Ihan puskista ja sivusta huutelen, mutta voisko tässä Kaskisen keississä olla kyse vaan tälläisestä legendaarisesta syndroomasta, että osaa teoriassa aivan järkyttävän hyvin, mutta ei omaa psykologisia- ja johtamistaitoja saadakseen joukkueen pelaamaan haluamallaan tavalla? Oon muutaman kerran keskustellut enemmän ammattivalmentajien kollegoiden kanssa ja kuullut mielenkiintoisia stooreja tästä puolesta. Välillä ihan huipputasollakin tulee kuulemma isoja huteja tästä syystä ja kollegat sekä johto yleensä puolustavat asiaosaamisen takia viimeiseen asti, vaikka joukkue alisuorittaisi vahvasti. Tulosurheilussa yleensä mono heilahtaa jossakin vaiheessa joka tapauksessa. On vaan ikävää kyllä Tepsin kannalta, jos Kaskisen johtamiskyvyt eivät riitä ja pelaajat eivät usko. Silloin kyllä on vähän vaikea nähdä nousun alkavan. On myös ihan eri asia valmentaa jotain A-junnuja, jotka eivät voi uransa takia mitään kyseenalaistaa. Ammattipelaajat nostavat kytkintä, jos homma ei toimi.