Kauden 2012-13 joukkueen rakennus

[Walkin]

Pitkästä aikaa meidän materiaali sijoittuu jonnekkin sijoille 3-6 jos katsoo joukkueiden rosteria tällä hetkellä. Mutta mikä tulee olemaan se lopullinen sijoitus? PS joukkueen perässä toista vuotta, joukkueen runko nuori ja eteenpäin menevä, kokemusta löytyy Villen ja Söden muodossa, maalivahtikaksikko näyttää hyvältä ja HIFK sydämmiä löytyy monelta. En näkisi huonona tätä, että lähdetään altavastaajana kauteen, koska niin altavastaajia ei olla etteikö tällä jengillä voitaisi mennä päätyyn. Suurin suosikki löytyy varmasti naapurista ja se sopii meille varmasti enemmän kuin hyvin. Kunhan tämä joukkue sijoittuu runkkarissa kuuden sakkiin ja saa ajettua muutamia pelitapoja sisään uskon menestykseen tulevana vuonna, mielenkiintoinen kausi tulossa.

 

[Bruno]

Kiitos hyvästä yhteenvedosta.
yhdyn täysin tunteeseen että pleijareissa alisuoritetaan mutta jos koittaa avartaa hieman katsetta niin mahtaako sama ilmiö olla muissa joukkueissa? Kaudessahan ei käytännössä ole kuin yksi voittaja ja muut joutuvat pettymään.

Ehkä ongelma on mielestäni enemmän siinä, että IFK ei näytä ikinä olevan valmis aloittamaan puolivälieriä. Viimeksi taidettiin tosiaan voittaa puolivälierien eka peli SaiPaa vastaan 2006. Mistä siis saadaan se pelaaja/ ne pelaajat, jotka takovat päähän, että pleijarit alkavat puolivälierien ekasta matsista.
Vituttaa katsella sitä hiihtoa, kun kone ei ole käynnissä ja saadaan heti alkuun lähteä metsästämään kotietua takaisin.
2011 hävittiin 4 ottelua ja niistä 3 hävittiin himassa. Miten helvetissä on mahdollista, ettei himassa osata pelata?
Pitääkö ruveta aloittamaan playoffit jossain Vaasassa, jotta joukkue on hereillä eikä ole jännäkakkaa housuissa.
IFK:lla on kausilta 99-12 huimat yksi finaalipaikka. No joo, on siellä 3 välieräpaikkaakin.Välieräpaikkoja pitäisi olla ainakin tuplat enemmän IFK:n resursseilla toimivalla joukkueella.
Rakas naapurimme Jokerit on samassa ajassa pelannut finaalissa 4 kertaa ja päässyt välieriinkin yhteensä seitsemän kertaa.
Blues taas on kuuden viime kauden aikana ollut viisi kertaa välierissä ja Kärppiä ei edes viitsi ottaa mukaan tähän, tulee vain paha mieli.
Jos IFK:lla olisi vastaavat tilastot, olisin ihan tyytyväinen.
Joka tapauksessa odotan tulevaa kautta hyvillä mielin, joukkue on ihan hyvässä kuosissa jo nyt ja varmasti tulee vielä kesän aikana täydentäviä hankintoja.
Ei tää nyt taaskaan niin huonolta näytä, ainakaan runkosarjan osalta.

 

[Apassi]

Itse olen täysin eri mieltä. Toki sukeltaa ei saa, mutta toisaalta IFK on pääkaupungin suurseura, joten sen ei pidä ikinä joutua tilanteeseen, jossa se on lähtökohtaisesti altavastaaja.

Sellaiseen tilanteeseen vain väkisinkin joskus joudutaan, että jollakin tai joillakin vastustajilla on lähtökohtaisesti parempi materiaali. Ei ole mahdollista rakentaa joukkuetta niin, että joka vuosi on liigan paras materiaali. Aina pitäisi olla toki sellainen materiaali, että se on siellä TOP 3:ssa. Tässä liigassa on muitakin suurseuroja, kuin HIFK ja kyllä niissäkin panostetaan.

 

[JHag]

Ehkä ongelma on mielestäni enemmän siinä, että IFK ei näytä ikinä olevan valmis aloittamaan puolivälieriä. Viimeksi taidettiin tosiaan voittaa puolivälierien eka peli SaiPaa vastaan 2006. Mistä siis saadaan se pelaaja/ ne pelaajat, jotka takovat päähän, että pleijarit alkavat puolivälierien ekasta matsista.

Jees, keskustelua! Osoittaa, että muutkin ovat ihmetelleet tätä ja ylläolevassa lainauksessa on kaikki olennainen. Lisätään se, että Baxterin (!) HIFK voitti ensimmäisen puolivälieränsä Bluesia vastaan vieraissa (!!) ja vuosi taisi olla -08. Unohtakaa se, missä tilanteessa organisaatio milloinkin on ja onko paljon tähtiä kokoonpanossa. Katsokaa koko HIFK:n historiaa, niin huomaatte että aina aloitetaan puolivälierät päin helvettiä - vitun outoa! Kuvaavaa on, että mestaruuskin tuli sillä kaavalla, että puolivälierä oli pirun paljon vaikeampi kuin välierä ja finaali. Koko organisaatio tekee jotain aivan helvetin väärin, koska ongelma toistuu kaudesta toiseen. Koska pelaajat ja valmentajat vaihtuvat, ja helvetin hyvä niin, pitää nimenomaan katsoa HIFK:ta organisaationa. Miksi HIFK-organisaatio ruokkii sitä järjettömyyttä, että playoffit ovat vaikeat? NHL/AHL -jengeissä ihan perussääntö on, että on kausi ollut minkälainen tahansa, niin alemmas sijoittuneelle jengille ei vittu hävitä! Siksi spekulointi -09 kaudesta ja Penan "perinnöstä" on ihan turhaa puuhaa, koska keväällä -09 HIFK putosi itseään selvästi huonommin sijoittuneelle joukkueelle, jonka HIFK pelasi tarkoituksella vastaansa. Se oli ihan omaa mohelointia. Penaa saamme kiittää lähinnä siitä, että jouduttiin sääläreihin ylipäätään, mutta kyllä Nokka & jengi ihan itse möhelsivät TPS-sarjan. HIFK oli liigan 7. ja TPS oli liigan 10.

