Tänne ketjuun jokainen voi jokainen käydä purkamassa tuntonsa päättyneestä kaudesta.
Täytyy sanoa, että onneksi tämä kausi on nyt ohi. Todella negatiivinen kausi kaikin puolin. CHL oli Kärppien osalta täysi floppi, pelitapaa ja asennetta ei löytynyt koko kaudella, case Granlund, playoffit päätettiin 11 ottelun putkeen, joissa kaikissa annettin vastustajalle avausmaali ja pisteeksi iin päälle finaalisarjassa pelkkä sivustakatsojan rooli, vaikka kentällä oltiinkin.
No mihin asioihin tämä kausi sitten tiivistyy. Koko SM-Liigaa ajatellen kausi oli tietenkin ennätystasainen, mutta mistä se kertoo? Olivatko kaikki joukkueet nostaneet tasoaan, vai ne loputkin huippujoukkueet vajonneet muiden tasolle. Veikkaan hyvin vahvasti jälkimmäistä.
On myös todella surullista, että finaaleissa pelasi joukkue, joka epäonnistui otteluun valmistautumisessa 11 peliä peräkkäin mukaan lukien kaikki välierä- ja finaalipelit. Tällä joukkueella ei myöskään ollut oikeaa viisikkopeliä näkyvissä missään vaiheessa kautta. Toinen finalisti taas esitti 90-luvun lopulta tuttua sumppukiekkoa, jonka jokainen modernin hyökkäävän jääkiekon hallitseva tämän päivän valmentaja osaa repiä auki riittävällä materiaalilla. SM-Liigasta olisi tällainen materiaali löytynyt ainakin Kärpiltä, Jokereilta, Bluesilta, HPK:lta ja Lukoltakin. Alatalo, Hanlon, Rautakorpi ja Urama eivät selvästikään tähän kategoriaan kuulu ja onkin surullista, kuinka huonolla tasolla SM-Liigan valmennus on nykyään. Matikaiselta olisin uskonut eväiden löytyvän, mutta jostain syystä Blues ei saanut peliään rullaamaan koko kaudella. Matikaisen modernin jääkiekon tietämys siis lienee yliarvostettua sekin. Jukka Jalonen tai Raimo Summanen olisi todennäköisesti vienyt minkä tahansa noista edellämainituista joukkueista mestaruuteen tällä kaudella.
Myös tuomaritoiminta oli surkeaa ihan alkukautta lukuunottamatta. Playoffeissa todella luokattomia esityksiä ja finaalisarjakin meni penkin alle. "Annetaan poikien pelata" linja tarkoitti sitä, että puhalletaan vain joka neljäs täysin selvä roikkuminen. Jyp hyötyi tästä selkeästi.
Kärppien kauden ensimmäinen teema on valmennus. Kärpät ei mennyt finaaleihin valmennuksen ansiosta, vaan siitä huolimatta. Yksilötaitoa oli niin paljon, että huonosti valmennetut Jokerit ja Blues olivat kaadetavissa. Bluesia vastaan tosin tarvittiin aimo annos tuuriakin, sillä sarjan toista peliä lukuunottamatta Kärpät ei uskaltautunut viemään peliä missään vaiheessa. Lopussa sitten pyristeltiin rinnalle ja kaksi kertaa jatkoerässä ohi. Nuo kaksi lopun tasoitusta ilman maalivahtia olivat kauden ainoat viimehetkien tasoitukset, joten voitaneen puhua enemmän sattumasta, kuin henkisesti vahvan joukkueen selkeästä trendistä.
Viisikkopeli ei ollut missään vaiheessa kautta niin tiivistä, kuin se Jalosen Kärpissä oli. Pelaajien etäisyydet olivat jatkuvasti poskettoman suuret, eikä puolustuksesta päästy avaamaan peliä nopeasti. Loppukaudesta se ei takuulla johtunut käsien, vaan pelitavan puutteesta. Alatalo oli täysin kykenemätön tekemään asialle mitään koko kauden aikana. Moni muistutti Alatalon tuomasta hyökkäävästä pelitavasta, mutta kauden 58:ssa pelissä Kärpät teki 185 maalia, viime kaudella luvut olivat 56 peliä ja 205 maalia - eli se siitä. Myös ylivoimapelin huonous tuli playoffeissa ja varsinkin finaaleissa esiin. Ukot jököttivät paikallaan, kuin tikut siinä itsessään, eikä kukaan liikkunut, vaihtanut paikkaa ja hakeutunut vapaaksi. Ainoa kuvio oli "Vesku maskiin ja veto viivasta". Jyp tiesi tämän, eikä Kärppiä päästetty laukomaan viivasta Veskun ollessa maskissa - tuloksena nolla YV-maalia finaalisarjassa. Valmennukselta puuttui myös auktoriteetti ja siksi joukkueeseen sitoutumattomilla pelaajilla oli helppo ottaa vapauksia ja lipsua siitä vähäisestäkin pelitavasta.
