Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

[pehtoori]

Pikkupoikana syöty jäähtynyt kesäkeitto oli lähes maailmanloppu. Isä käski syödä lautasen tyhjäksi, ennen ei pöydästä nousta. Jäähtyihän se ja pahemmaksi muuttui, onneksi äiti lopulta pelasti ja antoi luvan, kun isä oli jo poistunut keittiöstä. Tänä päivänä en tuota paskaa syö. Vaikka olis lämmintä.

Tämä. Siinä sanan kesä merkitys saatiin todella negatiiviseksi. Vahva tunne, että melkein sama tarina kaikkine puolineen löytyy omista tukahdetuista muistoista. Kukkakaalia varmasti sisälsi, koska se on kuvottavinta ikinä missään.

 

[Johnny B. Goode]

Ei siinä, söisihän noita, mutta tuskin Gordon.

Heh, juu en mäkään.

 

[vilperi]

Lipeä kala oli äitini suurta herkkua. En kyllä ymmärrä miksi.

Siis lipeä kalassa oli ainakin ennen vanhaan se vitsaus ettei itse kala oikein maistunut miltään. Siksi ei mielestäni sovi listattavaksi tännekään kun eihän kalassa ollut makua. Maun ruokaan toi vasta pöydässä kalan päälle ripotellut suola ja olikos se valkopippuri?

Lipeä kala ei kyllä ollut omakaan suosikki. Aika neutraalisti suhtauduin kalaan, niin kuin mauttomaan ruokaan kuuluu suhtautuakin. Meillä oli silti aina tapana syödä sitä jostain kumman syystä itsenäisyyspäivänä. Tämäkin perinne taisi kyllä mennä äidin mukana hautaan. Ja nyt en ole onneksi? syönyt lipeäkalaa vuosiin.

Lipeä kalan kanssa syötävä olikos se nyt maitokastike oli sen sijaan tosi hyvää ja minähän lapsena taisin syödäkin lähinnä vain perunaa ja kastiketta. Kun muut pupelsi sitä lipeä kalaakin.

Mitä tulee makaronivelliin niin se on kyllä hyvää. Siihen kylkeen lisukkeeksi HK:n sinistä ja ruisleipää niin nami, nami.

Oma inhokkiruoka on varmaan kaikki itsetehdyt maksaruoat joissa on aivan liian usein se maksan maku liian voimakas. Inhoan maksaruokia. Kesäkurpitsalasagnesta en myöskään jostain syystä tykkää ja äitini teki kesäkurpitsasta joskus jotain vuokaa kun olin lapsi. Se oli helkkarin pahaa. Valitettavasti tästä on vain niin pitkä aika etten ruoan nimeä ja sisältöä tarkemmin muista.

 

[Czescku]

Ala-asteen veriletut. Oli vielä pakko ainakin maistaa ja aina lähes itku kurkussa sain jotenkin sen ehkä kynnen kokoisen palan syötyä.

 

[kamik]

Nyt menee hieman ohi itse asiasta, sillä en ole itse syönyt kyseistä ruokaa, mutta olen ollut lähistöllä, kun hapansilakkapurkki avattiin. Ei tullut syöminen ensimmäisenä mieleen, kun löyhkä tavoitti sieraimet. Juoksin pois.

ala-asteaikojen veripalttu, kaalikeitto, appiukon tekemä juustokeitto jne., karmeaa moskaa kaikki.

 

[Iisoppi]

Kouluruuista pahin oli minun mielestäni ohrapuuro& mehukeitto. Kun puuro ja keitto sekoittui niin se näytti ihan yrjöltä ja myös maistui siltä. Kuvottava ruokalaji... Mutta toisaalta se on löytynyt myös oppilaiden suosikkilistalta. Eli ehkä olen melko yksin mielipiteeni kanssa.

 

[godspeed]

Kaikki sattumat. Myös kunnon "lihassa". Kanasuikaleet ovat ehdottomasti pahin. Kerran osuu purentaan, niin et pääse edes ajatuksesta eroon jatkossakaan.

 

[teude]

En ymmärrä kesäkeiton dissausta, aina se on koulussa syötävää ollut.
Pahin on intin maksakastike ja ne maksaklöntit siinä. Sen kanssa sai taistella. Maksassa ei muuten vikaa ole, mutta se oli pahaa.

