On tosiaan vaikea ymmärtää, ettei valmennus kahden kauden aikana ole saanut ratkottua avauspelaamista tämän paremmaksi. Pyrkimyshän selvästi on, että kiekottelemalla TPS tulisi omista pois. Mutta toteutus ontuu vieläkin. Alivoimaisia hyökkäykset järjestäen ovat, montakohan laukaukseen päättynyttä tasavoimaista rintamahyökkäystä eilen tuli? Päädyn kautta joutuvat paljon pelaamaan, jotta saavat päätypelin aikaiseksi ja välillä tähän päästään, kuin päästäänkin. Tapa se on tämäkin, mutta yksi elementti hyökkäämisestä jää paljolti pois, laukaus suorasta hyökkäyksestä ja mahdolliset irtokiekkojen voittamiset.
HPK:n karvaus ei pitäisi olla mikään yllätys. Joko he paineistavat "kaikki 5" periaatteella tai sitten vetäytyvät selkeään trappiin.
Sohvakoutsin näkökulmasta, mitä voisi tehdä. Silloin kun paine on kova, pitäisi Tepsin hyökkääjien tulla lähelle omaa maalia kiekollisen avuksi ja luoda alueellinen 5-3 ylivoima. On melko varmaa, että HPK:n pakit eivät seuraa syvälle, jos kiekko on Tepsillä. Ja toisaalta, kiekollinen tarvitsee useita syöttösuuntia, jotta paine ei johda kiekon menetykseen. Samoin pitäisi olla sovittuna puolenvaihdot ym., jotta karvaajat saadaan vetäytymään trapiin tai parhaassa tapauksessa päästään hyökkäämään koko viisikon voimin. Jos kiekko menetetään, on keskustassa omia enemmän kuin vastustajia.
Trapin purkamiseen sama, kaikki riittävän alas hakemaan vauhtia. Joko 3-2 lähdöllä (hyökkääjät 3 kaistalla tarjoamassa, pakkien pelatessa kärkikarvaajan pois ja kiekko hyökkääjälle, laiturit sisäkaistoilla, ei kiinni laidassa) tai 4-1 lähdöllä ( kiekollinen keskellä, pakki ja sentteri muutaman metrin päässä molemmin puolin edellä, laiturit sisäkaistoilla vähän edellisiä edempänä). Tällaiset samanaikaiset tarjonnat syöttösuuntineen puuttuvat jostain syystä ja kaikki paska kaatuu pakkien niskaan.
Ylivoiman variaatiosta vielä. HPK:n 2-1 maali oli hyvä esimerkki siitä, tämä kuvio, ns. syöttölaudat maalintakana tuntui olevan täysin uusi Tepsille, sen verran pihalla hyökkääjät olivat ko. tilanteessa. Tepsin kuvio oli jälleen kerran hyvin Heikkispainotteinen. Kerran se toimi, lopussa ei.