Toinen kantava teema tällä kaudella oli asenne. Tiputin tämän vasta kakkosteemaksi, koska näen sen johtuvan pääosin valmennuksesta. Monesti joukkue pörräsi aktiivisesti kulmissa ja hikoili, mutta maalille ei ollut menijöitä. Koska viisikkopeli oli niin pahasti levällään, niin se selkeästi söi joukkueen uskoa itseensä ja yhteiseen tavoitteeseen. Joukkueessa oli myös liikaa vapaamatkustajia, joilta ei tarvittavaa sydäntä löytynyt tai maha oli jo täynnä edellisiltä vuosilta. Järventie, Dahlman ja Normio tulevat ensimmäisenä mieleen. Corsosta on vaikea sanoa, koska pudotuspelien terveystilanne on iso kysymysmerkki. 11 pelin putki epäonnistuneita otteluun valmistautumisia playoffien lopuksi kertoo kaiken oleellisen joukkueen surkeasta asenteesta.
Kolmas teema oli ailahtelevaisuus, joka johtui tietenkin kahdesta edellä mainusta asiasta. Kun ei ole selkeää viisikkopelaamista, niin heikomman illan tai erän aikana ei voida hommaa hoitaa rutiinilla pysymällä kiveen hakatussa pelitavassa. Kun koko pelitapa perustuu taitavien yksilöiden väläytyksiin, niin se ei voi kantaa kovin pitkälle - nyt se kantoi sarjan heikon tason takia yllättävän pitkälle. Jos peli ei taitoniekoilla luistanut, niin se näkyi heti taululla.
Pelaajatasolla haluaisin nähdä seuraavat herrat Kärpissä vielä ensi kaudella.
Koivisto - Pinnoja syntyi ja oli Kärppien playoffien paras pistemies, vaikka ilmeisesti pelasi loukkaantuneena. Toki joukkueen tavoin esitys oli ailahteleva.
Viuhkola - Ei totuttua Pikua ja välillä todellista vastuun välttelyä ja velttoilua, mutta parhaimmillaan kuitenkin yksi hyökkäyspelin sieluista. Selkä ei varmasti ollut 100% kunnossa.
Andersson - Pisteitä tuli ja yritti kovasi. Corson huonous heikensi Jonaksen panosta paljon, koska jäi monesti liian yksin.
Kuusela - Kovaa yritystä ja pisteitäkin tuli. Pieni koko heikentää mahdollisuuksia räkämaalien tekoon.
Aaltonen - Väläytteli ja taas katosi kuvasta. Paransi runkosarjasta playoffeihin. Kärsi luonnollisesti myös Corson esityksestä.
Paakkolanvaara - Jos tyytyisi kolmossentterin rooliin, niin pitäisin joukkueessa. Näin ei tietenkään tule tapahtumaan. Taito ei riitä kahteen ensimmäiseen ketjuun Kärpissä. Asenne kohdillaan, mutta ei pysty johtamaan esimerkillään.
Karppinen - Pieni rooli, eikä pystynyt käyttämään näyttöpaikkojaan kauden aikana. Potentiaalia kuitenkin on ja noussee Paakkiksen saappaisiin ensi kaudella.
Aarnio - Taitoa ei yhtään, mutta oivallinen nelosketjun jyrä, joka tuo monipuolisuutta joukkueeseen.
Viitakoski - Asenne kohdillaan, mutta finaaleissa hyytyi, kun Jyp tunsi Kärppien ainoan YV-kuvion. Tuskin kuitenkaan jatkaa.
Boumedienne - Ei päässyt tasolleen varsinkaan puolustussuuntaan, mutta elintärkeä mies Kärpille hyökkäävänä pakkina.
