Muistan, kun Kai Suikkasen "toisen tulemisen" valmennuskaudella lehdistötilaisuuksissa ja vahtoaitiotyöskentelyssä hänen kehon kielensä kertoi, että mies on täysin hukassa eikä itsekään enää tiennyt, mitä syöksykierteen oikaisemiseksi hänen olisi pitänyt tehdä. Puheet ja kehon kieli olivat täydessä ristiriidassa. Oli varmasti Kaitsullekin silloin suuri helpotus, että potkut tuli, ja hän saattoi ryhtyä lataamaan akkujaan rauhassa, koska sitä hän silloin tarvitsi, jotta yleensäkin pystyi jatkamaan amattivalmentajana toisissa organisaatioissa.
Tänä syksynä Kalle Kaskisen kehon kieli on näyttänyt aivan samalta. Kalle ei kerta kaikkiaan tunnu enää tietävän, mitä hänen pitäisi joukkueen pelin umpisolmujen avaamiseksi tehdä. Siksi hänen kärsimysnäytelmänsä jatkuu illasta toiseen. TPS:n johto ei tunnu edelleenkään käsittävän, että nyt on korkea aika tehdä rajuja liikkeita edustusjoukkueen valmennustiimin ja UTJ:n kanssa. Johto ei kerta kaikkiaan saisi tehdä tätä, että se pistää päänsä pensaaseen eikä uskalla katsoa totuutta silmiin. Ihmettelen, ettei edes Erkka Westerlund osaa nähdä asiaa oikein, vaan Kallea "kidutetaan" löysässä hirressa.
Kalle voisi selvitä tilanteesta sillä, että hän saisi tarvittavaa apua apuvalmentajiltaan ja UTJ:ltä, mutta valitettavasti nämä ovat vielä enemmän kuutamolla kuin Kalle. Siksi Kalle joutuu kantamaan koko "paskakasan" yksinään, ja nyt todellakin näyttää siltä, että sekä hänen fyysiset että henkiset resurssit ovat katkeamispisteessä. On erittäin todennäköistä, ettei Kalle pysty viemään kautta loppuun, kun otteluita on vielä edessä yli 50 ja mies on tällä hetkellä henkisesti täysin loppu.