Väittäisin, että tässä on ihan valideja syitä:

-Ylimielisyys. Kyllä, kaudesta toiseen. Varsinkin silloin, kun päästään lähtemään runkosarjassa taakse jäänyttä joukkuetta vastaan. Ensin otetaan naureskellen TPS vapaaehtoisesti ja sitten pudotaan niille. Olen varma, että HIFK ei näe tarpeeksi vaivaa käsitelläkseen playoffeja kunnolla. Mennään vaan runkosarjan jatkoksi sinne ihmettelemään. Joku totesikin fiksusti, että ainakin HIFK on tehnyt luvattoman huonosti kotityöt eli vastustajan scouttaamisen. Mikä muu tässä voi olla taustana kuin ylimielisyys? Vittu - playoffit ovat kaikki!

-Paineet. Tämän osuus ei voi olla niin iso kuin yleisesti luullaan, mutta tottakai HIFK ja Jokerit ovat seuratuimpia jengejä ja pleijarien alun uneliaisuus todetaan kissankokoisin otsikoin samantien. Mutta - pelaajat ovat ammattilaisia ja monet HIFK-pelaajat ovat voittaneet muualla mestaruuksia. Mun mielestäni paineita liioitellaan ja ylimielisyyttä ei myönnetä.

-Pelitavan raakuus. Tämän pitäisi olla HIFK:n vahvuus! Kaikki tietävät, että pleijareissa jokainen vaihto, jokainen syöttö, jokainen laukaus, jokainen torjunta, jokainen jäähy...aivan jokainen tilanne on erittäin merkittävä. Luulen, että HIFK kärsii omituisesta kompleksista, missä se ei voi itse asettautua haastajan asemaan. Koko playoffit pitäisi käsitellä Bluesin tapaan: vaihto kerrallaan, erä kerrallaan ja kaikenlaisten loppupäätelmien tekeminen on kiellettyä niin kauan kuin sarja on kesken. HIFK toisinsanoen luovuttaa vastustajalleen äärimmäisen helposti altavastaajan "ei mitään hävittävää" -edun, vaikka voisi pelata itsekin vastaavilla spekseillä. Vaihto kerrallaan, kaksinkamppailut voitetaan, aloitukset voitetaan, erä voitetaan..Blues osaa takoa tämän jokaisen erkin päähän playoffien alkaessa ja olen satavarma, että ylimielinen HIFK näkee jo puolivälierien aikana sen, kuka tulee vastaan välierissä, eikä pysty purkamaan jääkiekko-ottelua pieniksi kokonaisuuksiksi. Joku tässä organisaatiossa mättää, kun näin tapahtuu kaudesta toiseen

-Meidän on kaikkien pakko hyväksyä se, että kuviot ovat muuttuneet. Hyvä runkosarjamenestys ei ole enää kaiken onnen avain. Joukkue saa pelata parasta kiekkoaan myös playoffeissa! HIFK:n fanit, minä mukaanlukien, laskevat hysteerisesti pisteitä siihen, että saavutetaan kotietu. Jos joukkue tekee samoin ja näin tapahtuu, niin turha väittää etteikö siitä tule pieni mukavoitumisen tunne. Hei- me ollaan kolmosia, kyllä tämä tästä. Vastustaja iskee tylysti tähän. Ja takaan, että jos playoffit menevät putkeen, kukaan ei inise siitä, että oltiin runkosarjassa "vasta" viides tai kuudes.

 

[Callahan]

Kyllä IFK:n ongelmat ovat useana kautena kulminoituneet surkeaan maalivahti peliin. Nyt on ollut pari kautta homma kunnossa. Edelliset kaudet Tim Thomasin jälkeen oli aikamoista sekoilua mv osastolla. Rosteri näytti kovalta mutta se voittava veskati puuttui. Maalivahti on tärkein yksittäinen pelipaikka
ja varsinkin play offeissa se korostuu, virhe näkyy heti taululla. Poffit on vielä kaikenlisäksi maalinpelejä niin ei ole varaa imuroida ala Vokoun, Stathos, Nieminen, Draper (sai kenkää jo alkukaudesta)etc.

Onneksi tämä on nyt ymmärretty ja hankittu tasoa vastaavat torjujat.

 

[Kyynikko]

"Hyvä runkosarjamenestys ei ole enää kaiken onnen avain", tämä JHagin näppikseltä ja niin totta!! Katsokaa Bluesin runkkismenestystä viime vuosina. Alempaa keskikastia, mutta jahka säälit alkavat, alkaa Espoon pojat vertymään, jopa finaaleihin asti. Tällaista haluaisin nähdä HIFK;ltakin. Taistelua viimeiseen hengenvetoon, joka kiekosta, joka tilanteesta. Ei lämmitä paskaakaan että tsempataan hampaat irvessä että sijoittuisimme runkosarjan TOP3:seen jotta lafka saisi muutaman kymmenen tuhatta euroa rahaa. Nämä asiatjan eivät sulje toisiaan pois, mutta tuntuu että HIFK;lla on vaikeata pelata hyvä runkosarja ja vielä paremmat pleijarit.