Mikkola - Varmaa peruspelaamista vuodesta toiseen. Ei tosin pystynyt kapteenina herättämään joukkuettaan koko kaudella.
Grönholm - Kehittyi valtavasti kauden aikana. Tuo fyysisyyttä puolustukseen. Ei tosin vaikuta miltää luontaiselta voittajalta.
Korpikari - Playoffeissa varmasti puolikuntoisena ja siksi pettymys. Ensi kaudella potentiaalia olla SM-Liigan paremman kastin pakki.
Ohtamaa - Huikeaa kehitystä kohti loppukautta ja näytti saavan lisää itseluottamusta hyvistä otteistaan. Ehdottomasti tulevaisuuden kärkipakkeja SM-Liigassa.
Forrest - Pinnoja tuli mukavaan tahtiin, mutta puolustuspäässä ei pärjää sitten yhtään playoff-väännöissä. Todella vahvan peruspakin parina pitäisin joukkueessa ensikaudellakin. Alatalon yksi käsittämättömimmistä ideoista oli peluuttaa miestä Järventien parina.
Tarkki ja P.Koivisto - Luotettava maalivahtiduo. Heihin ei kaaduttu.
Kysymysmerkkikaarti, eli pelaajat joiden jatkon järkevyyteen en osaa ottaa kantaa.
Corso - Jos oli pahasti loukkaantunut playoffeissa, niin ilman muuta pitäisin joukkueessa. Jos hyytyminen taas johtui korvienvälistä, niin tervemenoa. Fakta lienee, että lähtee.
Alikoski - Paljon kehuttiin miehen asennetta ja vauhtia. Sitä nähtiinkin, mutta jäätyminen iskee lähes aina, kun pitäisi ratkaista. Ei tuo asenteensa lisäksi mitään uutta Kärppien rosteriin. Playoffeissa 13 peliä ja kolme pinnaa. Se on liian vähän kolmosen laiturille.
Keränen - Vähän samat mietteet, kuin Alikoskesta. Ainakin toiselle tästä kaksikosta antaisin jatkon asenteen takia ja Keränen on monipuolisempi.
Pelaajat, jotka voisivat minun puolestani vaihtaa maisemaa.
Normio - Runkosarjan miinuskuningas, jonka syttymistä playoffeihin odotettiin turhaa. Päätti kauden 14 pelin pisteettömään putkeen. Selvästi maha täynnä, eikä latinkia löytynyt. Varmasti SM-Liigan surkein maskimies YV:llä, koska ei uskalla mennä tarpeeksi lähelle maalia, että peittäisi maalivahdin näkökentän. Oli suosikkini vielä pari kautta sitten, mutta nykyään turha mies.
Järventie - Ei sydäntä lainkaan, eikä myöskään fyysisyyttä. Kiekollista taitoakaan ei löytynyt odotetusti. Pelkää taklauksia ja on luontainen häviäjä.
Dahlman - Tämän osaston paras pelaaja. Oli energinen, mutta ei kuitenkaan halunnut maksaa hintaa ja ajaa maalille. Ei tarpeeksi sydäntä.
Ylönen - Ensi kaudella seitsemättä pakkia ei saa olla kokoonpanossa. Ei ole kuuden pelaavan pakin joukkoon mahtuva mies.
Jokinen - Ensi kaudella seitsemättä pakkia ei saa olla kokoonpanossa. Ei ole kuuden pelaavan pakin joukkoon mahtuva mies.
Backman - Vie turhaan pelipaikan omalta junnulta.
Lisäksi tietenkin toivon Pekkalan ja kumppaneiden kehittyvän ja ottavan askelia eteenpäin Kärppien organisaatiossa.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että syy finaalien konttaamiseen ei löytynyt niinkään pelaajistosta, vaan valmennuksen kyvyttömyydestä luoda joukkueelle pelitapa ja motivoida ja potkia se pelaamaan. Alatalo selitti, että kauteen pitää olla tyytyväinen, koska alkukaudesta oltiin vielä huonompia. Se ei minun mielestäni ole mikään selitys. Kärppien hopeatila hämää kauden suoritusta. SM-Liiga oli tällä kaudella heikko sarja ja Kärpät oli todella paljon edelliskausia huonompi joukkue. Ei niinkään paperilla, mutta kentällä ero oli selkeä.
