Minä ajattelen jääkiekkoa hyvin pitkälti roolipelinä, valmentajalla pitää olla näkemys kuka on joukkueen kiekollisesti taitava jätkä, kuka on maalintekijä, kuka pystyy pelaamaan omista kiekon varmasti pois, kuka putsaa maalinedustan, jne. Näiden tietojen perusteella valmentaja luo joukkueelle pelitavan, joka hyödyntää maksimaalisesti pelaajien vahvuuksia ja vastaavasti piilottaa heikkoudet, sekä tietenkin sijoittaa pelaajat kenttiin ja peluuttaa erilaisissa pelitilanteissa.
Ensi vaiheessa kaikki tämä tehdään paperilla ja sitten siirrytään jäälle. Yleensä valmennus saa asiat näyttämään hyvältä paperilla ja vaikeudet tulevat esiin toteutusvaiheessa. Monesti jopa niin, että harjoituksissa ja harjoituspeleissä kaikki sujuu, mutta sitten tosipeleissä homma tökkii.
Ässien tämän hetken tilanne on se, että asiat eivät toimi edes paperilla, mikä on mielestäni valmennuksen kannalta anteeksiantamatonta ja kuten sanottua siitä, että asiat toimivat paperilla on pitkä matka siihen, että SM-liigassa tulee pisteitä. Vai kuinka moni meistä katsomovalmentajista sijoittaisi Jyrkkiön ja Heikkisen samaan pakkipariin tai Luomalan Kivenmäen ja Piroksen rinnalle. Tai Kuparisen kiekkolliseen rooliin ennen aikuistunutta Niemeä? Tai kuka näkee miksi Heikkinen pelaa ja Rahkola istuu katsomossa? Lisäksi voimanpuute oman maalin suulla on silmiinpistävä ja suht kokenut liigapelaaja Palomäki istuu myös katsomossa, itse en tosin tiedä Palomäen nykytilannetta niin tarkkaan, että osaisin sanoa, toisiko hän hyvää Ässille, mutta pelkään ylläolevien kysymysten valossa suuresti sitä, että ei myöskään Ässien valmennus tiedä vastausta tähänkään kysymykseen.
Toinen iso asia missä valmennus on mielestäni epäonnistunut raskaasti on erikoistilannepelaamisen valmistelu. Jo viime kauden, kuten tietysti myös edellisten kausien perusteella, on ollut aivan selvää, että erkoistilannepelaaminen on Ässien suurin heikkous. Itse en ole ikinä ymmärtänyt suomalaisten valmentajien yleistä käsitystä, että erikoistilanteita voi alkaa harjoitella vasta sitten, kun jäällä on ollaan oltu jo viikkoja ja tätä myöten peruspelitapa on saatu haltuun. Itse näen asian kyllä niin, että ammatikseen pelaavien pitää osata 5-5 pelin perustat ilman viikkojen intensiiviharjoittelua. Lisäksi pelitilanteena erikoistilanteet ovat huomattavasti vaativampia kuin 5-5 peli, siellä on vastassa aina vastustajan parhaat jätkät ja yleensä vielä niin, että kaikki pienetkin detaalit on mietitty kuntoon. Eli tarvitaan paljon miettimistä ja vielä enemmän toteuttamista.
Itsestään selvää on, varsinkin heikoimman materiaalin joukkueissa, käyttää erikoiskokoonpanoja. Syitä tähän on monia, ensinnä pelaajien täytyy tuntea ja tietää toisensa aivoitukset, tarvitaan lukemattomia toistoja ja tietysti tilanteen vaatimaa lajitaitoa. Lisäksi käyttämällä erikoiskokoonpanoja voidaan tehokkaasti tasata kuormaa, tämä auttaa pelin sisällä ja pitkällä juoksulla vähentää esimerkiksi loukkaantumisia. Ässissä näyttää olevan käytäntö, että suurin piirtein vuorotellen mennään jäälle ja toivotaan, että homma onnistuu. Yleensä näin ei kuitenkaan tapahdu.
Senkin jälkeen kun tämä perusasiat on saatettu kuntoon, homma on vieläkin todennäköisesti vaikeaa. Mutta nyt mielestäni pelaajat eivät saa edes mahdollisuutta onnistua ennen kuin valmennus hoitaa oman osansa kuntoon. Hyvä esimerkki on juuri tuo pakkien viivapelaaminen, jos lajitaito ei riitä kiekonkäsittelyyn ja laukaukseen, pitää valmennuksen reakoida ja miettiä, olisiko jostakin hyökkääjästä viivapelaajaksi tai olisiko esimerkiksi Jyrkkiöstä ison ajan yv-pelaajaksi? Nyt pakeistakin käytetään ainakin kahta paria ylivoimassa ja tuo on Ässsien pakiston tietäen aivan liikaa. Itse menisin joko parilla Jyrkkiö-Iliakis tai sitten Salminen/Kivenmäki-Iliakis.