Sihvonen - Heino -akseli nelosessa on arvokkaampi kuin mitä heidän pistemääränsä kertovat ja jos tuo bay22:n ketjusommitelma toteutuu, on teillä kyllä aika mukava kolmosketjukin.
Sanoisin ennemmin, että akseli Heino-Pöyhönen on paljon arvokkaampi kuin pistemääränsä kertovat. Sihvonenkin olisi, mutta harjoituspelien perusteella valmennuksen vaihtuminen on tuonut miehen peliin takaisin temppuja, jotka eivät ole positiivista hullunrohkeutta vaan typeryyttä.
Noh, noh. Tason lasku on katsojan silmässä. Osaajat, menestyjät ja supertähdet nousevat aina esiin massasta. Välillä joukkoon osuu huteja, välillä scoutit osuvat oikeaan. Mua on hivenen huvittanut tämä suomalaisen juniorikiekon tasonmittaaminen, nää jutut menee hiukka samaan tyyliin kuin biorytmit. Tulee hyviä vuosia ja tulee huonoja vuosia. En osaa pitää huolestuttavana sitä, jos parina vuonna NHL-draftissa on suomalaisittain hiljaista. Askel taakse ja ison kuvan arviointia, please. Big picture, you know.
Iso kuva on se, että jos talviolympialaiset pelattaisiin vuonna 2012, Suomen hyökkäysketjuissa ei todennäköisesti olisi Mikko Koivun lisäksi pelaajia, jotka mahtuisivat vahvan tai keskivahvan NHL-joukkueen ykkösketjuun. Näistäkin hyökkääjistä johtohahmot Koivu ja Filppula ovat prototyyppejä: profiililtaan melko tylsiä, miehiä jotka hyvin harvoin näkyvät missään hehkutuskoosteissa. Vertailuksi voi katsoa vaikka Ruotsilta Sedinejä (Canucks piti heidän sopimuksiaan tärkeämpinä hoidettavina kuin ykkösvahti Luongon) tai Henrik Zetterbergiä, viime vuoden Conn Smythe -voittajaa ja The Hockey Newsin top 10 ranking -pelaajaa koko liigasta. Ja sitten on nuorempi polvi, josta Nicklas Bäckström on jo parikymppisenä osoittanut ilmiömäistä taituruutta yhdessä NHL:n pelätyimmistä ketjuista, kun samaan aikaan Filppula kipuaa 25(!)-vuotiaana Red Wingsin hierarkiassa kolmosketjusta ylöspäin. Tänä vuonna draftatun ruotsalaisen superikäluokan junnuista ainakin muutamista varmasti tulee NHL-jyriä
Kanadaa, USA:a ja Venäjää tuskin tarvitsee tässä yhteydessä mainitakaan. (Suomen onneksi mainittakoon se, että Tshekillä ja Slovakialla ei mene juurikaan sen paremmin, tosin sieltä poimittavat harvat lahjakkuudet ovatkin sitten yleensä vähän valovoimaisempia tapauksia.)
Se, miten sattuu reilun viikon kestävässä turnauksessa menestymään, on minusta aika toisarvoista verrattuna siihen, millaisia pelaajatyyppejä ja tähtiä Suomi maailmalle takoo. That's big picture.
Jos nyt Pelicansiin palataan, niin Juhamatti Aaltosessa Lahteen saatiin sellainen pelaaja, joka ei ole tylsä nykysuomalaisesta muotista valettu tyyppi. Itse asiassa Aaltonen muistuttaa hyvin paljon nykyvenäläistä pelaajatyyppiä, kun itänaapurissa on saatu kikkailutaidon lisäksi luisteluvoima ja fysiikka kuntoon. Ja se on hyvä juttu se. Odotellaan sitten myös venäläistyyppisiä ailahteluja...
EDIT: Alkuperäiseen keskusteluaiheeseen vielä sen verran, että SM-liigan taso ei ole erityisen mainittavasti laskenut, koska pirun hyviä pelaajia tänne riittää edelleen. Nyt vaan kilpailevat liigat vievät ne kaikki kovimmat ja kiinnostavimmat tyypit.
