Kovasti huudellaan ykkössentterin perään. Palaan jo kerran esille ottamaani aiheeseen, ihan vaan yhtenä näkökulmana. Meillä oli kauden lopussa laadukas ja taitava, urallaan eteenpäin menevä sentteri. Avut pelaamisessa nimenomaan hyökkäyspään pelaamisessa. Omasi loistavan kudin, ranteella ja lämärillä, osasi ampua suoraan syötöstä, omasi hyvän pelisilmän, syötti kovaa ja tarkasti. KHL:ssä meni lujaa, oli joukkueensa paras pistemies ja syyt oli helppo nähdä. Liike mun silmiin hieman puutteellista, eikä fyysisessä pelissä mikään superjyrä, ei nyt jalkoihinkaan tietysti jäänyt. Puolustuspelaaminen myös vähän, en nyt sano laiskaa, mutta kuitenkin.
Sitten tää kaveri pelaa meillä ekat pelit, ehkä pientä yliyrittämistä oli aluksi, mutta sieltä se rentous omaan tekemiseen löytyi. Sitten alkoi tapahtua. Kolmeen peliin 4+1 liigassa ja parissa MJ-höntsässä 3+2, valinta turnauksen parhaaksi yms. 5 peliin tehnyt 7 kaappia, eikä ne ollut mitään tuurimaaleja. Seuraavaksi paluu Turkuun, ja ilmeisesti pelaaminen ei enää tullutkaan sitä rentoutta. Seuraavaan 10 peliin ei maalin maalia. Ja pelaaminen alkoi näyttääkin erilaiselta, henkinen takalukko päällä, tuttu yliyrittäminen palasi. Ratkaisut alkoivat näyttää huolimattomilta ja välinpitämättömiltä.
Fakta on se, että jos KHL:ssä pelaat sarjan 21. sijoittuvassa jengissä ja teet 44 pelissä tehot 12+15=27, niin ei vaan yksinkertaisesti ole omalla tasolla suorittamista pelata liigaa 17 peliä 5+5=10. Siis onhan nuo pistekeskiarvot suht samat (0,614 KHL v. 0,588 SM-liiga), mutta perustuen siihen itseluottamukseen mikä kaverilla oli kun hän tänne tuli + niihin esityksiin niin voi voi mitä suorittamista. KHL:ssä vertailukohdaksi voisi ottaa Stefan Ruzickan, olkoonkin, että Ruzicka paremman kauden pelasi (0,755), kuitenkin samankaltaisia peliesityksiä tällä kaudella (joukkueen paras pistemies, joukkue KHL:n 19. yms.). Pelasi mm. Jarkko Immosta selkeästi parempaa kautta (tosin Jarkolla on vähän huono kausi menossa). Nämä nyt vähän antavat indikaatiota siitä miten mies siellä KHL:ssä onnistui.
Tästä nyt sitten herää paljon kysymyksiä, että miksi Mikus ei onnistunut. Lähtökohdat olivat hyvät, taidot olivat olemassa, mutta miksei klikannut. Virtakaan ei mun mielestä ottanut miksikään silmätikuksi (loppukaudella ei julkisuudessa muutenkaan tainnut hirveästi pelaajia arvostella). Onko tässä nyt kyse siitä, ettei 'uusi' kaveri vaan yksinkertaisesti saa tuota Pekan pelitapaa selkärankaan noin lyhyessä ajassa. Vai oliko ilmapiiri huono? Itseluottamus? Huono pelaaja? Huonot ketjukaverit?
Mun mielestä ongelma oli nimenomaan tuossa, että luonnonlapsi-Mikus ei enää pelannut selkärangasta, vaan joutui miettimään kentällä mitä se koutsi nyt oikein halusi, että mä teen. Tuon takia varmasti Suikkanenkin on niin menestyvä valmentaja, hänellä on sopivassa suhteessa velvoitteita ja vapauksia näissä avainpelaajien tapauksissa. Ei voi olla sattumaa, että I.Filppula, Birner, Lasch, Hodgman kaikki ovat pelanneet huikeaa kiekkoa juuri tämän miehen alaisuudessa.
Tässä nyt olisi Virralla mietinnän paikka. Jos kesken kauden on turha ketään tänne enää raahata, niin ne sopimukset pitää saada aikaan än yy tee NYT! Ykkössentteri nyt vähän helvetin äkkiä sopimuksen alle, että saadaan kunnon kesätreeni ja päästään heti hiomaan se pelitapa sinne selkärankaan. Sitten voidaan ehkä jo joulukuussa odottaa sitä tasokasta pelaamista. En tiedä sitten onko Virralla liian vähän vapauksia vai onko ne väärässä paikassa vai onko vika muualla. Kenties vaan monistetaan 12 kipaletta Ville Vahalahtia joukkueeseen ja 6 kipaletta Mojziseja, niin homma pelittää. Tuollainen monistuskone nyt ainakin allekirjoittaneelle tuntuu helpommalta keksiä, kuin se missä syy TPS:n jouluun asti jatkuneen nousun katkeamiseen ja romahdukseen.