Mie olen joskus tänne sen jo kirjoittanutkin, että oma äitini on huonoin kokki, jonka tiedän. Siksi miusta tulikin ammattilainen tälle alalle, kun noita moskia ei pystynyt syömään. Melko varhain tein ruokia kotona. Ylä aste ikäisenä tein ruoat kotona, koska niin paskaa, oli tarjolla.
Pistetään äitini parhaat reseptit muistini mukaan. Ennen lautasen tyhjentymistä ei saanut pöydästä nousta!
Kylmä kaurapuuro. Äiti tykkäsi herätä saamarin aikaisin. Aamupalalla puuro oli lautasella yksi iso kylmä klöntti, joka piti syödä. Riisi puuroa voin syödä, mutta kaurapuuroa en enää ikinä.
Kalakeitto. Pakaste sei kuutioita, ynnä puolikkaiden perunoiden ja sipuleiden. Spesiaalina kovettuneet ruisleivän käntyt keiton pinnalla. Ei tietoakaan voista, saatikka kermasta, liemestä puhumattakaan.
Sämpylät. Voi jeesus sentään.... kokonaisia valkosipulin kynsiä sämpylöissä lapselle. Vittu, että vihasin noita, meni jokunen vuosi, että pystyin syömään kaupan valkosipuvoipatonkia.
Ranskalaiset ja kalapuikotkin oli karrelle palaneita järjestään, kun noita melkein viikottain nautittiin.
Näin joulua lähestyttäessä haluan kuitenkin jakaa rakkaimman ruokamuistoni lapsuudestani.
Otetaan paketti halvinta lenkki makkaraa, pilkotaan satunnaisen kokoisiksi paloiksi. Laitetaan pannulle, ja lisätään niin porkkana, lanttu sekä perunalastikkoa sekaan. Lämmitetään, ja sekoitellaan. Sitten annostellaan lautasille mukaviksi keoiksi.