 

[Malkkinen]

Maksassa ei muuten vikaa ole

"Olen ollut lapsesta asti kellertävä."

 

[Ollakseni]

Kouluruuista pahin oli minun mielestäni ohrapuuro& mehukeitto. Kun puuro ja keitto sekoittui niin se näytti ihan yrjöltä ja myös maistui siltä. Kuvottava ruokalaji... Mutta toisaalta se on löytynyt myös oppilaiden suosikkilistalta. Eli ehkä olen melko yksin mielipiteeni kanssa.

Et ole yksin, kyllä se oli karmeaa paskaa.

Edit. Lisättäköön että en oikein laske kouluruokaa vertailukelpoiseksi johonkin kotitekoiseen/ravintolassa tarjoiltuun. Vähän sama kun menisi ala-asteen yleisurheilukisoihin ja sitten haukkuisi kaikki paskoiksi kun eivät olleet lähelläkään Suomen ennätystä.

 

[cottonmouth]

Kaikki sattumat.

Tuo isoisän katse kertoo kaiken; "mie en ole vihane, mutta kyllä kovi pettyny". :D

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=UkAKZWVz6Fo

 

[A Siente]

Vuohenjuusto. En ole elämäni aikana koskaan syönyt mitään yhtä hirveää.

 

[Krepo]

Mie olen joskus tänne sen jo kirjoittanutkin, että oma äitini on huonoin kokki, jonka tiedän. Siksi miusta tulikin ammattilainen tälle alalle, kun noita moskia ei pystynyt syömään. Melko varhain tein ruokia kotona. Ylä aste ikäisenä tein ruoat kotona, koska niin paskaa, oli tarjolla.

Pistetään äitini parhaat reseptit muistini mukaan. Ennen lautasen tyhjentymistä ei saanut pöydästä nousta!

Kylmä kaurapuuro. Äiti tykkäsi herätä saamarin aikaisin. Aamupalalla puuro oli lautasella yksi iso kylmä klöntti, joka piti syödä. Riisi puuroa voin syödä, mutta kaurapuuroa en enää ikinä.

Kalakeitto. Pakaste sei kuutioita, ynnä puolikkaiden perunoiden ja sipuleiden. Spesiaalina kovettuneet ruisleivän käntyt keiton pinnalla. Ei tietoakaan voista, saatikka kermasta, liemestä puhumattakaan.

Sämpylät. Voi jeesus sentään.... kokonaisia valkosipulin kynsiä sämpylöissä lapselle. Vittu, että vihasin noita, meni jokunen vuosi, että pystyin syömään kaupan valkosipuvoipatonkia.

Ranskalaiset ja kalapuikotkin oli karrelle palaneita järjestään, kun noita melkein viikottain nautittiin.

Näin joulua lähestyttäessä haluan kuitenkin jakaa rakkaimman ruokamuistoni lapsuudestani.
Otetaan paketti halvinta lenkki makkaraa, pilkotaan satunnaisen kokoisiksi paloiksi. Laitetaan pannulle, ja lisätään niin porkkana, lanttu sekä perunalastikkoa sekaan. Lämmitetään, ja sekoitellaan. Sitten annostellaan lautasille mukaviksi keoiksi.

 

[Krepo]

Vuohenjuusto. En ole elämäni aikana koskaan syönyt mitään yhtä hirveää.

Miusta vuohenjuusto on herrkullista! Punajuuria, ja vuohenjuustoa uunivuokaan ja avoth!

 

[sekolust]

Yhtenä päivänä oli sitten intialaista tarjolla. Mentiin ruokalaan ja ihmeteltiin, että miten täällä tuoksuu ihan joululle ja pipareille keskellä syksyä. Jotain kanakastiketta se oli ja kai siihen oli laitettu kardemummaa, kanelia ja muita piparkakkutaikinan mausteita.

Joskus silloisen työpaikan ruokalassa oli jotain "kreikkalaista" kamaa mitä nimeen tulee. Kuulosti juuri tuolta, en vieläkään tajua miten tuota edes keksittiin kutsua kreikkalaiseksi. Oli julma safkis, kun neljä raavasta toimistotyöläistä suunnilleen vääntää kyyneltä kun sellaista paskaa tuli otettua. Safkana kuraa, muttei ehkä kuitenkaan paskinta koskaan ikinä missään. Ehkä sellainen "pakon edestä syön jos vaihtoehtona on irrottaa varpaita ruoaksi", mutta varsinkin odotukset huomioiden meni tunteisiin.