Odotin siksi huomattavan enemmän paskansyöjältä, mutta pettyä sai. Noh, ehkä tulevalla kaudella??

 

[scholl]

"Hyvä runkosarjamenestys ei ole enää kaiken onnen avain", tämä JHagin näppikseltä ja niin totta!! Katsokaa Bluesin runkkismenestystä viime vuosina. Alempaa keskikastia, mutta jahka säälit alkavat, alkaa Espoon pojat vertymään, jopa finaaleihin asti. Tällaista haluaisin nähdä HIFK;ltakin.

Nämä asiatjan eivät sulje toisiaan pois, mutta tuntuu että HIFK;lla on vaikeata pelata hyvä runkosarja ja vielä paremmat pleijarit.

Ei se nyt noin mene. Tuossa on se pienen ja ison seuran DNA:n ero. Suurseura ei voi pelata huonoa runkosarjaa ja taistella kuoleman kielistä koko ajan jatkoon. Suurseuran pitää olla hyvä tasaisesti. Se, että nyt flopattiin totaalisesti pleijareissa, kertoo siitä, ettei pää kestä, mutta keskimäärin asia on niin, että jos pelaa kahden parhaan joukkoon itsensä runkosarjassa niin saa huonomman vastustajan puolivälieriin sieltä sääleistä kuin jos itse joutuu sijoille 3-4 ja sitä kautta saa oikeasti sieltä runkosarjan kärjestä paremman mahdollisuuden menestyä. Sen takia se runkosarjamenestys on tärkeätä. Toki mennyt kausi oli kokonaisuutena poikkeuksellinen, koska monien seurojen peliotteet ailahtelivat ja esim. Jyp sai pelinsä sujumaan vasta keväällä. Samalla tavalla mm. KalPan hyvä alku suli. Sen sijaan monena muuna vuonna jotkut joukkueet on se sitten ollut Kärpät, Jyp tai mikä tahansa joukkue, on pelannut koko kauden vahvasti ja silloin on hyvä, jos on sellainen asetelma runkosarjan jälkeen, jolloin sen vahvan joukkueen joutuu kohtaamaan aikaisintaan finaalissa. Hyvällä tsägällä joku tiputtaa sen jo aiemmin.

Se, että joukkue pelaa hyvin runkosarjassa ei poissulje sitä, että pelaa hyvin pleijareissa. Jos on hyvä joukkue niin on mahdollista pelata koko ajan hyvin. Tuskin se Blueskaan ihan huvikseen on runkkarissa ollut joku 10., heillä ei vain rahkeet ole riittäneet, mutta ovat toki pari kertaa onnistuneet erinomaisesti pleijaritaipaleellaan ja ylittäneet tasonsa. Ei sekään aina niin tapahdu.

 

[JHag]

Kyllä IFK:n ongelmat ovat useana kautena kulminoituneet surkeaan maalivahti peliin.

Tähän on mystisesti yhdistynyt oman maalinteon täysi lopahtaminen. Runkosarjakeväänä -09 HIFK oli liigan paras joukkue ja veti +3 maalin keskiarvolla ja isolla voittoprosentilla. Sääläreissä Nieminen valui keskinkertaiseksi, mutta HIFK:n maalinteko lörähti vielä enemmän. Muistaakseni 1 tehty maali kahteen peliin ja ei Salak niin huikea ollut. Mm. Lennu oli kerran jo harhauttanut hänet ja veti tyhjistä ohi. Keväällä -06 HIFK:n maalintekovastuu oli Hauhtosen ketjulla, joka hyytyi. Se on tunnettu tosiasia -ja varmasti opittu jo kaikissa organisaatioissa- että yhden ketjun joukkueelle tulee noutaja pleijareissa. Yhden ketjun pystyy Saipakin tappamaan. Suikkanen veti tylysti Hirson ketjun nollille ja seuraavana keväänäkin hän onnistui tulevaa mestaria Jypiä vastaan tappamaan alussa Immosen ketjun. Suikkanen ainakin ymmärtää täysin, mistä pleijareissa on kysymys. Siellä ei jaeta mitään vitun tyylipisteitä ja kaikki on sallittua. Jotenkin oireellista, että muuten aivan karmea Baxterkin sai HIFK:n pelaamaan kohtuullisesti pleijarit: voitettiin sentään TPS sääleissä ja otettiin Bluesilta yksi voitto. Samoin HPK:lta taidettiin ottaa 2 voittoa ja siinäkin sarjassa Lundell oli selvästi huonompi kuin Chiodo. Baxterilla on Pohjois-Amerikan geenit: playoffeissa pitää painaa täysillä. Sääli, että ukko oli muuten täydellinen turisti.

 

[Bruno]

Ei lämmitä paskaakaan että tsempataan hampaat irvessä että sijoittuisimme runkosarjan TOP3:seen jotta lafka saisi muutaman kymmenen tuhatta euroa rahaa. Nämä asiatjan eivät sulje toisiaan pois, mutta tuntuu että HIFK;lla on vaikeata pelata hyvä runkosarja ja vielä paremmat pleijarit.

HIFK:lle taas on helppoa pelata huono runkosarja ja huonot playoffit, mutta hyvä runkosarja taas ei tarkoita hyviä pleijareita.
Kun muilla meno kovenee ja aletaan pistää itseään likoon, meillä hiihdellään avaustappio.
Aina voi selitellä jollain "ei oltu valmiita" tai "viikon tauon jälkeen oli vähän nihkeetä", mutta kyllä tolla tasolla täytyy olla valmis viikon tauon jälkeen pelaamaan tasokkaasti. Ekan erän voi ehkä vielä laittaa pelaamattomuuden piikkiin, mutta tokassa pitää olla jo täysi höyry päällä.

