Keskiviikkona mennään taas ja kyllä tuo maanantain peli antoi jo Tapparan joukkueellekin hyvää uskoa ja näkemystä siihen, että mitä keinoja Pelicansin voittamiseksi kannattaa hyödyntää. Toivon todellakin, että se oikein äärinihilistinen Tappara, mitä Lahdessa lauantaina nähtiin, olisi ollut vain joku yksittäinen hairahdus. Olkoon se Lahden kaukalo sitten lyhyempi kuin Hakametsässä, mutta aktiivisemmalla paineella Tappara saa luotua Pelicansin puolustukseen kiirettä, mikä taas edesauttaa kaikin tavoin Tapparan tekemistä. Pelicans ei saa tällöin luotua tilanteita haluamallaan nopeudella eikä heidän pelinopeutensa pysty riittävästi iskemään Tapparan vastassa olevaa puolustusta rikki. Parhaimpana osoituksena tästä saadaan sitten niitä riistonpaikkoja, kun Pelsun pakkien avauksissa tulee hätä ja syöttöjä tulee hasardina karvaaville Tappara-pelaajille.
Ylipäätään tuo riistopelaaminen ja nopeat käännöt ovat Tapparalla niin timmiä tavaraa, että niitä pitäisi oikeasti pyrkiä hyödyntämään aktiivisemman paineen kautta pelistä toiseen. Niihin vastustajan on vain niin vaikea varautua, kun niitä vaan tuppaa tulemaan eikä vastustaja niitä osaa ennustaa, että menetetäänpä nyt tässä hyökkäykseenlähdössä kiekko. Tällä osa-alueella olisi Järvisen kentälläkin se erityinen iskunpaikkansa, koska noissa käännöissä särkänniemeläiset ovat aivan priimaa ja esimerkkejä tästä nähtiin maanantaina ensimmäisen erän riistoissa, joista saivat aikaan tosi vaarallisia paikkoja.
Jos Tappara sitten alkaa saman kyttäilyn kuin lauantaina, laskee trappinsa keskialueelle ja antaa näin Pelicansille tilaa ja syöttösuuntia puolustusalueelta lähdettäessä, ei Tappara omaa iltaansa ainakaan helpota. Pelicans saa tällöin liikaa vaihtoehtoja ja kyllä se äärimmilleen vedetty puolustaminen hyökkäyksen kustannuksella Tapparaltakin vie sitä omaa flowta, peliotetta ja tunnetta pois. Siinä tulee silloin juuri semmoisia perseilyjä niissä harvoissa paikoissa, että vedellään minne sattuu, jos vetoa ylipäätään saadaan edes aikaiseksi. Ajattelu saa silloin liikaa valtaa, ja peli menee väkinäiseksi eivätkä ratkaisut tule automaationa, kun ei ole sitä flowta pelissä tarpeeksi. Tapparan on mielestäni pakko olla lauantaita aloitteellisempi ja pelinopeus pitäisi pystyä säilyttämään vähintään maanantain tasolla. Ihan perusjutut, syötöt liikkeeseen ja jos se päätykiekko on heitettävä, niin kamppailuvalmius pitää olla terävää. Siinä toki auttaa maanantaiksi parantunut liikenopeuskin.
Mielenkiintoinen on tietysti tuo Tapparan kokoonpanokin, onko Niemisen "kahden päivän krapula" peräkkäisistä peleistä jo riittävästi hellittänyt ja raivataanko jopa Sawadalle tilaa? Haapala pelasi maanantaina kyllä niin timanttisen pelin, että vaikea olisi häntä tiputtaa. Pelikuntoista Voutilaista ei minkään muun kuin vastustajan edun nimissä pudoteta kokoonpanosta, joten Kaksonen siinä sitten ensimmäisenä on jonossa katsomoon, jos vaihdoksia ilman loukkaantuneita on tiedossa.
Ylipäätään tuo riistopelaaminen ja nopeat käännöt ovat Tapparalla niin timmiä tavaraa, että niitä pitäisi oikeasti pyrkiä hyödyntämään aktiivisemman paineen kautta pelistä toiseen. Niihin vastustajan on vain niin vaikea varautua, kun niitä vaan tuppaa tulemaan eikä vastustaja niitä osaa ennustaa, että menetetäänpä nyt tässä hyökkäykseenlähdössä kiekko. Tällä osa-alueella olisi Järvisen kentälläkin se erityinen iskunpaikkansa, koska noissa käännöissä särkänniemeläiset ovat aivan priimaa ja esimerkkejä tästä nähtiin maanantaina ensimmäisen erän riistoissa, joista saivat aikaan tosi vaarallisia paikkoja.
Jos Tappara sitten alkaa saman kyttäilyn kuin lauantaina, laskee trappinsa keskialueelle ja antaa näin Pelicansille tilaa ja syöttösuuntia puolustusalueelta lähdettäessä, ei Tappara omaa iltaansa ainakaan helpota. Pelicans saa tällöin liikaa vaihtoehtoja ja kyllä se äärimmilleen vedetty puolustaminen hyökkäyksen kustannuksella Tapparaltakin vie sitä omaa flowta, peliotetta ja tunnetta pois. Siinä tulee silloin juuri semmoisia perseilyjä niissä harvoissa paikoissa, että vedellään minne sattuu, jos vetoa ylipäätään saadaan edes aikaiseksi. Ajattelu saa silloin liikaa valtaa, ja peli menee väkinäiseksi eivätkä ratkaisut tule automaationa, kun ei ole sitä flowta pelissä tarpeeksi. Tapparan on mielestäni pakko olla lauantaita aloitteellisempi ja pelinopeus pitäisi pystyä säilyttämään vähintään maanantain tasolla. Ihan perusjutut, syötöt liikkeeseen ja jos se päätykiekko on heitettävä, niin kamppailuvalmius pitää olla terävää. Siinä toki auttaa maanantaiksi parantunut liikenopeuskin.
Mielenkiintoinen on tietysti tuo Tapparan kokoonpanokin, onko Niemisen "kahden päivän krapula" peräkkäisistä peleistä jo riittävästi hellittänyt ja raivataanko jopa Sawadalle tilaa? Haapala pelasi maanantaina kyllä niin timanttisen pelin, että vaikea olisi häntä tiputtaa. Pelikuntoista Voutilaista ei minkään muun kuin vastustajan edun nimissä pudoteta kokoonpanosta, joten Kaksonen siinä sitten ensimmäisenä on jonossa katsomoon, jos vaihdoksia ilman loukkaantuneita on tiedossa.