Varmaan karmein on Carolina Reaper, kohtuullisen vahva chililajike. Sen mitä siitä maistoin, niin ihan ok taisi olla maultaan. Mutta siinä kun kohtuullisen rajua poltetta koitti torjua jugurtilla iäisyyden tuntuvan ajan iso määrä jugurttia kädessä, niin huh huh. Tykkään tulisesta safkasta, mutta toi veti aivan överiksi oma toleranssi huomioiden. Kiva kokemus, kovin tuskainen tosin, ja ei jumalauta ihan heti uudestaan. Ja vieläkin olen iloinen siitä, että tuli oikeasti varattua kasa "tasoittavaa". Jos olisi jugurtti loppunut, niin varmaan vieläkin itkisin. Tuolloin se "ylivarautumiselta" tuntunut setti oli lopulta pelastus ja ei yhtään liikaa.

 

[Czescku]

@Krepo kiitos avautumisesta. Nyt ymmärrän sinua paremmin :)

 

[finnjewel]

Mun mutsi osasi tehdä kohtalaisen hyvää ruokaa, mutta erikoisuutensa oli, ettei koskaan samanlaista uudelleen. Aina piti kokeilla jotain uutta. Opetti kuitenkin minut valmistamaan perusruokia ennen kuin täytin 10. Siitä olen ollut kiitollinen.

 

[Introexpertti]

Äkkiseltään muistuu mieleen ex-kaverin tarjoamat unohtumattomat lihapullat vuosien takaa. Ei vaan pystynyt syömään ja levittelin annostani lautaselle ja aina silmänsä välttäessä nakkelin palasia sohvan taakse ajatuksella että kissa syö. No ei vissiin kelvannut kissallekkaan, kun ei kaverista juurikaan mitään enään kuulunut ja kolkohkoja oli satunnaiset törmäämisetkin sen jälkeen.
Osaan ja uskallan kyllä suoraankin sanoa, mutta kaverin tuntien halusin toimia näin häntä loukkaamatta. No loukkasin sitten vissiin kuitenkin. Sen verran innokas kotikokki kyseessä kermaisine kanelilla maustettuine punaviinikastikkeineen, että ei sellasen kanssa voi yksinkertaisesti vaan vääntää loputtomiin.

Ja teki aidosti pahaa muistella tätä aamupalaa nauttiessa.

 

[Kiekkokatsoja]

Kaikki ruoka on ok, kun on tarpeeksi nälkä.
No joo, kyllä sitä eri makuja on. Ei kyllä tule mieleen mitään karmeinta ruokaa. Einekset muutama vuosikymmen sitten, jätti pahan jälkimaun suuhun. Ja kerran Italiassa sain huonon pizzan ravintolassa. Se suorastaan ui rasvassa. Pizzan pinnalla kellui jotain pepperone rasvaa runsaasti, ja se kyllä maistuikin vain sulatetun rasvan syömiselle.

 

[Peltinen]

Täällä on listattu meikäläisen herkkuja ihan urakalla. Oikea kesäkeitto on herkullista. Paino siis sanalla "kesä", eli uutta perunaa ja tuoreita vihanneksia, punaista maitoa, voita ja tarpeeksi suolaa, eikä mikään pakastepussi kattilaan -versio terveellisesti ilman rasvaa ja suolaa. Jauhemaksapihvit ovat kanssa hyviä, mutta niin harmillisen työläitä tehdä, että näitä ei kauhean usein saa. Makaronivelliäkin vedeltiin ainakin lapsena innokkaasti kitusiin.