Odotin siksi huomattavan enemmän paskansyöjältä, mutta pettyä sai. Noh, ehkä tulevalla kaudella??

Ehkä pitäisi tarkistaa lääkkeet, mutta kyllä mulla on luottoa tulevalle kaudelle. PS:lle tuttuja kavereita on tullut sisään ovista ja ikkunoista, pelityyli sopinee paremmin tulevan kauden jengille eikä meidän valmentaja heilu jossain pilipala-turnauksissa "maajoukkueen" mukana vaan keskittyy omaan jengiin ja pielessä olevien asioiden korjaamiseen.
Onneksi on vasta kesäkuun alku, nappeja ehtii napsimaan vielä 3,5 kuukautta ennen kauden alkua.

Ai niin, tehtiin me keväällä 09 maali per matsi TPS:ää vastaan. Ramu ekassa ja Luttinen tokassa. TPS vain teki 7 maalia, ni ei kuulkaa ihan riitä.

 

[Rannanjärvi]

Näihin pohdintoihin kuuluu myös hyvin oleellisesti maalivahtipeli kuten nimimerkki Callahan pointtasi. Kenttäpelaajat eivät pysty täysin keskittymään oleelliseen jos pitää kantaa myös huolta veskarin otteista. Tämä on varmaan myös juurtunut edarien mieliin; kaudesta toiseen sarjan paras veska pelaa toisessa jengissä.

HIFK:n maalivahtitoiminta on kyllä niin legendaarista että kantaa myös ison osan vastuusta kevään kompasteluissa. Nykyistä kaksikkoamme hehkutin aikaisemmin tässä ketjussa ja tosiaan pitkästä aikaa on hyvä fiilis veskojen suhteen jo nyt. Kenttäpelaajat tutustuvat myös hyvissä ajoin Ortion peliin, tietävät mitä voi odottaa ja tämä saattaa vapauttaa touhua. Norja pelasi myös vakuuttavasti vähät pelinsä viime kaudella. Hyvältä näyttää.

 

[sekolust]

Eri mestareita seuraamalla kaava menestykseen näyttää suurinpiirtein seuraavalta:
1. Valmennuksen on oltava liigan kärkitasoa. Valmentajan on pystyttävä puristamaan viimeisetkin paskat ulos omasta joukkueesta ja pystyttävä viemään kollegaa taktisella puolella.
2. Maalivahtipelin on oltava liigan kärkitasoa. Riksman, Helenius, Wallinheimo, jne. Kaikkia yhdistää se, että he olivat sarjan parhaita molareita. Tietyissä tilanteissa myös toisiaan täydentävä kaksikko voi ajaa saman asian, mutta näitä ei hirveän montaa lähihistoriasta löydy.
3. Kärkijätkien on onnistuttava. Perrin, Peltonen, Granlund, Filppulan sun muut viime kausina ovat näyttäneet, että isoissa peleissä tarvitaan isojen pelien miehiä. Jos kärkiosasto floppaa, niin pirun vaikeaa tulee.
4. Raatajat hoitavat hommansa kotiin. Teiltä tulee nyt mieleen Liivikin nelonen ja tällä kaudella Jypissä duunariosasto hiljensi aika tehokkaasti sekä meidät että Pelsut. Vastustajan tähdille ei saa antaa mahdollisuutta onnistua.
+ Jokerikorttina (tsk.) asenne, jonka lasken kaikkien kohtien yhdistelmäksi. Kun valmentajalla homma pysyy hanskassa ja pelaajat voivat luottaa toistensa tekemiseen, niin spiritin pitäisi olla kohdallaan. Jos valmentajalla ei ole langat käsissään, pelaajat alkavat sooloilemaan. Jos osa pelaajista ei ole tasollaan, muiden tekeminen menee helposti puskemiseksi ja turhautumiseksi.

Järjestystä voi hiukan vaihdella oman fiiliksen mukaan, noita pidän kuitenkin kokonaisuuden kannalta oleellisena. Kun noita katsoo esimerkiksi kuluneen kauden osalta, niin teillä muun muassa kohdat 1. ja 3. kusivat. Westerlund&Lämsä vei Matikaista aivan miten tahtoivat ja Pesonen, MG, Granlund ja kumppanit eivät millään saaneet limppua verkkoon.

Sen sijaan toissakaudella Nokka oli mies paikallaan puolivälierien jälkeen, Peltonen tykitti finaalissa hattutempun, MG väänsi yli pinna per peli tahtia pleijareita, Söde oli liekeissä, Riksman oli liekeissä ja teidän nelonen pelasi helvetin hyvät pleijarit. Koko paketti oli kasassa. Samoin Jypillä Aho raiskasi vastustajansa, Helenius otti isot kopit ja oli muurina tiellä, Perrinin lavasta tuli voittomaali ja rottaosasto piti Laschin, Hodgmanin ja kumppanit piilossa.

Itse näen, että runkosarjassa voi menestyä hyvin yhden osa-alueen ollessa heikommalla tasolla. Pleijareissa kuitenkin marginaalit pienenevät, vastustaja "tunnetaan" paremmat heikkouksineen ja henkinen paine on aivan toista luokkaa.

Liigassa on mun mielestä kolme resurssien mukaan suurseuraa: me, te ja Kärpät. Yksittäisiä huonoja kausia tulee pidemmällä tähtäimellä pakostakin, mutta kyllä mä uskaltaisin väittää ettei noista suuresta yksikään ole ollut pelillisesti suurseura moneen vuoteen. Viimeksi Kärpät tuota olivat, sitä ennen teillä oli pieni etsikkoaika 90-luvun lopussa ja meillä ennen sitä. Hyviä kausia (esim. teillä viime kausi) tulee, mutta niin niitä tulee pienemmillekin seuroille. Pelillisesti Jyp on ollut viime vuosina suurseura, mutta resursseista voidaan vääntää kättä.

