Onpas taas lapsellista kommentointia Detroitista. Jännä että vanha menestys ottaa noin koville.
Mutta, vertauskuvasi on valitettavan huono. Toronton tähdet ovat nyt nuoria ja prime-iän alkupuolella. Detroitissa kyllä uskallettiin treidata Yzerman-Fedorov-Primeau tilanteessa yksi sentteri pois, koska rosteri oli epäbalanssissa.
Tätä rosterin epäbalanssia ei Toronton munattomat GMt näemmä uskalla korjata, koska pelkäävät sitä tappiotreidiä ja median hyökkäystä kuollakseen.
Kaikissa voittavissa organisaatioissa voittavat GMt ovat uskaltaneet noita muuveja tehdä. Mutta Torontossa on hirttäydytty näihin omiin lapsukaisiin, jotka ovat niin rakkaita pikku puudeleita. Eihän heidän mieltään voi pahoittaa jollain treidillä. Annetaanpa palkankorotus!
Se että Detroit ei lähtenyt treidaamaan jotain vanhuksia on sitten eri asia. Katsotaan 10 vuoden päästä löytyykö Torontosta vertailukohtaa tähän laatuvanhuksien treidailuun/treidaamattomuuteen.
Ehkä heillekin, näille Toronton vanhuksille, jotka urallaan ei voita mitään, käy kuten Börje Salmille kävi, ja viimeinen osoite on Detroit.
No ehkä ei kannattaisi alkaa heittelemään kiviä omasta lasitalostaan, ettei tule paha mieli, kun joku nakkaa sen takaisin. Ironista kommenteissasi on se, että Detroithan on tällä hetkellä samanlaisessa keskinkertaisuuden limbossa, jossa Toronto vietti pääosin kaudet 70-luvulta 2010-luvun alkuun. Pääosin tarpeeksi hyvä välttämään ihan kärkivaraukset, mutta kuitenkin liian huono taistellakseen mestaruudesta. Eikä tällä hetkellä todellista valoa näy tunnelin päässä vai onko Seider Detroitin oma Salming?
Vertaat itsekin 90-luvun tilanteita tähän nykyiseen NHL:n, joka on hyvin erilainen. Lamoriellon ja Babcockin joukkueet ovat kattoaikana voittaneet yhteensä yhden mestaruuden, jos herrat olisivat saaneet kaupungin avaimet Torontossa, niin luulen että katastrofi olisi ollut edessä.
Detroit teki Mike ilitchin aikana erinomaista työtä, mutta enää Eurooppa ei ole yhden tai kahden scoutin peukalon alla. Venäjältä Detroit hankki ison osan rungosta ja rahalla pystyi rakentamaan ympärille vanhojen herrojen kerhon, joka allakoi palkkansa kivasti, kun paikka tuli ja jotain kiinnosti koittaa mestaruuden voittamista. Nykyään tuollaisella eläkerungolla ei voisi pelata tai menestyä kukaan. Kaupat ovat melko harvinaisia, koska lähes jokainen joukkue voi käyttää joukkueeseen sen 80-90% katosta. Detroitin budjetit olivat parhaimmillaan yli 30miljoona yli liigan keskiarvon. Ennen tähtipelaajia lähti rahan perässä ja vanhat jermu GM:t tekivät aika typeriäkin treidejä.
Parempia esimerkkejä löytyy Coloradosta, Los Angelesista ja Chicagosta, jotka ovat menestyneet modernin ajan NHL:ssä. Näissäkin iso osa menestystä on ollut se, että sopimuskulttuuri oli murroksessa kun Toews ja Kane tekivät sopparinsa. ELC:stä ei tultu suoraan kärkipalkkoihin. Los Angeles teki aika rohkeita kauppoja, mutta pääosin tukipelaajilla. Tämä voisi olla Torontolle hyvä malli. Colorado onnistui muutamissa hyvissä kaupoissa, mutta iso osa menestystä oli siinä, että ykkössentteri floppasi uransa alussa odotuksiin nähden ja sen jälkeen joukkue jojoili sopivaan aikaan sarjan pohjille poimiakseen Makarin, joka aloitti uransa terävästi.
Sarja on nykyisin sen verran herkkä, että tuokin ikkuna olisi voinut kaatua yhteen epäonniseen polvivammaan, vaikka MacKinnonille. Mestaruusvuonna yksi huono käännös railoon kulmassa maaliskuun runkosarjapelissä ja Colorado olisi voinut olla ulkona. Sattumalla on hirveästi merkitystä, kun draftista saat yhden pelaajan ja sen yhden vuoron merkitys voi olla valtava. Voidaan miettiä missä tilanteessa esimerkiksi Toronto olisi, jos Matthewsin tilalla olisi varattu Laine toisella vuorolla tai Marnerin tilalla McDavid. Mestaruuden kannalta merkittävät kärkipakit on pääosin poimittu aina draftista. Ainoan isomman poikkeuksen aiheutti ihannoimasi Lamoriello, kun lahjoitti Devon Toewsin Coloradolle.
Nythän paras menestysresepti olisi menestyä ELC sopimuksella olevilla pelaajilla, joiden ympärille on rakentunut sopivan kokenut ja valmis runko. Chicago esimerkiksi varasi puolustuksen ennen parasta ikkunaa ja pääosin kakkoskierrokselta. Lamoriellohan yritti tätä Torontossa ilman tuota runkoa ja napsi UFA markkinoilta vahvistuksia, joiden seurannaisena nyt on hankalampaa. Tällä hetkellä myös nuorien pelaajien merkitys korostuu, eikä niitä parhaita hirveästi tällä hetkellä liikuttele kukaan. Kärkivaraukset pitää hankkia joko tankkaamalla tai onnekkaalla treidillä, joltain munakkaalta GM:ltä, joka väärään aikaan treidaa ykkösvuoronsa pois.
Huvittaa vain tämä sinun egoilusi jollain 90-luvun menestyksellä. Tällä hetkellähän Atlanticissa on sellainen hassu tilanne, että siellä on kolme joukkuetta limbossa ja toivoo pääsevänsä haastamaan kärkeä. Pari kestomenestyjää siellä nyt pyörii, joiden faneilla on hyvin varaa kuittailla Torontolle ja Tampa Baysta tuleekin hyvää kuittia. Bostonin kausikortti tähän on lunastettu 2011, mutta on se tuoreempi kuin Detroitin 2008 voitettu kuittaluoikeus ja relevantimpi, kun tuo Bruins niminen torakka tuntuu selviytyvän useammasta ydinpommista.
Katsotaan nyt ensin minä vuonna Toronto ja Detroit mahdollisesti kohtaavat pudotuspeleissä.