Olen jossakin vastaavassa otsikossa maininnutkin portugalilaisen perinneherkun keitetyt possunkorvat. Lissabonissa tuli otettua jossain paikallista kotiruokaa tarjoavassa paikassa. Keittäjämamma vielä katseli sivusta, kuinka turistit yrittivät niellä limaisen rasvaisia rustoisia lihaliemessä lilluvia korvia. Ei vaan pystynyt, vaikka hävetti ja yleensä pystyn syömään melkein mitä vaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Ihan en ymmärrä tätä kesäkeiton jatkuvaa dissausta. Itse olen syönyt pelkästään hyviä kesäkeittoja, mutta mielestäni olen kyllä syönyt vain äitini tekemää kesäkeittoa toki. Toki en muista, että äiti olisi tehnyt pahaa ruokaa kuin kerran, kun laittoi porkkanalaatikkoon muskottia. Silloin oli joululautanen osin pilalla, ja muskottia en ole sen koommin lisännyt mihinkään ruokaan. Eikä meillä taida olla sen jälkeen ollut myöskään itse tehtyä porkkanalaatikkoa.

Jätän nyt kouluruuan pois, koska se nyt oli paikoin ala-arvoista, muttei siinä juuri eurojakaan ollut takana. Kebab-pizzerioissa on toisinaan tullut vastaan aika surkeita suorituksia. Tyypillisimmät on sentin rasvakerros pitsan (tai italialaistyylisen juustopiirakan) päällä tai kylmä ja vetinen kebab. Toki sitä paremmissakin ravintoloissa osataan. Lihat ja perunat näillä on monesti hallussa, mutta tuota eksoottisempien elementtien kanssa ammattilaisiltakin tulee toisinaan "mielenkiintoista" jälkeä. Sen olen kotoa oppinut, että kalaa en ravintolassa tilaa. Itse tehtynä saa kuitenkin parempaa. Toki en nyt ihan ehdoton ole, mutta lähes aina näin. Esimerkiksi ulkomailla voi kokeeksi syödä sellaisia kaloja, joita Suomesta ei ainakaan kovin helposti pyydettyä tai ostettua saa.

Mutta karmein ruoka? Enpä tiedä. Lapsena se makuaisti oli vähän lapsellisempi, mutta kyllä oikea vastaus on varmaan joku koulun kylmä ja perunasta suurustunut jauhelihakeitto. Jos noita ei lasketa, niin varmaan joku elintarvikeyhtiön valmiiksi valkosipulisesti marinoima kana, jossa on liikaa suolaa, liikaa mustapippuria ja liikaa valkosipulia. Maistuu pahalta ja närästää vitusti.

@Peltinen Kesäkeittoresepti kuulostaa kovin tutulta.

Niin joo, maksaruuista en ole erityisemmin ikinä pitänyt. Enkä munuaisista. Enkä lipeäkalasta. Löytyihän noita.

 

[Surukuku]

Täällä on listattu meikäläisen herkkuja ihan urakalla. Oikea kesäkeitto on herkullista. Paino siis sanalla "kesä", eli uutta perunaa ja tuoreita vihanneksia, punaista maitoa, voita ja tarpeeksi suolaa, eikä mikään pakastepussi kattilaan -versio terveellisesti ilman rasvaa ja suolaa. Jauhemaksapihvit ovat kanssa hyviä, mutta niin harmillisen työläitä tehdä, että näitä ei kauhean usein saa. Makaronivelliäkin vedeltiin ainakin lapsena innokkaasti kitusiin.

Olen jossakin vastaavassa otsikossa maininnutkin portugalilaisen perinneherkun keitetyt possunkorvat. Lissabonissa tuli otettua jossain paikallista kotiruokaa tarjoavassa paikassa. Keittäjämamma vielä katseli sivusta, kuinka turistit yrittivät niellä limaisen rasvaisia rustoisia lihaliemessä lilluvia korvia. Ei vaan pystynyt, vaikka hävetti ja yleensä pystyn syömään melkein mitä vaan.

Nonnih - tätä samaa minäkin olen surkutellut, nimittäin hyvien ruokien dissausta. Toki, niitäkin voi valmistaa monella eri tavalla, hyvin ja huonosti ja kaikkea siltä väliltä.
Meilläkin syödään kesä-, kaali-, liha-, (siskon-)makkara- vihannessose- ja lähes mitä tahansa keittoa, kunhan sen olen itse tai vaimo valmistanut. Maksaruuat uppoavat hyvin, etenkin suoraan maksasta leikatut pihvit, jotka jätän aavistuksen roseeksi sisältä. Perunamuusin, paistetun sipulin ja punaviiniä kanssa ovat ihan juhla-ateria. Teen itse joskus Jouluksi myös maksalaatikkoa.