Suurseurojen alisuorittamisessa näen parikin yhtäläisyyttä:
1. Edellisen listauksen kohdista ollaan tingitty. Valmentajavalintoja on mennyt pieleen (Alpo, Hanlon, Baxter, Haapakoski, jne.) ja maalivahtien suhteen historia on ollut surullisen kuuluisaa.
2. Ollaan eletty jossain kuplassa ja odotettu menestyksen tulevan automaagisesti aiemman menestyksen takia. Muut tulevat kuitenkin Jypin tavoin helvetin nopeasti rinnalle ja ohi jos kokoajan ei haluta kehittyä. Virmasen ja Matikainen I:n aikakaudet olivat hyviä osviittoja tästä: pelaajahankinnat tehtiin tilastojen perusteella, valmentajaksi kelpasi lähes kuka tahansa nimen perusteella ja toimintatapoja ei pyritty kehittämään. Kärpilläkin oli tshekkilegioonan kanssa hiukan havaittavissa tuota virmasmatikaista syndroomaa.
3. Toiminnasta on puuttunut pitkäjänteisyys. Sen sijaan että olisi mietitty pidemmän ajanjakson hyötyjä, ollaan suin päin rynnätty hetkeltä hyvältä tuntuvaan ratkaisuun. Sen sijaan että toimivaa runkoa olisi pyritty kehittämään, tuodaan yhden kauden palkkasoturi runkopelaajan tilalle tai viemään viimeiseltäkin junnulta näytönpaikka.
4. Ollaan luotettu liikaa rahan mahtiin. Raha itsessään on yksi edellytyksiä menestyä säännöllisesti, mutta pelkästään rahalla homma ei toimi. Tappara hyötyi helvetisti siitä, että henkilökohtaisemmalla valmennuksella Lehterän ja Enlundin tapaiset pelaajat halusivat juuri Tapparaan kehittymään. Mun mielestä hyvä ohjesääntö olisi se, että jos pelaaja suurinpiirtein samansuuruisesta summasta huolimatta valitsee toisen seuran, vika on joko meissä tai pelaajassa. Jos vika ei ole pelaajassa (seurauskollisuus, halu palata kasvattajaseuraan, merkittävästi suurempi rooli, perhe, jne.), niin vika on seurassa. Jos vika on seurassa, niin mietitään missä vika ja pyritään korjaamaan se. Schollin uskottavuuspyramidin voisi lisätä tähän.

Teillä on tekeminen muuttunut uuden johdon myötä selvästi aiempaa paremmaksi, mutta muutos suurseuraksi sekä resurssien että pelillisen puolen osalta vie oman aikansa. Saa nähdä kävikö Matikainen II:n kanssa huonosti ja tuliko takapakkia, vai mennäänkö jutimaisesti eteenpäin.

 

[stroh80]

Väitän että KJ:n jatkaessa olisi viime vuoden jengillä menty pitkälle.

Paljon mahdollista, mutta tässä katsannossa se on hyttysenpaska meressä- Tärkeää olisi miettiä mitä voidaan jatkossa tehdä toisin niin ettei aina juosta ensin pari kautta päin seinää kun vaihdetaaan valmentajaa.

Väitän, että IFK:ta organisaationa leimaa tietty loivaliikkeisyys. Puhutaan pitkistä projekteista ja siitä miten ollaan kehittämässä peliä ja keväällä sitten ja jaada jaada.

Kun Suikkaselta kysyttiin Lahden projektista Kaitsu totesi, että ei tässä voi mitään projektia alkaa vetämään. Nyt täytyy alkaa voittamaan tai tulee potkut. IFK:lla puuttuu tämä palava halu voittaa. Ollaan pitkäjänteisiä ja kärsivällisiä ja unohdetaan hetkessä eläminen. Kaikki tekeminen ei tähtää siihen että tässä ja nyt revitään ne voitot vaikka väkisin. Tämä muodostuu ongelmaksi kun pitäisi alkaa elämään hetkessä kun pleijarit alkaa.

Toki Penan aikana ei ollut tuota rasittavaa pitkäjänteisyyttä riesana mutta silloin sitten muut asiat haittasivat suoritustasoa.

 

[Walkin]

Teksti

Aivan huikeaa tekstiä eikä voi olla kuin samaa mieltä.

 

[Rannanjärvi]

Paljon mahdollista, mutta tässä katsannossa se on hyttysenpaska meressä- Tärkeää olisi miettiä mitä voidaan jatkossa tehdä toisin niin ettei aina juosta ensin pari kautta päin seinää kun vaihdetaaan valmentajaa.

Oikeassa olet ja kuvaus on myös kohdillaan. Tuli vaan kirjotettua mitä mieleen juolahti ja vähän lähti rönsyilemään siitä mistä aloitin kirjoittamaan.

Meinasin että ketä varten joukkue oli rakennettu jne. KJ ja Petu eivät pelkästään peluuta joukkueitaan eri tavalla, taitaa olla myös melko suuret erot persoonissa. KJ sai esim. Hirsosta parhaan irti, Petu ei mitään ja tämä menee Petun piikkiin kommunikointitaitojen suhteen. Hirso on taiteilija pelaaja, niitä vaan on ja koutsien pitää tulla niiden kanssa toimeen. Toki KJ oli hyökkääjä ja Petu pakki mutta kuitenkin.

Aiheeseen liittyen tosiaan tän tason seuralla ei mitään pitkiä projekteja pitäisi olla, vaan tähtäin pitäisi olla mestaruudessa joka kausi. Voi olla että joukkueen rakentamisen ja yleensäkin kaiken suhteen on tehty IFK:ssa niin kauan päin helvettiä ettei enää osata kääntää noin vaan kelkkaa.

 

[Rannanjärvi]

Rosterista: helvetin hyvä että saatiin Arttu takaisin! Jätkä kantoi kuitenkin A-kirjainta paidassa. En tiedä oliko kyse palkasta, roolista, "edarisiivouksesta", henkilökemioista vai mistä mutta Luttisen päästäminen pois oli kunnon perseilyä. Mua vitutti sen verran että tunsin melkein vahingoniloa kun Arttu nousikin isoon rooliin Bluesissa ja vielä kovempana saavutuksena hilas Pelsut kapteenina finaaliin. Kertoo aika paljon pelaajasta jos tulee uuteen jengiin ja saman tien äänestetään kapteeniksi.

Tällaisia pelaajia ei ole liikaa. Ensi kaudella Ville, Söde, Arttu ja siihen vielä Kibe päälle ni pitäis löytyä johtajuutta huolella.

 

[Rannanjärvi]

Aivan huikeaa tekstiä eikä voi olla kuin samaa mieltä.

Samaa meinasin kehaista, hyvin kiteytetty pohdinta ja ilman mitään värilaseja kirjoitettu. Tykkään lukea muiden jengien kannattajien kirjoituksia jos ne on asiallisia koska ei kirjoita omasta joukkueesta, ts. ei kirjoita "tunteen vallassa" ja esim. tässä tapauksessa nimimerkki sekolustilla voisi olla jotain hampaankolossa IFK:n suhteen mutta tämä ei ainakaan tekstistä käy ilmi, päinvastoin.

 

[Bad Bob #42]

Lisätään se, että Baxterin (!) HIFK voitti ensimmäisen puolivälieränsä Bluesia vastaan vieraissa (!!) ja vuosi taisi olla -08. Unohtakaa se, missä tilanteessa organisaatio milloinkin on ja onko paljon tähtiä kokoonpanossa. Katsokaa koko HIFK:n historiaa, niin huomaatte että aina aloitetaan puolivälierät päin helvettiä - vitun outoa! Kuvaavaa on, että mestaruuskin tuli sillä kaavalla, että puolivälierä oli pirun paljon vaikeampi kuin välierä ja finaali. Koko organisaatio tekee jotain aivan helvetin väärin, koska ongelma toistuu kaudesta toiseen. Koska pelaajat ja valmentajat vaihtuvat, ja helvetin hyvä niin, pitää nimenomaan katsoa HIFK:ta organisaationa. Miksi HIFK-organisaatio ruokkii sitä järjettömyyttä, että playoffit ovat vaikeat?

Yksi ajatus tähän liittyen on tullut meleeni mahtaako pelaajat odottaa että pleijareiden käynnistyessä hallissa on infernaalinen tunnelma ja sen odotetaan sytyttävän joukkueen itsestään. Kun kuitenkin pleijareiden ekat pelit eivät ole olleet loppuunmyytyjä (poislukien Jokeri-sarjat) niin joukkue onkin ollut hieman pettynyt tunnelmaan eikä kaivattua syttymistä ole tapahtunutkaan. En tiedä voi olla kaukaa haettuakin, mutta jotakin omistuista pleijereiden alussa on.
Toinen mitä olen miettinyt että aikaisimpina kausina pleijareihin on vaihdettu hieman erinäköiset pelipaidat, veskat on saaneet uudet syndit yms. Liekö tuollaisetkin hieman liikaa korostaneet sitä että nyt pelataan eri pelejä ja jännäkakka on tullut?

 

[Buddha]

... ja siihen vielä Kibe päälle ni pitäis löytyä johtajuutta huolella.

Eikö Kibe ollut klesana kauden -10-11-jälkeen ja pahvin teko viivästyi siksi?

Joten jäin vaan kelailemaan sitä, että haluaako Kibe hoitaa itseään kuntoon / tsiikailla, että minkälaista roolia olisi edes tarjolla, jos meinaa alkaa duunaan pahvia?

 

[Walkin]

Yksi ajatus tähän liittyen on tullut meleeni mahtaako pelaajat odottaa että pleijareiden käynnistyessä hallissa on infernaalinen tunnelma ja sen odotetaan sytyttävän joukkueen itsestään. Kun kuitenkin pleijareiden ekat pelit eivät ole olleet loppuunmyytyjä (poislukien Jokeri-sarjat) niin joukkue onkin ollut hieman pettynyt tunnelmaan eikä kaivattua syttymistä ole tapahtunutkaan.

Ja tämä johtuu siitä, että joukkue on jo pidemmän aikaa vuodesta toiseen mennyt kusemaan sen ensimmäisen kotimatsin niin ei yleisö vaivaudu tulemaan paikanpäälle. Itsekin menen mielummin myöhempiin matseihin, koska HIFK on ollut joka ikinen vuosi ensimmäisessä playoff matsissa kotona järkyttävän huono! Toki jos joukkue aloittaisi playoffit niin kuin kuuluukin niin voisin mennä katsomaan ensimmöisen matsin paikan päälle, mutta kun näin ei ole käynyt melkeen ikinä.

 

[BOL]

Eikö Kibe ollut klesana kauden -10-11-jälkeen ja pahvin teko viivästyi siksi?

Joten jäin vaan kelailemaan sitä, että haluaako Kibe hoitaa itseään kuntoon / tsiikailla, että minkälaista roolia olisi edes tarjolla, jos meinaa alkaa duunaan pahvia?

Ei ollut. Mestaruuden kunniaksi IFK päätti repäistä ja teki Kuhdan kanssa nopeasti jatkon kuluneesta kaudesta ja julkisti sen jopa oikein Mestaruusristeilyllä.

Kimmo Kuhdan kunnossa ei ole mitään vikaa. Ymmärtääkseni hän ei myöskään halua tsiigailla minkään roolien perään, vaan ainoastaan pelata IFK:ssa. Kibe ei ole tyhmä. Kyllä hän tietää, että roolista huolimatta hän pääsee ja pystyy edelleenkin ratkomaan pelejä, kuten tähänkin asti. Sehän on sitten valmentajasta kiinni, haluaako hän, että Kuhta tekee sitä, mitä parhaiten osaa. Siis maaleja. Viime kaudella ei ainakaan halunnut, sen verran nihkeästi Kuhdalle yv-aikaa siunaantui. Mutta mutulla heittäisin, että osumatarkkuus on edelleenkin ihan kohtuullinen. Olen myös siinä ymmärryksessä, että Kimmo Kuhta tajuaa, että nuorissa on tulevaisuus, eikä hänen tarvitse pelata enää 20 min./ ottelu. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin että ei olisi käyttöä.

Mitään tekosyitä ei ole.

 

[JHag]

Samaa meinasin kehaista, hyvin kiteytetty pohdinta ja ilman mitään värilaseja kirjoitettu.

Oli kyllä sekolustilta aika kliinisen viiltävä pöydänpuhdistus! En ole eri mieltä yhtään mistään. Kuulun kuitenkin siinä mielessä vanhaan liittoon, että IMHO loppujen lopuksi jääkiekko on pelaajien peli ja viimekädessä pelaajat ratkaisevat kaiken. Ei tämä sentään vielä ole pelikirja vs. pelikirja tai valmentaja vs. valmentaja. Tällainen ajattelu nonsaleeraa pelaajat kasvottomiksi stigaukkeleiksi. Sanoisin että "pelaajat" -valikossa ei voida hyväksyä mitään puutoksia / epävarmuuksia. Valmentaja luo puitteet pelaajille, mutta pelaajien edelleen pitää tehdä ja estää maalit. Olen sitä mieltä, että sekä -98 että -11 HIFK oli niin ällistyttävän hyvä, että mestaruudesta tuli ihan selkeä pelaajien näytös. En tule koskaan muistamaan 98-mestaruutta Erkan ja Ramin mestaruutena, enkä 11-mestaruutta K.Jalosen mestaruutena. Sen sijaan osaan vaikka unissani luetella kaikki pelaajat ja heidän highlightsinsa playoffeista.

Kanadalaisen kiekon ystävänä olen asettanut omat peruspilarini samoille säädöille heidän kanssaan. "Tee vähintään 3, päästä korkeintaan 2 ja maaleista kaksi eri ketjuilta + 1 yv:llä". Tuo on hyvä raami, mihin rakentaa. Ja pelaajat tärkeysjärjestyksessä: 1. Maalivahti. Jos tämä osio kusee, muulla ei olekaan mitään väliä. 2. 1-sentteri. 3. Ykköspakkipari. 4. 2-sentteri. Vasta näiden jälkeen voidaan ensimmäistä kertaa keskustella laitahyökkääjistä, vaikka mun asteikossani toinen pakkipari / vähintään sen kärki tulee vielä ennen ensimmäistäkään laitahyökkääjää. Tottapuhuen 3- ja 4-sentterikin olisivat mun hankintalistallani myöskin ennen laitahyökkääjiä. On rakennettava ehdottomasti ketjut sentterien mukaan. Ei niin, että joukkue on tulvillaan laitureita ja sinne sekaan hankitaan sitten senttereitä, joiden toivotaan olevan sopivia juuri näille laitahyökkääjille. Oikeasti sentterille pitäisi katsoa juuri hänelle sopivia laitureita. Ja pari-kolme niistäkin saisi olla laitahyökkääjä/senttereitä.

 

[Ck]

Kanadalaisen kiekon ystävänä olen asettanut omat peruspilarini samoille säädöille heidän kanssaan. "Tee vähintään 3, päästä korkeintaan 2 ja maaleista kaksi eri ketjuilta + 1 yv:llä". Tuo on hyvä raami, mihin rakentaa. Ja pelaajat tärkeysjärjestyksessä: 1. Maalivahti. Jos tämä osio kusee, muulla ei olekaan mitään väliä. 2. 1-sentteri. 3. Ykköspakkipari. 4. 2-sentteri. Vasta näiden jälkeen voidaan ensimmäistä kertaa keskustella laitahyökkääjistä, vaikka mun asteikossani toinen pakkipari / vähintään sen kärki tulee vielä ennen ensimmäistäkään laitahyökkääjää.

Itse en ole ihan samaa mieltä, toki sentteri on tärkeä, mutta jos se sentteri on paska tai kädetön, laiska, joskus pisteitä tehnyt pelaaja, niin ihan hyödytön tapaus. Eli tärkeämpää on saada pelaajia Caloun, Granlund yms. jotka tekevät ketjukavereistaan parempia pelaajia. Tai kuten Mikko Koivu NHL:ssä sai Miettisen jopa pisteille. Eli jos laidalta löytyy se "pelintekijä/snaipperi" joka kantaa kenttää, niin muut voivat olla vaikka mitä puukäsiä ja silti nämä puukädet hakkaavat niitä pisteitä.

Mitä tulee muuten ensikauden joukkueeseen, niin itse en toivo, unelmoi oikeastaan ketään hankintoja (paitsi Killelle soppari). Tämä siitä syystä, että NHL:ssä saattaa tulla tauko ja toisekseen luotan täysin siihen, että Nybari tietää mitä tekee. Nybari ajattelee joukkueen kokoamisesta ja tekee myös juuri kuten huusin täällä Penan ensimmäisistä päivistä asti. Meillä on runko juuri sellainen kuin pitääkin (poislukien Kille) ja Nyba on osoittanut myös todella kovan prosentin täsmähankinnoissa. Samoin nuorille peliaikaa. Kuten täällä jo joku totesikin, niin Vainoset ja muutamat nuoret ovat täysin valmiita hyppäämään isoon rooliin ja jos muutamia virheitä tulee, niin niitä tulee kaikille, katsokaa vaikka viimekauden Jokelaa isolla palkalla. Tosin, kiintiöpaikkoja ei junnuille, mutta ei muillekaan.

 

[Johannes]

Itse en ole ihan samaa mieltä, toki sentteri on tärkeä, mutta jos se sentteri on paska tai kädetön, laiska, joskus pisteitä tehnyt pelaaja, niin ihan hyödytön tapaus.

Samoin nuorille peliaikaa. Kuten täällä jo joku totesikin, niin Vainoset ja muutamat nuoret ovat täysin valmiita hyppäämään isoon rooliin ja jos muutamia virheitä tulee, niin niitä tulee kaikille, katsokaa vaikka viimekauden Jokelaa isolla palkalla. Tosin, kiintiöpaikkoja ei junnuille, mutta ei muillekaan.

Tuohan on Tyler Redenbach. Ei palkata sitä uudestaan.

Nuorisolle on 60 runkosarjapeliä aikaa näyttää, että ovat ns. voittaneet itselleen paikan vakiokokoonpanon 6 puolustajan ja 12 hyökkääjän ryhmästä, samoin vähän iäkkäämmillä pelaajilla. Kauden aika jäälle pääsee 35-45 pelaajaa, joista n. 30 pelaa varmaan vähintään 30 ottelua, joten näyttöpaikkoja riittää. On tosi kivikautisen vanhanaikaista ajatella, ettei nuoret saa muka riittävästi näyttöpaikkoja, enkä syytä sellaisesta ajattelusta sinua Ck. Kun pelaajat käyttävät ne lukuisat runkosarjan ottelunsa edukseen, niin pian pelaavat avauksessa ottelusta toiseen ja ovat avauksessa myös playoff-peleissä, joihin on aina pakko pitää tiukka seula. Playoffeissa ei enää kouluteta pelaajia, vaan voitetaan otteluita, hinnalla millä hyvänsä ja kaikki rammatkin kehiin, jos hyödyntävät parhaiten menestymistä, vaikka vammoja.

 

[Ck]

Tuohan on Tyler Redenbach. Ei palkata sitä uudestaan.

Jep, eikä se Hirsokaan niin hyvin vetänyt vaikka täällä Hirso-f"u"n club varmaan vetää taas ranteita auki tästäkin kirjoituksesta.

Nuorisolle on 60 runkosarjapeliä aikaa näyttää, että ovat ns. voittaneet itselleen paikan vakiokokoonpanon 6 puolustajan ja 12 hyökkääjän ryhmästä, samoin vähän iäkkäämmillä pelaajilla. Kauden aika jäälle pääsee 35-45 pelaajaa, joista n. 30 pelaa varmaan vähintään 30 ottelua, joten näyttöpaikkoja riittää. On tosi kivikautisen vanhanaikaista ajatella, ettei nuoret saa muka riittävästi näyttöpaikkoja, enkä syytä sellaisesta ajattelusta sinua Ck. Kun pelaajat käyttävät ne lukuisat runkosarjan ottelunsa edukseen, niin pian pelaavat avauksessa ottelusta toiseen ja ovat avauksessa myös playoff-peleissä, joihin on aina pakko pitää tiukka seula. Playoffeissa ei enää kouluteta pelaajia, vaan voitetaan otteluita, hinnalla millä hyvänsä ja kaikki rammatkin kehiin, jos hyödyntävät parhaiten menestymistä, vaikka vammoja.[/QUOTE]

Jep, olen samaa mieltä. Annetaan kunnon näyttöpaikkoja nuorille ja sieltä joku voi tehdä Miket, Maket, Barkovit tai Teräväiset, eli silloin on yksi paikka täytetty ilman, että täytyy käyttää rahaa 300.000€, johonkin, joka ei välttämättä täytä paikkaansa sen paremmin tai jopa huonommin. Se kuka ottaa paikan, se ottaa sen tai paikka on jossain muualla, oli sitten junnu tai ikämies. Itselläni on suurin luotto juurikin Vainoseen sekä Partaseen ja jos Torniainen on kuntoutunut, niin saattaa todellakin yllättää sillä on ikäluokkansa huippuja, mutta viimekausi meni vessasta alas. Parhaimmillaan olisi siis voinut tehdä Teräväiset jo viimekaudella muuten, mutta aika näyttää.

 

[douppi]

...On rakennettava ehdottomasti ketjut sentterien mukaan. Ei niin, että joukkue on tulvillaan laitureita ja sinne sekaan hankitaan sitten senttereitä, joiden toivotaan olevan sopivia juuri näille laitahyökkääjille. Oikeasti sentterille pitäisi katsoa juuri hänelle sopivia laitureita. Ja pari-kolme niistäkin saisi olla laitahyökkääjä/senttereitä.

Ei tässä ole vielä aika masentua, mutta tämä tilannehan meillä alkaa olla nyt. Liigan mittapuulla todella hyviä laitureita riittää, mutta jengissä on vaan 3 mitat täyttävää sentteriä, ja siihenkin pitää laskea MaG mukaan. Piiparista on vaikea nähdä edes liiga"jyränä" tulevaisuudessa. Mestis lienee hänelle oikea paikka? Salmivirta on mulle iso kyssäri tässä vaiheessa.

2 sentteriä vähintään on saatava, että edes määrällisesti aletaan päästä täyteen kokoonpanoon sentterien osalta.