Täytyy sanoa, että onneksi tämä kausi on nyt ohi. Todella negatiivinen kausi kaikin puolin. CHL oli Kärppien osalta täysi floppi, pelitapaa ja asennetta ei löytynyt koko kaudella, case Granlund, playoffit päätettiin 11 ottelun putkeen, joissa kaikissa annettin vastustajalle avausmaali ja pisteeksi iin päälle finaalisarjassa pelkkä sivustakatsojan rooli, vaikka kentällä oltiinkin.
No mihin asioihin tämä kausi sitten tiivistyy. Koko SM-Liigaa ajatellen kausi oli tietenkin ennätystasainen, mutta mistä se kertoo? Olivatko kaikki joukkueet nostaneet tasoaan, vai ne loputkin huippujoukkueet vajonneet muiden tasolle. Veikkaan hyvin vahvasti jälkimmäistä.
On myös todella surullista, että finaaleissa pelasi joukkue, joka epäonnistui otteluun valmistautumisessa 11 peliä peräkkäin mukaan lukien kaikki välierä- ja finaalipelit. Tällä joukkueella ei myöskään ollut oikeaa viisikkopeliä näkyvissä missään vaiheessa kautta. Toinen finalisti taas esitti 90-luvun lopulta tuttua sumppukiekkoa, jonka jokainen modernin hyökkäävän jääkiekon hallitseva tämän päivän valmentaja osaa repiä auki riittävällä materiaalilla. SM-Liigasta olisi tällainen materiaali löytynyt ainakin Kärpiltä, Jokereilta, Bluesilta, HPK:lta ja Lukoltakin. Alatalo, Hanlon, Rautakorpi ja Urama eivät selvästikään tähän kategoriaan kuulu ja onkin surullista, kuinka huonolla tasolla SM-Liigan valmennus on nykyään. Matikaiselta olisin uskonut eväiden löytyvän, mutta jostain syystä Blues ei saanut peliään rullaamaan koko kaudella. Matikaisen modernin jääkiekon tietämys siis lienee yliarvostettua sekin. Jukka Jalonen tai Raimo Summanen olisi todennäköisesti vienyt minkä tahansa noista edellämainituista joukkueista mestaruuteen tällä kaudella.
Myös tuomaritoiminta oli surkeaa ihan alkukautta lukuunottamatta. Playoffeissa todella luokattomia esityksiä ja finaalisarjakin meni penkin alle. "Annetaan poikien pelata" linja tarkoitti sitä, että puhalletaan vain joka neljäs täysin selvä roikkuminen. Jyp hyötyi tästä selkeästi.
Kärppien kauden ensimmäinen teema on valmennus. Kärpät ei mennyt finaaleihin valmennuksen ansiosta, vaan siitä huolimatta. Yksilötaitoa oli niin paljon, että huonosti valmennetut Jokerit ja Blues olivat kaadetavissa. Bluesia vastaan tosin tarvittiin aimo annos tuuriakin, sillä sarjan toista peliä lukuunottamatta Kärpät ei uskaltautunut viemään peliä missään vaiheessa. Lopussa sitten pyristeltiin rinnalle ja kaksi kertaa jatkoerässä ohi. Nuo kaksi lopun tasoitusta ilman maalivahtia olivat kauden ainoat viimehetkien tasoitukset, joten voitaneen puhua enemmän sattumasta, kuin henkisesti vahvan joukkueen selkeästä trendistä.
Viisikkopeli ei ollut missään vaiheessa kautta niin tiivistä, kuin se Jalosen Kärpissä oli. Pelaajien etäisyydet olivat jatkuvasti poskettoman suuret, eikä puolustuksesta päästy avaamaan peliä nopeasti. Loppukaudesta se ei takuulla johtunut käsien, vaan pelitavan puutteesta. Alatalo oli täysin kykenemätön tekemään asialle mitään koko kauden aikana. Moni muistutti Alatalon tuomasta hyökkäävästä pelitavasta, mutta kauden 58:ssa pelissä Kärpät teki 185 maalia, viime kaudella luvut olivat 56 peliä ja 205 maalia - eli se siitä. Myös ylivoimapelin huonous tuli playoffeissa ja varsinkin finaaleissa esiin. Ukot jököttivät paikallaan, kuin tikut siinä itsessään, eikä kukaan liikkunut, vaihtanut paikkaa ja hakeutunut vapaaksi. Ainoa kuvio oli "Vesku maskiin ja veto viivasta". Jyp tiesi tämän, eikä Kärppiä päästetty laukomaan viivasta Veskun ollessa maskissa - tuloksena nolla YV-maalia finaalisarjassa. Valmennukselta puuttui myös auktoriteetti ja siksi joukkueeseen sitoutumattomilla pelaajilla oli helppo ottaa vapauksia ja lipsua siitä vähäisestäkin pelitavasta.