Hassua, että kulinaarisista kokemuksistaan löytyvät nuo possunkorvat. Nimittäin Venäjällä työskennellessäni törmäsin tuohon herkkuun aika useasti, liekö ukrainalaislähtöinen ruokalaji. Siellä ne oli tapana tarjota valmistuksen jälkeen suikaloituna, joten moni ensikertalainen ei heti edes tunnistanut, mistä oli oikein kysymys, ennen kuin isäntä/emäntä ylpeänä valaisi asiaa.
Mutta joo - kohteliaasti maistelin niitäkin, mutta en jäänyt koukkuun, kuten yksi suomalainen it-heppu, joka oli lyhyellä komennuksella Pietarissa ja ihastui ikihyviksi noihin suikaleihin. Pikkuisen pahaa teki, kun hän rouskutteli rustoja menemään, kun me muut söimme jotain vähemmän eksoottista.

 

[Ruutu8]

Muutama herkku tulee mieleen:

-Suolakurkut. Ei siis ne normi herkkukurkut, vaan ihan samalla ulkonäöllä varustettu, mutta aivan eri kamaa. Kerran pyysin ex -tyttöystävääni ostamaan herkkukurkkuja, ostikin vahingossa suolakurkkuja. Hyi saatana että maistuivat pahalle.

-Siskonmakkarakeitto. Keitoissa ei mitään vikaa, ja lapsillekin niitä usein teen. Mutta ne lilluvat siskonmakkarat näyttävät ja maistuvat jotenkin ei niin houkuttelevalle. Jatkossa tehdään siis nakkikeittoa näinä päivinä.

-Kouluaikojen maksapihvit/ryynimakkarat.

-Lähipizzeriamme kanarullakebab. Aika monta kertaa noista paikoista tilannut ja ensimmäinen kerta kun melkein kokonaisena lensi roska-astiaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

-Suolakurkut. Ei siis ne normi herkkukurkut, vaan ihan samalla ulkonäöllä varustettu, mutta aivan eri kamaa. Kerran pyysin ex -tyttöystävääni ostamaan herkkukurkkuja, ostikin vahingossa suolakurkkuja. Hyi saatana että maistuivat pahalle.

Exäsi toimi teknisesti oikein ja toi ihan oikeita suolakurkkuja. Ne sokerilla ja sinapinsiemenillä maustetut ovat maustekurkkuja. Maustekurkut sopivat voileivän päälle ja lapsille.

Sen sijaan hapattamalla valmistettu venäläistyyppinen suolakurkku on ainoa mahdollinen valinta esimerkiksi vorschmackin kyytipojaksi, jolloin myös punajuurta ja smetanaa tarvitaan. Sinäkään et sotkisi vorschmackiisi maustekurkkua, vaan oikeaa suolakurkkua. Sama juttu stroganoffin kanssa. Oikein vituttaa, kun jotkut tunkevat nettiin stroganoff-ohjeita, joissa ainesosana on maustekurkku. Tuossa virhe on ehkä pienempi kuin jos maustekurkkua ängettäisiin vorschmackin seuraksi, mutta virhe kuitenkin. Ja hunajoituun suolakurkkuun tarvitaan luonnollisesti oikeita suolakurkkuja, maustekurkuilla tulee ankeaa sutta. Mutta voileivän päälle voi tosiaan laittaa maustekurkkua vallan hyvin, sopii erityisesti lämpimiin voileipiin, joissa on valkohomejuustoa, hieman mustapippuria ja ohut siivu raitalihaa.

 

[LiiAaa]

Aikanaan esikoulussa meille lapsille tarjoiltiin sellaista herkkua kuin mykykeitto. Muistan edelleen aivan elävästi sen miten pahaa se oli. Myös monien luokkatovereiden oksentelu lautasille lisäsi ko. keiton kuvottavuutta. Silloinhan oli käytössä vielä periaate siitä, että lautanen oli pakko syödä tyhjäksi. Moni luokkatoverini söi siis vieressä omaa oksennustaan. En kyllä edelleenkään jaksa ymmärtää sitä, että miksi tällaista ruokaa piti pakkosyöttää 6-vuotiaille? En ole sen jälkeen ko. keittoon enää törmännyt, tosin ei ole kyllä mitään haluakaan.