Kävin katsomassa sivustaseuraajan ominaisuudessa ottelun ja tässä joitakin hajahuomioita puolueettomin silmin tarkasteltuna. Toivottavasti kaikki eivät ole tulleet jo esille.
Kuokkanen oli todella hyvä. Pomputteli tosin ripareita, mutta niistäkin ison osan muualle kuin suoraan maalinedustalle. 50 torjuntaa on paljon ja tähtien arpojat eivät onnistuneet tehtävässään. Mielestäni Kuokkanen oli ottelun paras pelaaja. Torjuntojen seassa oli muutamia todella jäätäviä koppeja ja kolmannessa erässä nähtiin useita ns. gamesavereita.
Muista TPS:n värejä kantaneista pelaajista silmiin pisti Kiprusoff. Miehelle ei tainnut tulla vielä tässäkään ottelussa hiki ja kaikenkaikkiaan esiintyminen oli varsin Kiprusoffilaista, eli eleettömän varmaa peliä. Yritin seurata erityisellä tarkkaavaisuudella herran otteita ja omaan silmään ei sattunut yhtään virhettä tai harhasyöttöä. Kaikki syötöt ja avaukset napsahtelivat kiitettävästi nuorten pelikavereiden lapoihin. Kruununa illalle oli tietysti 0-2-maaliin johtanut rauhallinen pitkä nousu, joka päättyi hienoon syöttöön hyökkääjälle.
TPS:n toisen erän puolivälin jälkeen pelaama ylivoima oli myöskin hieno. Hyökkääjät vaihtoivat nätisti paikkaa ja sillä kerralla nähtiin jotakin aivan muuta kuin perinteistä takakolmio muunnelmaa. Tosin maali jäi uupumaan.
JYP-pelaajista edukseen esiintyi tietenkin Immonen. Aloitukset jäivät mustapaidoille hänen toimestaan lähes poikkeuksetta. Lisäksi hyökkäypäässä allekirjoittanutta ihastutti hänen ja Virtasen hieno kyky rauhoittaa peli hyvinkin pienessä tilassa ja turkulaisten ahdistellessa. Aiemmin pidin Pihlmania kolmikosta aivottomimpana kouhottajana, mutta hänkin on saanut otteisiinsa kokolailla varmuutta.
Turkulaisten kultakypärä on muuten nopea.
Wallinheimon nivuset tai polvet taitavat vedellä viimeisiään. Osa näkemästäni tosin saattaa mennä perinteisen show:n piikkiin, mutta aika nipun varsin verkkaisia ja vaikeannäköisiä jäästänousuja näin. Jos joillekin JYPiläiselle pitäisi pyyhkeitä jakaa, kohdistaisin ne puolustuspään suuntaan. Vaikkakaan kannattamani joukkueen materiaali ei huimaa, en silti ole yhtään kateellinen jyväskyläläisten ykkös?ylivoimapari Kaijomaa-Mäntymaalle. Niskavaara tuntuu olevan aika yössä ja tämä näkyi mm. kotiyleisön pilkkahuudoissa ja Jaakon omana tuskaisena mailanpaiskimisena kolmannen erän lopussa. Salmu puolestaan mokasi pelin ratkaisseessa osumassa aikalailla. Aikansa kiekkoa pomputeltuaan ja hutkittuaan vierashyökkääjä nappasi kiekon ja sai Salmun näyttämään hitaalta pujottelukepiltä(Onko niitä nopeitakin?)
Viihdyin. Pelissä nähtiin muutamia hienoja hyökkäyksiä ja The Kolmikon kulmapeliä oli mukava seurata. Tosin Hippoksen reaktiot jonkun turkulaisen osuessa kultapoika Immosen kanssa metrin sisälle olivat jälleen kerran naurettavia. Jääkiekko on kontaktipeli. Joka kerta kun joku koskee Immoseen, syntyy ainakin minua kyrpivä huuto kohdistuen tuomariin, ilkeään vastustajaan ja varmaan Jumalaankin. No, ymmärtäähän tuon.
Kuokkanen oli todella hyvä. Pomputteli tosin ripareita, mutta niistäkin ison osan muualle kuin suoraan maalinedustalle. 50 torjuntaa on paljon ja tähtien arpojat eivät onnistuneet tehtävässään. Mielestäni Kuokkanen oli ottelun paras pelaaja. Torjuntojen seassa oli muutamia todella jäätäviä koppeja ja kolmannessa erässä nähtiin useita ns. gamesavereita.
Muista TPS:n värejä kantaneista pelaajista silmiin pisti Kiprusoff. Miehelle ei tainnut tulla vielä tässäkään ottelussa hiki ja kaikenkaikkiaan esiintyminen oli varsin Kiprusoffilaista, eli eleettömän varmaa peliä. Yritin seurata erityisellä tarkkaavaisuudella herran otteita ja omaan silmään ei sattunut yhtään virhettä tai harhasyöttöä. Kaikki syötöt ja avaukset napsahtelivat kiitettävästi nuorten pelikavereiden lapoihin. Kruununa illalle oli tietysti 0-2-maaliin johtanut rauhallinen pitkä nousu, joka päättyi hienoon syöttöön hyökkääjälle.
TPS:n toisen erän puolivälin jälkeen pelaama ylivoima oli myöskin hieno. Hyökkääjät vaihtoivat nätisti paikkaa ja sillä kerralla nähtiin jotakin aivan muuta kuin perinteistä takakolmio muunnelmaa. Tosin maali jäi uupumaan.
JYP-pelaajista edukseen esiintyi tietenkin Immonen. Aloitukset jäivät mustapaidoille hänen toimestaan lähes poikkeuksetta. Lisäksi hyökkäypäässä allekirjoittanutta ihastutti hänen ja Virtasen hieno kyky rauhoittaa peli hyvinkin pienessä tilassa ja turkulaisten ahdistellessa. Aiemmin pidin Pihlmania kolmikosta aivottomimpana kouhottajana, mutta hänkin on saanut otteisiinsa kokolailla varmuutta.
Turkulaisten kultakypärä on muuten nopea.
Wallinheimon nivuset tai polvet taitavat vedellä viimeisiään. Osa näkemästäni tosin saattaa mennä perinteisen show:n piikkiin, mutta aika nipun varsin verkkaisia ja vaikeannäköisiä jäästänousuja näin. Jos joillekin JYPiläiselle pitäisi pyyhkeitä jakaa, kohdistaisin ne puolustuspään suuntaan. Vaikkakaan kannattamani joukkueen materiaali ei huimaa, en silti ole yhtään kateellinen jyväskyläläisten ykkös?ylivoimapari Kaijomaa-Mäntymaalle. Niskavaara tuntuu olevan aika yössä ja tämä näkyi mm. kotiyleisön pilkkahuudoissa ja Jaakon omana tuskaisena mailanpaiskimisena kolmannen erän lopussa. Salmu puolestaan mokasi pelin ratkaisseessa osumassa aikalailla. Aikansa kiekkoa pomputeltuaan ja hutkittuaan vierashyökkääjä nappasi kiekon ja sai Salmun näyttämään hitaalta pujottelukepiltä(Onko niitä nopeitakin?)
Viihdyin. Pelissä nähtiin muutamia hienoja hyökkäyksiä ja The Kolmikon kulmapeliä oli mukava seurata. Tosin Hippoksen reaktiot jonkun turkulaisen osuessa kultapoika Immosen kanssa metrin sisälle olivat jälleen kerran naurettavia. Jääkiekko on kontaktipeli. Joka kerta kun joku koskee Immoseen, syntyy ainakin minua kyrpivä huuto kohdistuen tuomariin, ilkeään vastustajaan ja varmaan Jumalaankin. No, ymmärtäähän tuon.