Toinen kantava teema tällä kaudella oli asenne. Tiputin tämän vasta kakkosteemaksi, koska näen sen johtuvan pääosin valmennuksesta. Monesti joukkue pörräsi aktiivisesti kulmissa ja hikoili, mutta maalille ei ollut menijöitä. Koska viisikkopeli oli niin pahasti levällään, niin se selkeästi söi joukkueen uskoa itseensä ja yhteiseen tavoitteeseen. Joukkueessa oli myös liikaa vapaamatkustajia, joilta ei tarvittavaa sydäntä löytynyt tai maha oli jo täynnä edellisiltä vuosilta. Järventie, Dahlman ja Normio tulevat ensimmäisenä mieleen. Corsosta on vaikea sanoa, koska pudotuspelien terveystilanne on iso kysymysmerkki. 11 pelin putki epäonnistuneita otteluun valmistautumisia playoffien lopuksi kertoo kaiken oleellisen joukkueen surkeasta asenteesta.
Kolmas teema oli ailahtelevaisuus, joka johtui tietenkin kahdesta edellä mainusta asiasta. Kun ei ole selkeää viisikkopelaamista, niin heikomman illan tai erän aikana ei voida hommaa hoitaa rutiinilla pysymällä kiveen hakatussa pelitavassa. Kun koko pelitapa perustuu taitavien yksilöiden väläytyksiin, niin se ei voi kantaa kovin pitkälle - nyt se kantoi sarjan heikon tason takia yllättävän pitkälle. Jos peli ei taitoniekoilla luistanut, niin se näkyi heti taululla.
Pelaajatasolla haluaisin nähdä seuraavat herrat Kärpissä vielä ensi kaudella.
Koivisto - Pinnoja syntyi ja oli Kärppien playoffien paras pistemies, vaikka ilmeisesti pelasi loukkaantuneena. Toki joukkueen tavoin esitys oli ailahteleva.
Viuhkola - Ei totuttua Pikua ja välillä todellista vastuun välttelyä ja velttoilua, mutta parhaimmillaan kuitenkin yksi hyökkäyspelin sieluista. Selkä ei varmasti ollut 100% kunnossa.
Andersson - Pisteitä tuli ja yritti kovasi. Corson huonous heikensi Jonaksen panosta paljon, koska jäi monesti liian yksin.
Kuusela - Kovaa yritystä ja pisteitäkin tuli. Pieni koko heikentää mahdollisuuksia räkämaalien tekoon.
Aaltonen - Väläytteli ja taas katosi kuvasta. Paransi runkosarjasta playoffeihin. Kärsi luonnollisesti myös Corson esityksestä.
Paakkolanvaara - Jos tyytyisi kolmossentterin rooliin, niin pitäisin joukkueessa. Näin ei tietenkään tule tapahtumaan. Taito ei riitä kahteen ensimmäiseen ketjuun Kärpissä. Asenne kohdillaan, mutta ei pysty johtamaan esimerkillään.
Karppinen - Pieni rooli, eikä pystynyt käyttämään näyttöpaikkojaan kauden aikana. Potentiaalia kuitenkin on ja noussee Paakkiksen saappaisiin ensi kaudella.
Aarnio - Taitoa ei yhtään, mutta oivallinen nelosketjun jyrä, joka tuo monipuolisuutta joukkueeseen.
Viitakoski - Asenne kohdillaan, mutta finaaleissa hyytyi, kun Jyp tunsi Kärppien ainoan YV-kuvion. Tuskin kuitenkaan jatkaa.
Boumedienne - Ei päässyt tasolleen varsinkaan puolustussuuntaan, mutta elintärkeä mies Kärpille hyökkäävänä pakkina.
