, silloin Lukko tyytyi katselemaan.
Oma näkemykseni on, että Lukko voi haastaa Tapparan karvaamalla selkeästi kahdella, muttei maalin takaa ja/tai tukkimalla oman sinisen. Tappara on kuitenkin edelleen vaikeuksissa alueelletuonnin/päätykiekkojen ajoituksen kanssa. Jos provosoida halutaan, niin sitten tätä jatkuvaa vihellyksen jälkeen naputtamista ja tökkimistä, siitä tuntuvat isot miehet hermostuvan.
Toiveena on kuitenkin, että Lukko jatkaa samalla tyylillä ja TikkasHarri ystävineen tarjoaa riittävät mahdollisuudet voittoon. Tappiokaan ei olisi tässä kohtaa maailmanloppu, saataisiinpahan Baileys mukaan finaaleihin. Ja Palomäen Opa voisi juhlistaa merkkipäiväänsä sitten vaikka huomenna parin maalin muodossa.
Lähteäkseni purkamaan tilannetta Lukon tämän kevään teemasta, en enää usko. Pelkään tosin. Pelaajisto varmasti "uskoo", mutta uskooko se ihan oikeasti enää omiin mahdollisuuksiinsa. Viime vuonnahan usko loppui kolmannessa pelissä, kun se nyt on riittänyt jo neljän ottelun ajan.
Tapparan ei pitäisi sortua samanlaiseen kävelyyn, kuin Pelicans-sarjan 5. pelissä, mutta mikään ei puhu sen puolesta, että sellaiselta hampaattomuudelta varmasti vältyttäisiin. Nieminen puhuu haastattelussa, kuinka joukkue ei luule mitään. Todellisuudessa tuossa joukkueessa on edelleen noita "luulottomia" varsin vähän. Haapala, Jormakka, Malinen, Kaksonen, Kuusela, Saravo, Larsson ja Kankaanperä voidaan laittaa puhtaasti tuohon kategoriaan. Pikapuoliin siellä pitäisi olla kaikkien, muuten tullee nuha.
Pelillisestihän Lukko on lähtenyt kusipäisesti ajamaan maalin takaa Tappara-pakkeja ylös. Tämä on toiminut lähinnä otteluiden aluissa, joiden jälkeen Tappara on joka kerta saanut avauspelinsä toimimaan paremmin, ja Lukko-hyökkääjä on jäänyt tilanteen ulkopuolelle. Toinen asia, missä Lukko edelleen ampuu itseään jalkaan, on tuo yltiöpäinen taklaaminen. Onhan se toki vähän rauhoittunut, kun ei kukaan tapparalainen ole noista lähtenyt provosoitumaan. Silti tuo on aika lailla avaimet käteen -taktiikka Tapparan kaltaista, pelin kautta tunnetta hakevaa, joukkuetta vastaan. Viime vuonna olisi toki ollut kova temppu, silloin Lukko tyytyi katselemaan.
Oma näkemykseni on, että Lukko voi haastaa Tapparan karvaamalla selkeästi kahdella, muttei maalin takaa ja/tai tukkimalla oman sinisen. Tappara on kuitenkin edelleen vaikeuksissa alueelletuonnin/päätykiekkojen ajoituksen kanssa. Jos provosoida halutaan, niin sitten tätä jatkuvaa vihellyksen jälkeen naputtamista ja tökkimistä, siitä tuntuvat isot miehet hermostuvan.
Toiveena on kuitenkin, että Lukko jatkaa samalla tyylillä ja TikkasHarri ystävineen tarjoaa riittävät mahdollisuudet voittoon. Tappiokaan ei olisi tässä kohtaa maailmanloppu, saataisiinpahan Baileys mukaan finaaleihin. Ja Palomäen Opa voisi juhlistaa merkkipäiväänsä sitten vaikka huomenna parin maalin muodossa.