Mikkola - Varmaa peruspelaamista vuodesta toiseen. Ei tosin pystynyt kapteenina herättämään joukkuettaan koko kaudella.
Grönholm - Kehittyi valtavasti kauden aikana. Tuo fyysisyyttä puolustukseen. Ei tosin vaikuta miltää luontaiselta voittajalta.
Korpikari - Playoffeissa varmasti puolikuntoisena ja siksi pettymys. Ensi kaudella potentiaalia olla SM-Liigan paremman kastin pakki.
Ohtamaa - Huikeaa kehitystä kohti loppukautta ja näytti saavan lisää itseluottamusta hyvistä otteistaan. Ehdottomasti tulevaisuuden kärkipakkeja SM-Liigassa.
Forrest - Pinnoja tuli mukavaan tahtiin, mutta puolustuspäässä ei pärjää sitten yhtään playoff-väännöissä. Todella vahvan peruspakin parina pitäisin joukkueessa ensikaudellakin. Alatalon yksi käsittämättömimmistä ideoista oli peluuttaa miestä Järventien parina.
Tarkki ja P.Koivisto - Luotettava maalivahtiduo. Heihin ei kaaduttu.
Kysymysmerkkikaarti, eli pelaajat joiden jatkon järkevyyteen en osaa ottaa kantaa.
Corso - Jos oli pahasti loukkaantunut playoffeissa, niin ilman muuta pitäisin joukkueessa. Jos hyytyminen taas johtui korvienvälistä, niin tervemenoa. Fakta lienee, että lähtee.
Alikoski - Paljon kehuttiin miehen asennetta ja vauhtia. Sitä nähtiinkin, mutta jäätyminen iskee lähes aina, kun pitäisi ratkaista. Ei tuo asenteensa lisäksi mitään uutta Kärppien rosteriin. Playoffeissa 13 peliä ja kolme pinnaa. Se on liian vähän kolmosen laiturille.
Keränen - Vähän samat mietteet, kuin Alikoskesta. Ainakin toiselle tästä kaksikosta antaisin jatkon asenteen takia ja Keränen on monipuolisempi.
Pelaajat, jotka voisivat minun puolestani vaihtaa maisemaa.
Normio - Runkosarjan miinuskuningas, jonka syttymistä playoffeihin odotettiin turhaa. Päätti kauden 14 pelin pisteettömään putkeen. Selvästi maha täynnä, eikä latinkia löytynyt. Varmasti SM-Liigan surkein maskimies YV:llä, koska ei uskalla mennä tarpeeksi lähelle maalia, että peittäisi maalivahdin näkökentän. Oli suosikkini vielä pari kautta sitten, mutta nykyään turha mies.
Järventie - Ei sydäntä lainkaan, eikä myöskään fyysisyyttä. Kiekollista taitoakaan ei löytynyt odotetusti. Pelkää taklauksia ja on luontainen häviäjä.
Dahlman - Tämän osaston paras pelaaja. Oli energinen, mutta ei kuitenkaan halunnut maksaa hintaa ja ajaa maalille. Ei tarpeeksi sydäntä.
Ylönen - Ensi kaudella seitsemättä pakkia ei saa olla kokoonpanossa. Ei ole kuuden pelaavan pakin joukkoon mahtuva mies.
Jokinen - Ensi kaudella seitsemättä pakkia ei saa olla kokoonpanossa. Ei ole kuuden pelaavan pakin joukkoon mahtuva mies.
Backman - Vie turhaan pelipaikan omalta junnulta.
Lisäksi tietenkin toivon Pekkalan ja kumppaneiden kehittyvän ja ottavan askelia eteenpäin Kärppien organisaatiossa.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että syy finaalien konttaamiseen ei löytynyt niinkään pelaajistosta, vaan valmennuksen kyvyttömyydestä luoda joukkueelle pelitapa ja motivoida ja potkia se pelaamaan. Alatalo selitti, että kauteen pitää olla tyytyväinen, koska alkukaudesta oltiin vielä huonompia. Se ei minun mielestäni ole mikään selitys. Kärppien hopeatila hämää kauden suoritusta. SM-Liiga oli tällä kaudella heikko sarja ja Kärpät oli todella paljon edelliskausia huonompi joukkue. Ei niinkään paperilla, mutta kentällä ero oli selkeä.
Viimeksi muokattu: